Harmaita hiuksia

Kelit ovat olleet kovia. Tänään aamupäivällä ulkona oli mittarin mukaan vielä -31 astetta ja iltapäivällä klo 16 aikoihin lämpötila oli edelleen peräti -27 astetta. Onneksi ei tarvinnut liikkua minnekään sen enempää autolla kuin kävellenkään. Koiran kanssakin käytiin vain ihan minilenkit, ylimääräiset kävelyt lykätään parempiin keleihin.

Eilen päivällä oli hieman lauhempaa ja uskaltauduin kovasti pukeutuneena kameran kanssa luontoa ihailemaan. Kovilla pakkasilla kameraa ei voi tuoda ulkoa sisään tuosta vain, vaan se pitää sulkea ulkona esimerkiksi muovipussiin, joka tasoittaa kondensoitumista ja estää kameran vahingoittumisen. Kun kamera on jäähtynyt sisätiloissa muovipussissa pari tuntia, sen voi vihdoin ottaa huoletta käyttöön.

Keli oli yli 20 asteen pakkasessa kaunis, mutta ulkoilua rajoittava. Aurinkokin matkaa tällä hetkellä melkoisen matalalla kaarella, joten valon saatavuus on melkoisen heikkoa. Minun innostuksen lähteeni valokuvauksessa on juurikin valo. Harmaa pilvisyys ja vähäinen valo eivät ole minun juttujani.

Aurinkoisen iltapäivän löytö oli naapurin koivussa lepäillyt närhi, joka lepäili rauhallisen oloisena aurinkoisella oksalla.

Asiasta kukkaruukkuun: Olen miettinyt kovasti viime aikoina harmaita hiuksia. Olen peitellyt niitä päässäni pienen ikuisuuden, ehkäpä peräti kymmenen vuotta. Peittely on käynyt vuosi vuodelta yhä haastavammaksi. Kunnon peittelyyn tarvittaisiin jo värjäys vähintään kahden viikon välein (oma arvioni). Siitä huolimatta harmaa juurikasvu pöllähtelee näkyviin räikeästi tämän tästä ja peittely alkaa tuntua jo hullun hommalta.

Harmaiden hiusten vapauttamiseen vaikuttaa ainakin kaksi seikkaa. 1) Miten itse suhtaudun ja sopeudun harmaisiin hiuksiin ja 2) Miten muut suhtautuvat ja millaista palautetta niistä saisin. Olen luvattoman herkkä muiden mielipiteille ja muiden palautteelle, joten ei kannata alkaa teeskennellä, ettei muiden mielipiteillä muka olisi väliä.

Kampaajani kanssa olen aloittanut kokeilun harmaiden hiuksien vapauttamisesta. Hiuksia värjätään, mutta vain osin. Osin juurikasvu saa jäädä näkyviin. En ole yhtään varma, miten tähän suhtaudun - ehdotus tavoitteesta oli toki omani, käytännön ratkaisuehdotus kampaajani.

Harmaisiin hiuksiin liittyy (etenkin naisten kohdalla) jonkinlaista luovuttamisen mielikuvaa. Kun ei ole  aavistustakaan, millaista työtä harmaiden hiuksien peittely jossain vaiheessa oikeasti vaatii ja miten itsepäisesti, vääjäämättä ja vastustamattomasti hiusten harmaantuminen etenee, kun on edetäkseen, harmaiden hiusten vapauttaminen saattaa tuntua luovuttamiselta. Mutta erityisesti työelämässä se vaatii naiselta aikamoista rohkeutta. Mielikuvia vastaan taisteleminen voi olla rankkaa hommaa.

Seuraan päivä ja viikko kerrallaan, miten oma asennoitumiseni itseeni ja ulkomuotooni elää uuden vapautusprojektin myötä. Jollen kestä olla omissa nahoissani, palaan vanhaan hyvään värjäysnaamiointiini. Jos muilta tuleva sanallinen ja sanaton palaute on liian tyrmäävää (mikä on siis minun tapauksessani edes vähän), palaan varmaankin miellyttämään muiden mielipiteitä värjäämällä taas hiuksiani entistä tiuhempaan tahtiin.

Jos sen sijaan tähdet osuvat kohdilleen, löydän harmaiden hiusteni sävyistä jotain potkua uuteen elämänvaiheeseen. Saapas nähdä, miten tässä käy.

Mitä sinä ajattelet naisten harmaista hiuksista? Onko mielessäsi ehdotuksia harmaiden hiusten ja dynaamisen mielen ulkoasun yhdistämiseen? Mitä itse olet tehnyt tai aikonut tehdä?