torstai 13. toukokuuta 2021

Keväisiä elämän merkkejä luonnossa ja kevätkesän perhosia

Ensimmäinen pääskynen tuli nähtyä jo viikko sitten. Se on siis kesä nyt. Toisaalta lämpötila hivuutteli tänään 26-27 asteessa, mikä on minulle aivan liian kuumaa, joten kesä on aika selvä tulkinta tuotakin kautta 👍.

Eräs tuttava on kovasti onnellinen kesäkelien saapumisesta, sillä hänen mukaansa ulkona ei ole tähän mennessä ole ollut näkyvissä mitään elon merkkejä. En osannut ihan samastua tuohon, sillä minun kevääni on ollut elämää ja vipinää täynnä. En ole aina osannut päättää, mihin silmäni suuntaisin, kun elämä pursuilee keväiseen tapaansa.

Vielä tänäänkin mietin, kuinka surullinen olen hänen puolestaan. Jos hän ei ole havainnut keväässä tähän mennessä mitään mainittavaa elon merkkiä, häneltä on mennyt todella paljon kaunista ja ihmeellistä ihan täydellisen ohi. En tarkoita, että kaikkien tulisi olla luontohifistelijöitä. Minusta kevät on vain lumoavan upeaa ja kaunista aikaa. Olisi kovin arvokasta itselle, jos sieltä havaitsisi edes jotain kivaa elämänsä varrelle.

Meillä on esimerkiksi ollut jo kauan runsasta sinivuokkoaikaa. Tämä tuttavani asuu etelämmässä kuin minä, joten sinivuokot ovat kukkineet kyllä hänenkin lähellään. Ehkä hän ei ole kiireeltään huomannut tai sitten ei vain arvosta niitä. Kuka tietää.

Muuttolinnuista isoimmat on ehkä helpointa havaita: kurjet, joutsenet ja hanhet. Sitten on niitä pienempiä, joiden mukaan matkaa kesään lasketaan ainakin vanhoissa sanonnoissa. Kuten västäräkki.

Leskenlehdet ilmaantuivat jo ennen sinivuokkoja. Valkovuokotkin ehtivät meillä kukkaan ennen helteitä.

Silmut ovat pullistelleet puissa ja pensaissa jo jonkin aikaa. Kuusi pukkaa uutta kerkkää. Lepän norkot heruttelivat jo siitepölyjänsä allergisten harmiksi.

Lokit ovat saapuneet pelloille traktorien seuraksi. Näsiä on kukkinut jo kauan, nyt se tekee jo lehtiä. Krookukset ovat jo kukkineet, idänsinilijat ovat mitä parhaimmassa vauhdissa.

Perhosia on ollut liikkeellä jo jonkin aikaa: sitruunaperhoset, neitoperhoset, nokkosperhoset ja suruvaipat ovat liihotelleen ihan kunnon tovin. Kimalaiset, ampiaiset ja kärpäset ovat jo touhuissaan. Muurahaiset ovat heräilleet keoissaan.

Oravat ovat olleet kiihkeinä ja ensimmäiset poikaset ovat varmasti jo pesissä. Pikkulinnut ovat lennelleen hormonipöllyissään peräkkäin toisilleen flirttaillen mitään muuta havaitsematta. Fasaanikukot huutelevat reviirejään ja käyvät vaimojensa kanssa ulkona syömässä. Nyt ovat vaimotkin vähenemässä.

Meillä nurmikko oli vihreä jo viime viikolla, jolloin päästettiin ruohonleikkuri valloilleen. Perennat punkevat uutta versoa maan pinnan päälle ja puutarha alkaa näyttää taas puutarhalta.

Tässä nyt ihan ensimmäisiä mieleen tulevia kevään elämän merkkejä. Näistä mikä tahansa voi osua kohdalle, vaikkei kovasti luonnossa liikkuisikaan. Aktiiviluontoilijan kevätlista on tietenkin vielä pitempi. Toivoisin kovasti, että jokainen näkisi jokaisen kevään aikana edes yhden toivoa ja iloa herättävän luonnon elon merkin. Elämä on silloin paljon parempaa 🥰.

Tänään helteessä kuljin mielestäni metsän varjossa ja ihan hattukin oli päässä. Kuumuus iski silti. Mutta perhosia näin ihan mahtavan paljon. Erityisen runsaasti näin kangasperhosia, joihin olin jopa törmätä, sillä ne sinkoilivat suurina määrinä edestakaisin. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista massaliikehdintää.

Kangasperhonenhan on todella pieni. Usein se laskeutuu mielellään jonkin vihreän kasvin jatkeeksi, josta sitä ei huomaa, jos ei näe sen laskeutumista. Sen siipien kärkiväli on 20-26 mm. Lähempää katsottuna se on lumoavan kaunis kaikkine värisävyineen ja kauniine silmineen 💖.

Neitoperhosia liihotteli myös paljon, vaikka vain murto-osa kangasperhosten invaasiosta. Rikkireunaiset neitoperhoset ovat talvehtineet aikuisina, siksi niillä on pieniä tai suurempiakin vaurioita.

