torstai 21. maaliskuuta 2019

Metsojen kuumaa aikaa

Tänään aamulla aurinko paistoi kauniisti, mutta etäpäivän skype-palaverin aikana pilvet valtasivat taivaan ja sen jälkeen auringosta näkyi vain läikähdyksiä. Hyvä niinkin. Kotona etäpäivällä tulee katseltua paljon enemmän ikkunoista ulos kuin toimistopäivän aikana. Ikkunoita kun löytyy jokaisen kotityöpisteen vierestä :-) Pienikin iloinen sääyllätys toimii kotioloissa mahtavasti.

Avainkaulanauhan kokeilusta sen verran, että seiskaveikka ei (näin jälkikäteen ajateltuna tietenkään) toimi avainkaulanauhoissakaan. Se on karhea ja pistelee niskaa. Teen uuden kokeilun eri langoilla, katsotaan mitä uudesta kokeilusta syntyy :-)

Kaksi vuotta sitten kävin metsässä, jossa olin kuullut oleskelevan yksinäisen metsokoiraan. Menin paikalle suurella kunnioituksella ja varovaisuudella, mutta lintumokoma huomasi minut jossain vaiheessa. Sitä ennen sain kuvattua paljon kuvia tuosta upeasta olennosta! Muutaman kuvan julkaistuani sain jonkin verran ikävää palautetta paikallisilta lintuihmisiltä, joiden näkemyksen mukaan olin kiusannut lintuparkaa. Minun mielestäni en vain älynnyt poistua paikalta riittävän nopeasti, jolloin perääni lentänyt koirasmetso päätti haastaa minut kunnolla ja myös onnistui siinä. Ilman ulkopuolisen apua en olisi selvinnyt tilanteesta ehjin nahoin, lintu oli kovasti niskan päällä. Kilpakosijoiden puutteessa se kävi minun kimppuuni ja voin vain kuvitella sen tyydytystä päästessään pieksemään minua. Toivon purkaneeni tahattomasti sen stressiä. Sen jälkeen en tosin ole enää mennyt maaliskuussa metsometsään. En linnun, vaan vihaisen palautteen 'pelossa'.

Mutta metsokoiras oli kaunis, todella lumoava. On sääli, että metsiä hakataan yhä repalemaisemmiksi, jolloin metsojen reviirialue ei enää täyty puista. Jäljelle jää noita yksinäisiä, hulluksi tulevia metsokoiraita, joiden kevään ainoa tärkeä tehtävä olisi kilpailla muiden koiraiden kanssa metsonaaraista.

Nyt kävin kaksi vuotta vanhoja kuvia läpi uudella mielellä ja tässä kuvia ihanasta, uljaasta metsokoiraastani :-)











21 kommenttia:

  1. Täällä oli takavuosina myös tuollainen metso, lasten koulun lähellä. Ei se koskaan meidän tytöille mitään tehny, mutta pojat meni härnään ja se tietysti kävi päälle, niin yks pojan isä kävi sen sit ampumassa. Kun oli muka vaaraksi lapsille. Pöh. Saihan se sakot siitä ja menettikö vielä aseensa valtiolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan pöhnä :-(

      Eihän tuo nyt mitenkään vakavasti vaarallinen ole, joten siinä on kyllä ollut jokin muu syy kuin itse metsoraukka moiselle tuohtumukselle :-(

      Poista
  2. "Hullut metsot" ovat toden totta surullisia esimerkkejä siitä, mitä ihmisen ahneus ja lyhytnäköisyys voi aiheuttaa. Minäkin kohtasin viime keväään (itse asiassa toukokuussa!) tuommoisen yksinään uhittelevan metson ensimmäistä kertaa elämässäni. Pelottava, aggressiivinen, iso lintu, mutta tosiaan myös aivan lumoavan kaunis.

