keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uusi vuosi korkattu :-)

En tee koskaan uuden vuoden lupauksia. Asetan itselleni haasteita ja tavoitteita auttamaan uusien asioiden tavoittelemisessa. Yleensä en myöskään kerro itseni haastamisesta sen enempää muille, sillä haluan tavoitella uutta iloisesti, elämyksellisesti ja erittäin vapaahtoisesti vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Suorittajatyyppinä haasteiden luonne muuttuisi heti paljon, jos kertoisin niistä muille. Siinä menisivät helposti hyvät tarkoitukset pasuveden mukana. Mutta kukin tyylillään :-)

Viime yönä koira herätteli minut surkeana puolen yön aikoihin, kun rakettipommittelu oli jo jatkuvaa tykitystä. Käytin koko keinovalikoimani saadakseni koiran rauhoittumaan. Siirryimme pian makuuhuoneesta alakertaan olohuoneeseen. Unisena rauhoittelin koiraa sylissäni puhuen, istuen, kävellen, silitellen, rapsutellen ja sohvalla leväten. Ennen puolta yhtä paukkujen taso asettui huomattavasti sotatilaa rauhallisemmaksi ja koirakin alkoi rauhoittua ja rentoutua. Minä palasin nukkumaan ja koira jäi ihan tyytyväisenä olohuoneeseen lepäämään. Tänään se on sitten ollutkin ihan mahdottoman väsynyt ja nukkunut melkein koko ajan.


Viime viikonloppuna kävin ihailemassa kameran kanssa valoa. Valon ja lumen ansiosta tämäkin taimikko näytti melkein kauniilta. Nämä männyn taimet eivät ole ihan hetkessä tähän mittaan kasvaneet. Pituutta niillä lienee jotain 2-3 metrin huippeilla. Ikävuosia on kertynyt yli kymmenen?

Tuossa taimikossa ei ihminen kuljeskele eikä kovin moni eläinkään. Tosin hirvet taitavat pitää tuollaista taimikkoa hyvänä ruokailupaikkana näin talvisin.

Paljon puhutaan metsistä hiilinieluina. Hyvä niin. Mutta miten on se metsän perustehtävä luonnon elinympäristönä? Tai edes visuaalisesti kauniina mielen ilahduttajana?

Tässä tilanne on onneksi toivoa täynnä. Mahdottoman monta hakattua metsää tuli taas tämänkin vuoden aikana nähtyä. Osa niistä näytti auttamattoman toivottomalta ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Onhan sinne varmasti istutettu uutta metsää, mutta kestää kauan, ennen kuin siitä tulee taas kuljettavaa ja nautittavaa :-(


Aloitin lintuhavaintojen laskemisen ja kirjaamisen kerrankin heti vuoden alusta. En minä koskaan mihinkään isoihin lukuihin pääse, mutta tarkkailu ja kirjaaminen lisäävät taas vähän mielenkiintoa moniin arkisiin tilanteisiin. Ikkunan takaa tarkkailtuna pihassa käväisivät ainakin tali-, sini- ja kuusitiaiset, pikku- ja vihervarpuset, mustarastas sekä tietenkin varis ja harakka. Näillä lähti tämä vuosi käyntiin :-)

18 kommenttia:

  1. Jee, pystyn kommentoimaan kun vaihdoin selaimeksi cromen! Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, en oo sellainen ihminen, että haluaisin jotenkin muuttaa tai erityisesti kehittää itseäni. Meidän vanhempi kissa on aivan veto pois. Ei yleensä ilotulituksista ole välittänyt. Nyt viihtyi koko illan saunassa. Vanhana ei varmaan jaksa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olkoon kommentoinnin onnistumisesta!

      Olethan sinä kehittänyt itseäsi paljon esimerkiksi valokuvaamisen kanssa. Hyvä olet ollut aina, mutta et sinä ole paikoillesi jäänyt ;-)

      Poista
  2. Rakettien paukkeen kestää suht helposti. Mutta meilläpäin on ongelma naapurin koira. Se haukkuu 365päivää melkein aamusta iltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :-(

      Meidänkin koiramme haukkuu mielellään. Sen vahtimisluonne on voimakas ja kaikkea 'vaarallista' näkyvää ja kuuluvaa pitää haukkua. Kun olemme poissa, se varmasti haukkuu kotona ihan tolkuttomasti ;-) Onneksi se ei kuulu kadulle asti ainakaan ihmisen korvin.

      Vanhemmiten se on alkanut haukkumaan myös silloin, kun sitä potuttaa. Ja sitähän potuttaa esimerkiksi se, että joku lähtee talosta ilman sitä ;-) Jollei sitä ole kukaan täällä sisällä rauhoittamassa ja komentamassa, se ryntää olohuoneeseen sohvan selkänojan päälle tuijottamaan syyttävästi pihalle ja haukkumaan niin, että pää ja oikeastaan koko koira heiluu.