Neitoperhosen siipien kärkiväli on peräti 45-65 mm. Siis tuplasti tai triplasti kangasperhosen kokoinen.

Kolmas perhoskuva on karttaperhosesta.

Karttaperhosen siipien kärkiväli on 28-40 mm. Hieman isompi kuin kangasperhonen, mutta pienehkö.

Ohi liiteli myös sitruunaperhosia, myös yksi toisiinsa takertunut pari. Nokkosperhosia näkyi myös muutama. Kurki lensi yli ja huuteli mennessään. Mustarastas pöhähteli paikasta toiseen muutaman kerran. Keltasirkku lauloi näkymättömissä, samoin tiltaltti ja peippo.

Mutta vielä kevään elon merkkeihin: Mikä on sinulle kaikkein tärkein tai mukavin kevään elon merkki? Ja mitä haluaisit havaita, vaikkei se ole vielä osunut kohdalle?

Ihanaa kesän alkua!

20 kommenttia:

  1. Hienot, kauniit perhoset kuvissasi. Tärkeitä kevään merkkejä on niin paljon... Yksi niistä on kuikan huuto kotijärvellämme. ..ja tietysti huhtikuussa leskenlehdet. ..kurkien ja joutsenten paluu.. vaaleanvihreä kauneus ja käenrieskat... Voisin luetella loputtomasti :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninnu!

      Mitän enemmän ihania kevään merkkejä, sitä parempi. 💖

      Poista
  2. Aika paha valinta. Perhoset vai linnut. Ehkä kuitenkin perhoset.

    VastaaPoista
  3. Hienoja nuo perhoset!
    Mulle se merkki on aurinko. Mun kodissa on kaksi huonetta ok-talon yläkerrassa ja toinen on keittiö, toinen se huone missä nukun ja vietän suurtimman osan ajastani (koronavuonna myös elämästä) ja valon lisääntymisen, sen aikaistumisen, sen huomaa ensin. Kun pitää alkaa etsiä verhoa ikkunaan koska alkaa heräillä liian aikaiseen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko on ihana alati muuttuva elementti! Auringon valon lisääntyminen alkaa onneksi jo ajoissa 🥰.

      Poista
  4. Vaikea sanoa, mikä on se mukavin merkki, kun eri vaiheissa kevättä oottelen eri asioita. Hyttyset on ainakin se inhottavin merkki! Ensin on varmaan talitintin laulun muuttuminen keväiseksi. Pöllöjen huhuilu (jota ei tänä keväänä kuulunut) ja näsiän kukkiminen. Hanhet, kurjet ja joutsenet. Kuovin huuto ja pajulinnun liverrys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monivastaus on hyvä vaihtoehto! Kevätkin on niin monimuotoinen ja -polvinen, ettei tarvitse tyytyä yhteen tärkeimpään vaihtoehtoon 😍.

      Poista
  5. Ihanaa! Perhoskausi on kohta parhaimmillaan. Harmi vain, että perhosten määrä tuntuu kesä kesältä pienemmältä. Toivottavasti tilanne korjaantuu!

    VastaaPoista
  6. Koen aikalailla samalla tapaa kuin sinä: en tiedä, mitä hehkuttaisin keväässä seuraavaksi, nähtävää on niin paljon ja joka päivä tapahtuu jotakin uutta! Täällä asuessa ehkä kaikista onnellisin olen ollut keltavuokoista, jotka ovat tänne asettuneet. Toin ne tänne kotikylästä, jossa niitä kasvaa kuin leskenlehtiä, vähän jokapaikassa. Täällä en ole nähnyt, joten varastin runsaudensarvesta hiukan tännekin. Kahtena keväänä ovat jo ilahduttaneet <3
    Hyvää -ja elämysrikasta- viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Mitä useammasta asiasta keväässä nautii, sitä isompaa ovat ilo ja nautinto 🥰.

      Poista
  7. Valo ja vihreys valloittavat joka kevät.

    VastaaPoista
  8. Keväässä on hienoa kun niin monta asiaa näkee ja kokee ensimmäistä kertaa. Listasit tuossa aika monta asiaa jotka ilahduttavat. Minulle taitaa olla se ensimmäinen kevään merkki kun joutsenet palaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on tosiaan kuin syntyisi vuosittain aina uudelleen!

      Joutsenten paluu onkin todella sydäntä lämmittävää 💝!

      Poista
  9. Keväästä nauttiminen tekee mielelle hyvää. Ei sillä ole väliä innostuuko linnuista, kasveista vai perhosista ja muista hyönteisistä. Tärkeintä on että havainnoitsee ja iloitsee näkemästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, Milja!

      Toivon, että joku kevään vain kesän tuskalliseksi odotusajaksi kokeva löytäisi täältä jonkin vinkin, mitä tarkkailla ensi keväänä. Yksikin juttu voisi tehdä keväästä paljon antoisamman.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)