Kaiken maailman kierrätystä ja tehtyjä käsitöitä (Pixie esittelee)

Vanhempien asunnon tyhjennys on siinä vaiheessa, että alan hahmottaa, mitä siellä oikein on. Se mahdollistaa jo jonkinlaista suunnittelua. Taloyhtiön jätehuoltoa ei voi rasittaa liikaa, täytyy mennä sen mukaan, mikä määrä vanhemmiltani voisi tulla jätettä ehkäpä noin viikon aikana. Silloin jätehuollon mitoitus pysyy vielä suunnitellussa ja sovitussa.

Kierrätys on siinäkin mielessä aivan ehdottoman tärkeää, että vain taloyhtiön sekajäteastia tuppaa täyttymään nopeasti. Biojätettä, paperia, pahvia, lasia ja metallia voi viedä lajiteltuna jätekatokseen ihan hyvillä mielin.

Hyötykäyttöön kierrätettäviä tavaroita kuskaan kohteisiin jokaisen käynnin jälkeen. Poistotekstiilejä kertyy paljon. Seuraavalla kerralla vien keräämiäni pussukoita käynnin jälkeen keräykseen. Toki paljon jää sellaista tavaraa, jotka pitää viedä jätelajitteluasemalle. 

Etsin oman työnantajani HSY:n lajitteluohjeista neuvoja seuraavaa käyntikertaa varten.

Vanhemmillani on jokin verran sellaisia puolivanhoja kirjoja. Liian vanhoja uusiokäyttöön, mutta täydellisen arvottomia missään muussakaan muodossa. Kirjahyllystä löytyy muun muassa tietokirjasarja vuodelta 1978. Vuosia sitten olen hävittänyt vanhoja, lukukelvottomia kirjoja repimällä niiden kannet pois. Sisus meni paperinkeräykseen, kannet sekajätteeseen. Halusin nyt varmistaa, millaiseen operaatioon olen velvoitettu, sillä kansien repiminen kirjoista ei ole mitään kivaa eikä kevyttä hommaa. Nyt lajitteluohjeet olivatkin tällaisia: "Lajittele kirjat sekajätteeseen. Kirjat eivät tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti." Tästä tulee kuormaa jätteiden lajitteluasemalle. Täytyy ottaa se huomioon.

Kattiloita ja pannuja on kaapeissa jonkin verran - myös melkoisen kuluneessa kunnossa. Käyttökelpoiset on helppo kierrättää, mutta mitä tehdä noille muille? Ohjeiden mukaan: "Käyttökelpoiset kattilat kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Käyttökelvottomat ovat romumetallia. Muovikahva ei haittaa kierrätystä. Lajittele lasikansi sekajätteeseen, ei lasinkeräykseen! Paistinpannun/kasarin voi laittaa kiinteistön metallinkeräysastiaan." Näitä ei voi sälyttää taloyhtiön metallinkeräykseen. Ne täytyy myös kerätä odottamaan jätteiden lajittelukeskukselle siirtämistä varten.

Käyttökelpoisia (posliini)astioita kuljetan säännöllisesti hyväntekeväisyyskirpputoreille, toki rakkaimmat aarteet olen ottanut omiin hoiviini. Mutta jäljelle jää paljon vähemmän muiden käyttöön kierrätyskelvotonta tavaraa. Niiden osalta lajitteluohjeissa todetaan, että: "Myy tai lahjoita ehjät ja käyttökelpoiset posliiniesineet. Muutaman yksittäisen rikkoontuneen esineen voit laittaa sekajäteastiaan. Isommat hävitettävät erät voit viedä Sortti-asemalle palamattoman jätteen hinnalla.​" Sortti-asemia on vain pääkaupunkiseudulla. Muualla vastaava paikka on paikallinen jätteiden lajitteluasema tai vastaava.

Sitten on vielä runsaasti lasia eri muodoissaan: pulloja, juomalaseja, kulhoja, koriste-esineitä, purkkeja ja niin edelleen. Lasinkeräys ei ole lähtökohtaisesti näiden oikea 'hautausmaa'. Ohjeiden mukaan: "Juomalasit ja muut lasiesineet eivät käy lasinkeräykseen. Kuumuutta kestävät lasiastiat, kuten uunivuoat tai kahvipannut haittaavat lasipakkausten kierrätystä. Yksittäiset esineet voi laittaa kiinteistön sekajäteastiaan. Suuret määrät Sortti-asemalle Palamaton jäte -lavalle (maksullinen)." Jälleen Sortti-asemat ovat pääkaupunkiseudun jätehuoltoa, muualla on omat jätteiden lajitteluasemansa.

Näillä eväillä suuntaan seuraavalle tyhjennys- ja siivousreissulleni vanhempien kotiin.

Käsitöitä valmistuu puikoilta sitä tahtia, kuin koronan jälkeinen väsymys kertoo sopivaksi. Olen ihan määrätietoisesti panostanut nyt lepäämiseen, palautumiseen ja hitaaseen elämään. Hidas elämä tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea lopustakin multitaskauksesta luopumista.

Pixie-koiran kanssa kuvattiin sukkasatoa. Muutakin on valmistunut, mutta nämä ovat päässeet jo pääteltäviksi.

Tein tyttärelle hänen toivomuksestaan valkoisen peruspipon. Pipon tuli olla sen verran löysä, ettei tuhoa kampausta. Tytär kävelee muutaman kilometrin työmatkansa meren läheisyydessä kesät ja talvet. Pipo on talvipakkasilla ja -tuulilla todella tarpeellinen. Tästä piposta tuli paksuhko, käytin kahta lankaa rinnakkain, joista paksumpi oli merinovillaa ja ohuempi alpakkaa. Seuraavan pipon teen tuosta paksuudeltaan puolivälistä olevasta alpakasta. Nyt on oma alpakkapipo puikoilla.

Onhan tuo pehmeä kuin mikäkin - ja varmasti lämminkin. Eikä purista.

Pixie pääsi esittelemään pipoa ihan käytännössä. Ehkäpä pipo näyttää tyttären päässä kuitenkin ihan erilaiselta.

Pixie sai poseeraamisesta ihan yhtä isot herkut kuin turkin harjaamisestakin 🤭, joten minkäänlaisesta orjatyöstä tässä ei ollut kyse. Hän sai palkkansa - isosti!