    Ymmärrän tavallaan negatiivisen palautteen mutta toisaalta taas en. Pitäisikö meidän kaikkien aivan täsmälleen tietää, missä minäkin keväänä liikkuu noita yksinäisiä metsokukkoja ja pysytellä poissa niiltä nurkilta koko kevään - parhaassa tapauksessa siis maaliskuun alusta toukokuun loppuun? Aika kummallinen ajatus minusta. Esimerkiksi meillä päin oli yhtenä keväänä nähty "hullu metso" Paimion luontopolulla, mistä sitten pitkin kevättä kuuluikin lisää kertomuksia kohtaamisista. Kyseinen reitti on kuitenkin hyvin suosittu paikallisten keskuudessa. Olisiko kaikkien pitänyt siis jotenkin saada tieto tästä tapauksesta ja lopettaa kokonaan luontopolulla käyminen? Ja miten pitkäksi ajaksi siellä käymisestä olisi pitänyt pidättäytyä - kesäkuulleko asti?

    Noitahan käsittääkseni aina välillä otetaan kiinni ja siirretään tunnetuille soidinpaikoille. En tiedä, miksei teidän tapauksessanne kukaan kunnostautunut siinä, mutta valittaa jaksettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, M.T.

      Lintu on tosiaan lumoavan kaunis ja todella kunnioitusta herättävä.
      Mahtavan upea kohdattava.

      Kyllähän minäkin tiesin, että ärhäkkä ukkometso oli tuolla päin, mutten voinut kuvitellakaan sen olevan niin lähellä. Yllätetyksi jouduttuani olin aivan ihmeissäni, eikä suunnitelmia tuollaiseen tilanteeseen ollut. Yritin pysyä hiljaa ja etäisyyden päässä ja hisskukseen kuvata touhottajaa.

      Kun päätin poistua paikalta, se huomasi minut ja siinä jouduin pieniin ongelmiin. Mutta se oli minun syytäni, ei hänen :-)

      Poista
  3. Upeat kuvat! Sääliksi tosiaan käy, kun niillä ei ole metsää tarpeeksi.

    VastaaPoista
  4. Hienot kuvat! On se komea lintu. Yhden ainoan kerran olen metson elävänä nähnyt ja silloin omalla pihalla. Kokemus on jäänyt unohtumattomana mieleen.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Se on todellakin hyvin kunnioitusta herättävä otus!

      Poista
  5. Kyllä kannatti kuvata. Todella upeita. Olisin luultavasti tehnyt ihan samoin. Kuvaillut lintua suurella innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Siinä kun on vielä piilossa ja lintu näkyvillä, on aika vähän valintoja.
      Olet missä olet ja joko kuvaat tai et.
      Lintu ei siinä vaiheessa huomaa eroa.

      Poista
  6. Metson kanssa on oltava tarkkana. Ei ne lintuihmiset aina oikeassa ole. Olisin myös minä kuvaillut metsoa suurella innolla. Upea kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tavallaan ihan puskista tuo metso. Yhtäkkiä se oli siinä ja yritin parhaani mukaan pysyä näkymättömissä ja kuulumattomissa. Jonkin aikaa se onnistui oikein hyvin ;-)

      Poista
  7. Mahtavat kuvat 'äkäpussista'.
    Livenä vielä minulla näkemättä, ehkä parempi niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit!

      Kyllä tuo on niin kunnioitusta herättävä olento, että olen kovasti kiitollinen tuosta kohtaamisesta. Se lähikontakti ei ollut ehkä miellyttävä, mutta jälkikäteen ajateltuna en luopuisi siitäkään. Siinä lintu osoitti voimansa ja tahtonsa.

      Poista
  8. Olet saanut metsosta tosi upeat kuvat!
    Ihan mahtavat!Kiitos, että sainne nähdä!

    VastaaPoista
  9. Minulla on pari vastavaanlaista kokemusta. Metso asusti paljon kuljetun retkipolun lähettyvillä. Vaikka yritin luikkia nopeasti sen ohi, niin se kävi päälle ja haastoi riitaa :) Oli vähän pelottavat kohtaamiset.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!