Metsojen kuumaa aikaa

Tänään aamulla aurinko paistoi kauniisti, mutta etäpäivän skype-palaverin aikana pilvet valtasivat taivaan ja sen jälkeen auringosta näkyi vain läikähdyksiä. Hyvä niinkin. Kotona etäpäivällä tulee katseltua paljon enemmän ikkunoista ulos kuin toimistopäivän aikana. Ikkunoita kun löytyy jokaisen kotityöpisteen vierestä :-) Pienikin iloinen sääyllätys toimii kotioloissa mahtavasti.

Avainkaulanauhan kokeilusta sen verran, että seiskaveikka ei (näin jälkikäteen ajateltuna tietenkään) toimi avainkaulanauhoissakaan. Se on karhea ja pistelee niskaa. Teen uuden kokeilun eri langoilla, katsotaan mitä uudesta kokeilusta syntyy :-)

Kaksi vuotta sitten kävin metsässä, jossa olin kuullut oleskelevan yksinäisen metsokoiraan. Menin paikalle suurella kunnioituksella ja varovaisuudella, mutta lintumokoma huomasi minut jossain vaiheessa. Sitä ennen sain kuvattua paljon kuvia tuosta upeasta olennosta! Muutaman kuvan julkaistuani sain jonkin verran ikävää palautetta paikallisilta lintuihmisiltä, joiden näkemyksen mukaan olin kiusannut lintuparkaa. Minun mielestäni en vain älynnyt poistua paikalta riittävän nopeasti, jolloin perääni lentänyt koirasmetso päätti haastaa minut kunnolla ja myös onnistui siinä. Ilman ulkopuolisen apua en olisi selvinnyt tilanteesta ehjin nahoin, lintu oli kovasti niskan päällä. Kilpakosijoiden puutteessa se kävi minun kimppuuni ja voin vain kuvitella sen tyydytystä päästessään pieksemään minua. Toivon purkaneeni tahattomasti sen stressiä. Sen jälkeen en tosin ole enää mennyt maaliskuussa metsometsään. En linnun, vaan vihaisen palautteen 'pelossa'.

Mutta metsokoiras oli kaunis, todella lumoava. On sääli, että metsiä hakataan yhä repalemaisemmiksi, jolloin metsojen reviirialue ei enää täyty puista. Jäljelle jää noita yksinäisiä, hulluksi tulevia metsokoiraita, joiden kevään ainoa tärkeä tehtävä olisi kilpailla muiden koiraiden kanssa metsonaaraista.

Nyt kävin kaksi vuotta vanhoja kuvia läpi uudella mielellä ja tässä kuvia ihanasta, uljaasta metsokoiraastani :-)