      Välillä se innostuu samaan pihallakin ja ryntää mokoma vielä ihan tontin reunalle räyhäämään ohikulkijalle :-( Silloin se pääsee sisälle jäähylle jatkamaan raivoamistaan.

      Vaan ei se kovin kauaa saa olla pihalla haukkumassa, sitä ei kukaan jaksaisi. Jos ei haukkuminen lopu tai toistuu, niin silloin joutuu sisätiloihin.

      Ja yöllä meillä ei räyhätä.

      Poista
  3. Uudenvuodenlupaukset ovat monin tavoin ongelmallinen konsepti. Joillekin se saattaa toimia, mutta useimmiten se näyttää olevan vain haitaksi. Itsekään en useimmiten anna mitään lupauksia. (Joskus on tullut annettua joku kiva pikku lupaus itselle, muttei mitään maailmoja mullistavaa.)

    Lintuharrastuksen suhteen pyrin kyllä tänäkin vuonna panostamaan havaintojen kirjaamiseen ja tietysti hyvien linturetkien tekemiseen. Toivoisin, että viimein tulisi se 200 lajia vuodessa täyteen, mutta en toki ota liikoja paineita siitä. Hitaasti hyvä tulee. :)

    Mukavaa alkanutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle uudenvuoden lupaukset eivät ainakaan sovi. Mutta jälleen kerran: jollekin se voi olla mitä toimivin juttu :-)

      Minä tavoittelen sataa lintulajia - ei ole vielä hiponutkaan edellisinä vuosina. En ole isosti panostanutkaan, mutta luonossa olen liikkunut :-)

      Tsemppiä lintutavoitteille :-)

      Poista
  4. Hakattuja metsiä on tosiaan tullut vastaan kiihtyvällä tahdilla :(
    Teilläkö käy variskin pihalla asti? Mie oon nähny mejän pihalla vaan kerran, kun oli raakaa, hieman pahaksimennyttä lihaa tarjolla. Jos niitä on lähistöllä, niin ne vaan ryöstelee närhiltä ja muilta pienemmiltään, jotka uskaltautuu pihalle ja lähtevät viemään aarteita talteen.

    Alotin kans listauksen, kuulin aamulenkillä kaikenlaisia, mutta kun en nähnyt eikä kuulohavaintokaan ollut satavarma, niin laitoin vain ne ilmiselvät tapaukset ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käyvät varikset ihan pihalla asti, jollei niitä häteyyttele pois ;-) Omakotitaloalueella löytyy kaikkea kiinnostavaa, joten käyvät varmaan kaikki pihat läpi moneen kertaan. Voin ottaa kuvan jokin kerta ;-)

      Tämä aika vuodesta on kiitollista lintujen havainnointiaikaa, kun kaikki ovat ihan uusia havaintoja jälleen :-)

      Poista
  5. Lumimaisema ryteikössäkin voi näyttää taianomaiselta, kun on sininen hetki. Ja onhan se, kuten kuvassasikin näkyy. Se pitää vain huomata.:)
    Viime vuonna jäi lintujen kirjaaminen alkuunsa. Jospa tänä vuonna aloittaisin, mutta ihan rennolla otteella vain.
    Olen tehnyt yhden uudenvuodenlupauksen elämässäni, joka on pitänyt. Olin 20, ja päätimme silloisen poikaystäväni(nykyisen mieheni)kanssa, ettemme koskaan heitä roskia ulos luontoon. Ja se on pitänyt. Voisi sitä kai huonommankin päätäksen tehdä, vai kuinka?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryteikkö ei ole enää ryteikkö, kun olosuhteet muuttuvat ;-)

      Erinomainen lupaus ja sitäkin parempi, kun on pitänyt läpi ajan :-)

      Poista
  6. Ryteiköissä on toisaalta hauska kävellä;-) Syksyisin niissä oli parhaimmat sienipaikat;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tutustua ryteikköihin ensi syksynä sillä silmällä :-)

      Poista
  7. En voi ymmärtää avohakkuita, enkä niitä ilotulituksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyen tähtäimen ilo ja hyöty tuottavat erilaisia tuloksia kuin pitemmän tähtäimen ajattelu. Hyötynäkökulman kaventaminen muuttaa myös näkökulmaa siitä, kun pyrkii tarkastelemaan kaikkea ympärillään.

      Poista
  8. Nuo avohakkuut vievät niin monen eläimen pesät ja elinpaikat kerralla:( missäs sitten reppanat asuvat..Sinä olet kyllä niin taitava kuvaamaan! Ihanaa alkanutta vuotta sinne ja mukavia bloggailuhetkiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde <3

      Kun noita avohakkuita on vielä niin paljon, on maallikon vaikea ymmärtää, miten kaikki eläimet selviävät kaikesta.

      Poista
  9. Hyviä lintuhavaintoja ja linturikasta Uutta Vuotta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!