Kuinka synkkään rakoon ihminen voikaan itsensä ajaa?

Etäpäivät vuokramökillä olivat mahtavia! Sopivan varjoisena hetkenä tein töitä reilun tunnin ajan ulkona patiolla. Meren äänet kuuluivat ja meritunnelmat näkyivätkin paljon paremmin, kuin kuva antaa ymmärtää.

Suurin osa työpäivästä kului kuitenkin sisätiloissa ja ennen kaikkea opiskelun merkeissä. Olen opiskellut kevätkesän ajan Power BI -raportointityökalua oikein urakalla. Vielä pitäisi löytää aikaa harjoitteluun, jotta opitun saisi muuntumaan oikeaksi hyödyksi. Jospa tässä ihan lähiaikoina vielä ennen kesälomia 👍.

Elämäni on pyörinyt jo liian kauan melkein pelkästään työn, palautumisen sekä kuolinpesän tyhjennyksen ja siivouksen ympärillä. Muu elämä on jäänyt aika varjoon ja sen myötä omat voimavaratkin ovat niukistuneet niukistumistaan. Tähän täytyy tulla muutos jo ennen kesälomia. Minun täytyy opetella pistämään itseänikin omiin prioriteetteihini.

Se tarkoittaa muun muassa sitä, etten hyväksy oitis lounastaukoni päälle ehdotettuja palavereja. Merkitsen lounastaukoni kalenteriini juuri siitä syystä, että tarvitsen ne ihan oikeasti. Jonkun mielestä tulen selvästikin toimeen vararavinnollanikin tai sitten tuo joku ei vain välitä pätkääkään. Minun täytyy ryhdistäytyä ja pitää puoleni.

Toinen työrauhaani häiritsevä palaverikäytäntö on se, että minulle tärkeimpien palaverien kylkeen liimataan ilman siirtymäaikaa muita palavereita. Se häiritsee, sillä haluan valmistautua erityisesti tärkeimpiin palavereihini. Täytyy jatkossa laittaa valmistautumisajatkin entistä tiukemmin kalenteriini. Ja pitää niistä kiinni.

Minun kuormitukseni on selvästi ylittänyt rajat ja voimavarat ovat valuneet hulevesien kanssa jonnekin viemäriin. Juuri nyt minun pitää pitää huolta kalenteristani ja omasta jaksamisestani. Pahoittelen tätä vuodatusta, mutta nyt kalenteri näyttää paremmalta ja minulla näkyy valoa tunnelin päässä. Vanha paha olo purkautuu nyt ulos.

Nyt tämän purputtamisen jälkeen palaan vielä Rymättylän mökin tunnelmiin. Uskoakseni tämä on harmaasieppo. En ole tavannut sitä aikaisemmin, siksi tunnistaminen on vielä arvailua.

Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Kaikkien vaatimuksiin ja odotuksiin ei tarvitse taipua. Omaa jaksamista ei saa venyttää jatkuvasti eikä loputtomiin. Ollaan itsellemme armollisia 🌿.