Kiitollisuutta ja hiljaisia toivomuksia

Olen kiitollinen lähestyvästä joulusta ja siihen liittyvästä vapaasta ajasta, mahdollisuudesta lepoon. Jouluun valmistautumiseni on ollut tähän mennessä vain mentaalista. Käytännön järjestelyt ovat tekemättä, mutta ne sujunevat vuosien kokemuksella tavalla tai toisella. Syystä tai toisesta en ole osannut stressata joulun tuloa vielä ollenkaan, vaikka tavallaan 'kaikki' on vielä tekemättä. Ehkä olen liian väsynyt huomatakseni isoja huolen aiheita? Tämä (ehkä väliaikainen) rentous tuntuu kuitenkin hyvältä, ihan samettisen miellyttävältä 🥰.

Kulunut viikko söi energiavarastoni täydellisesti eikä joulukorttien kirjoittelu päässyt edes harkintaan. Ehkä huomenna jaksan kirjoittaa ne muutamat lähetettävät kortit.

Joulukortit ostin siis viime viikonlopun joulumyyjäisistä. Niitä on kahdenlaisia. Kuvassa alla myös myyjäisistä ostamani puikkojen suojukset. Nämä ovat olleet mietintämyssyssä ja harkintalistalla kauan. Nyt on helpompaa kuljetella kutimia matkoillakin 🧶.

Käsityörintamalla olen saanut tehtyä itselleni pipon miellyttävästä alpakasta.

Malli on sama kuin tyttärelle tehdyssä pipossa, mutta lankana on vain vähän paksumpaa alpakkaa. Se yksinään on kuitenkin ohuempaa kuin tyttären myssyn merinovilla ja ohut alpakka yhteensä. Kun pipo osoittautui hyväksi tälläkin langalla, tein toisen (luonnonvalkoisen) myös tyttärelle. Tämä ruskea pipo sopii ruskeaan ulkoilutakkiini oikein hyvin.

Tein Novitan Mariannen punaisesta 7 veljestä -langasta ystävälleni sukat. Väri ei toistu kuvassa kovin onnistuneesti. Samaan syssyyn päättelin parit tekemäni miesten sukat.

Jos jotain voisin toivoa jouluksi, toivoisin sitä, että kuuntelisimme toisiamme ihan aidosti ja vilpittömästi. Emme multitaskaisi, suunnittelisi omaa puheenvuoroamme, kyseenalaistaisi melkein kaikkea kuulemaamme tai tuskailisi oman ymmärtämättömyytemme kanssa.

Toivoisin, että malttaisimme arvostaa toisiamme, vaikkemme olisikaan samaa mieltä tai edustaisi samoja arvoja. Päättäisimme vain lujasti, että joka ikinen ihminen on arvostamisen arvoinen, vaikka hänen kanssaan olisikin ihan eri mieltä.

Toivoisin myös, että malttaisimme olla nöyriä elämässämme. Harva pärjää hyvin loppuun asti ihan yksin. Ja kaverit eivät pysy lähellä, jos heille ei anna tilaa ja arvoa. Omat 'täydelliset' oivallukset saattavat sittenkin parantua jonkun ulkopuolisen 'kummallisista' täydennyksistä. Ehkä olemme kuitenkin parhaillamme yhdessä enemmän kuin yksin.

Ja toivon, että malttaisimme olla kiitollisia siitä, mitä meillä on. Saa olla kriittinen, mutta ilman kiitollisuutta mikään kaunis tai ihmeellinen ei kasva suureksi ja upeaksi.

Ihanaa joulun odotusta 🥰🌲🐦🧶🥀🤸‍♀️💖