Kummallisia talvikelejä ja pihan urpiaisia

Lauantain keli oli vetinen, melkein tulviva

Lauantaina käytiin huikean kummallisessa säässä Lahdessa vanhempieni asuntoa tyhjentämässä. Ei tullut tyhjäksi vieläkään, mutta nyt näyttää jo ihan toiveikkaalta.

En tiedä, olenko koskaan nähnyt teillä lauantain kaltaisia vesimassoja! Harmi, etten hoksannut ottaa kännykällä kuvia tai videoita. Keskityin vain kauhistelemaan ja ihmettelemään ihan täysillä. Välillä vettä oli isona lampena koko tien leveydeltä, toisinaan tien keskellä meni kapeampi luiru, jossa pääsi melkein kuivana läpi. Aluksi ajattelin, että kyse on vain kaupunkialueen haasteista, mutta kyllähän samanlainen meno jatkui maantielläkin. Edellisen yön ja saman aamun valtaisat vesisateet valuivat valtoimenaan aurausvallien välisessä kourussa eli tiellä. Samalla vesi sulatti lisää lunta ja jäätä. Notkelmapaikoissa oli sitten lampia, jopa vähän pelottavan syviä lampia ylitettäväksi.

Vaikka ajoimme mukana olevan peräkärryn vuoksi rauhallisesti, veden lentäminen oli aivan infernaalista. Mutta minnekäs se vesi olisi sieltä aurausvallien välistä päässyt. Keväällä sulamisvedet roiskuvat ja valuvatkin osin tien ulkopuolelle, mutta aurausvallin korkeus vaihteli puolesta metristä metriin. Joten kaikki vesi valui alaspäin - jos oli, minne mennä. Ja taivaalta satoi lisää. Olipas se menoreissu! Takaisin tullessa sade oli loppunut ja lämpötila valunut plussan puolelta pienelle pakkaselle. Muutamia pieniä vesipasseja oli enää matkalla.

Sunnuntaina olikin sitten jäistä

Sunnuntaina aurinko hymyili ja lähdinkin kameran kanssa maisemia tutkailemaan. Enpä ajatellut kovin pitkälle. Eilisen vedet olivat kaikki jäätyneet tukevasti ja ennen sitä huuhtoneet mahdollisen hiekoituksen mennessään. Olisi pitänyt laittaa nastakengät jalkaan.

Kävin liukastelemassa Hämeen linnan luona, mutta päätin sitten käydä Hauholla. Siellä jäisyys oikein korostui, sillä osaa teistä on aurattu harvoin ja niukasti. Jäätä, polanteita ja uria riitti. Vastaantulijoiden kohdalla piti keskittyä ihan kunnolla, että löytyy pitävä ajoreitti kummallisten urien välistä.

Välillä tien pinta oli pelkkää epätasaista jäätä.

Tasaisella peltoaukealla saattoi olla hieman sulaakin.

Hautausmaalla ei ollut kävelykelpoista. Kuvissa ei ole yhtään vettä. Kaikki kiiltävä on paksua jäätä. Hauskan epätasaisesti se oli jäätynyt hiljalleen kesken valumisen. Nastakenkiä olisi taas tarvittu.

Tosin ei tuolla hautausmaalla liikkuminen ole vähemmän jäisinäkään päivinä helppoa. Joku oli tarponut lumihangessa viedäkseen kukat haudalle. Muuten hanki oli lähes koskematonta.

Urpiaiset jatkavat vierainamme

Urpiaisparvet jaksavat ilahduttaa. Ne lehahtavat paikalle kymmen-, melkein satapäisinä parvina. Sirkuttelevat vilkkaasti. Yhtään urpiaistappelua en ole tänäkään vuonna nähnyt. Lehahtavat sitten aina ihan yhtä nopeasti pois kuin saapuivatkin.

Selvästi tiaista pienempi urpiainen on alemmissa kuvissa koiras. Sillä on hiven punaista rinnassakin.

Käyn lukemassa ja kommentoimassa blogejanne taas pian. Takana on pari melkoisen työlästä ja haasteellistakin viikkoa. Illat ovat kuluneet ihan vain hengitellessä, käsityötkin ovat tuntuneet liian rasittavilta. Nyt näyttää ainakin siltä, että jatkossa olisi hieman tasaisempaa. Tänään ainakin jaksoin jo työpäivän jälkeen touhuta melkein vanhaan malliin.

Ihanaa valoisaa helmikuuta! Jos aurinko ei aina näyttäydykään, niin päivät ovat kuitenkin pidentyneet jo aivan mahtavasti. Nautitaan 🥰

Pakkaskelin maisemia - minne lomalle ja mihin langat?

Kävinpä eilen upealla säällä ja jo puolikuntoisena tutkailemassa auton ja kameran kanssa talven kauniita maisemia. Silmä lepäsi silloin, kun aurinko ei paistanut ihan suoraan kohti jäisellä ja kiiltävällä tiellä. Mutta mieluummin otan sen matalalta häikivän ja heijastelevan vasta-auringon kuin olen pelkässä pilvisäässä 👍.

Tiet olivat enimmäkseen kunnon paksussa jäässä, kirkkaassa ja kiiltävässä kunnossa, etenkin sivuteillä. Ajelin sitten huomattavasti tavallista rauhallisemmin. Välillä löytyi hyvästä eteläisestä rinteestä muutama neliö sulanutta asfalttiakin, mutta sitten alkoi taas sitäkin paksumpi jää.

