Vuorovaikutusta ja loppusijoituspaikkaa (+ vesimyyrä!)

Mietiskelen sitä, miten kohtelemme toisiamme. On jotenkin todella helppoa ja kutsuvaakin olla katkera ja vihainen, kun kaikki ei suju mukavien suunnitelmien mukaan. Silloin voi(jos niin haluaa) pysäyttää oman mietiskely- ja analysointiprosessinsa siihen vaiheeseen, eikä tarvitse miettiä jatkoa ja seurauksia.

Melkein yhtä houkuttavaa saattaa olla vetäytyvä. Kun vuorovaikutus muiden kanssa ei onnistu toivotusti, voi olla turvallista vetäytyä "Minä nyt vain olen tällainen" -kortin taakse. Sekin on ehkä tavallaan parempaa kuin ottaa kannettavakseen kaikkien muidenkin synnit teemalla "Olisin ehkä voinut estää jotain". 

Kaikkien odotusten ja suositusten vastaisesti haaveilen hiljaisesti pienen metsän ostamisesta. Ihan suojeltavaksi. Rahaa ei ole vielä, mutta aina on lupa haaveilla 🥰.

Toki haaveilen myös rauhallisesta ja kannustavasta loppuelämän asuinpaikasta. Mitä kaikkea voisi ollakaan valittavana, kun työpaikka ei enää määräisikään mitään?

Meidän lammessamme häärii nähtävästi aika monta vesimyyrää. Pöllöillä voi olla hyvä ruokatalvi tulossa. Tässä pari kuva kovasti piilossa hämyilleestä veijarista 💖