Hiekoitus ei kuulunut uuden vuoden päivänä maaseututeiden huolto-ohjelmaan. 

Kaiken elämä-nimisen härdellin jälkeen kaipaan lomaa ja kiireettömyyttä. Nyt olen vielä liian toipilas lähteäkseni mihinkään (minulle loma tarkoittaa lähtemistä ja muualla olemista). Loppuvuodesta saadut lisätyöt lykkäsivät muut työt odotuslistalle ja nyt niitä pitäisi taklata tavanomaisten muiden töiden ohella. Nyt pitäisi jaksaa painaa vähän aikaa, jotta kestämätön työtilanne muuttuisi kestettäväksi. Mutta maaliskuussa viimeistään täytyy olla loman aika.

Kalenteri näyttää siltä, että viikon loma on pois laskuista. Joku kumma (minä) on varannut koulutuksia kalenteriin ihan sikin sokin ja sitten siellä on muutama muukin varaus. Täytyy siis tyytyä vähempään. Se tarkoittaa puolestaan sitä, että vähänkään pitemmät ulkomaan matkat jäävät valikoimasta pois.

En halua olla paukkupakkasissa. Olisi kiva päästä olemaan ulkona luonnossa ja päästä valokuvaamaan. Ihan mahdoton ajatus ei kaupunkilomakaan ole, mutta siihen pitäisi sitten hakea vain vähän eri näkökulma.

Lähtisin lomailemaan varmasti yksinäni. Muilla läheisillä ei ole enää vaadittavia lomamääriä jäljellä. Ja oma aika tulisi kyllä ihan tarpeeseenkin. Edellisistä pitemmistä treffeistä itseni kanssa onkin jo jonkin verran aikaa.

Tuleeko mieleesi mitään ehdotuksia näillä raja-arvoilla? Kaikki ehdotukset auttavat minua suunnittelutyössä eteenpäin - huonoja ehdotuksia ei olekaan!

Toinen mietintämyssyni alla oleva aihe on lankojen säilytys. Vaikka tämä on ajankohtainen ehkä ennen kaikkea käsityöihmisille, myös järjestyksen ihmiset saattavat keksiä mitä parhaimpia ehdotuksia. Puhumattakaan luovista ihmisistä.

Lankoja kertyy siis varastoon, kun joku (minä) niitä sinne ostaa. Lankoja on eri merkkisiä (esim. 7 veljestä ja Nalle), eri värisiä (ja tuotantoeriä) sekä niin aloittamattomia kuin aloitettujakin keriä (ne ovat siis kovin eri kokoisia). Aloitetut kerät voivat olla laihtuneita keriä tai pyöreälle uudelle kerälle kerittyjä.

Niukimmillaan lankani mahtuvat kahteen kassiin (ja yhteen laatikkoon). Mutta kasvukaudella varasto kasvaa ja kasseja alkaa olla liikaa eikä järjestyksestä ole tietoakaan. Langat ovat enimmäkseen vain työhuoneessani, mutta yksi käsityökori on myös olohuoneessa nojatuolini vieressä ja se on ihan ok.

Tuleeko mieleesi tähän lankojen säilytysteemaan ehdotuksia? Kaikista ajatuksista ja ehdotuksista olen kiitollinen ja ilahtunut 💖.

Säätiedotus lupaa ainakin tänne meille Kanta-Hämeeseen kovasti lunta ja viikon loppua kohti kiihtyvää pakkasta.  Muhevaa keskitalvea, jaksamista, iloista mieltä, hersyviä ajatuksia, kehnoa (tai parempaakin, jos sellaista löytyy) huumoria, hyvää ruokaa ja auvoisia lepohetkiä sinulle! Päivä pitenee nyt päivä päivältä 💖.

Vetten päällä talvella

Aurinkoiset hankikannot ovat parhaimpia asioita talvessa. Jäätynyt vesi vain lisää upeuskerrointa ja houkuttavuutta. Viime viikonloppu oli tässä suhteessa aivan mahdottoman upea!

En pidä paukkupakkasista enkä ylipursuavista lumimääristä. En jaksa yhtään liukkautta. Sohjo ja loska kuuluvat ei-ei-listalleni. Mutta sunnuntai oli hyvä päivä. Juuri sellainen, jolloin kutsuisin kenet tahansa ulkomailta nauttimaan Suomen kauneudesta.

Aurinko ja vesisateet olivat syöneet metsien lumet lähes kokonaan. Aurinko paistoi ja lunta riitti avarilla paikoilla kuitenkin vielä ihan runsaasti. Järvien jää oli vahvistunut lumipeitteen vähenemisen ja pakkasten lisääntymisen myötä. Jäällä kulkemista arastelevana juuri nyt oli hyvä hetki minullekin nauttia jään kantavuudesta ja sen tuomasta näköalalisästä ;-)

Rantakalliot näyttävät vesiltä käsin vieläkin hienommilta kuin kallioilta itseltään tarkasteltuna. Ilman venettä talvi on ainoa aika päästä ihastelemaan rantakallioita vesiltä käsin. Ja se on meillä ihan jokamiehen oikeus!

Suomalainen jääkauden rouhima rantakallio on aivan omanlaatuisensa. Kävelemistä (jäätyneiden) vetten päällä ei voi kokea kovinkaan monessa paikassa. Nämä kuvat ovat Sääksmäeltä, mutta kauniita rantamaisemia on koko Suomi täynnä. Juuri nyt niitä pääsee ihailemaan ilman venettäkin :-)

Ihanaa maaliskuun jatkoa!