Pixie on jo vanha, palveluja saa vain työaikaan 😯

Meidän ihana Pixie-koiramme täyttää maaliskuussa peräti 16 vuotta. Siinä on paljon vuosia ja ikää koiralle.

Viimeisen vuoden aikana ikääntyminen on näkynyt Pixiessä oikein kunnolla. Ja niin saakin olla.

Näkö- ja kuuloaistit ovat heikentyneet. Niiden mukaan pitää arkea räätälöidä. Niveletkään eivät tykkää enää rappusista entiseen malliin ja sekin pitää ottaa huomioon.

Minusta Pixien ikääntyminen on herttaista. En tiedä sitten, miten hän itse tilanteen kokee.

Pixie ei oikein ymmärrä, mistä mikäkin ääni kuuluu. Kun häntä kutsuu, hän on usein hämillään, kun ei yhtään ymmärrä, mistä ääni kuuluu. Hän jää helposti odottamaan ihmisen paluuta siitä suunnasta, mihin ihminen poistui. Hän ei huomaa lähestyvää ihmistä eikä kuule lähestyviä askeleita. Hän on kovasti ihmeissään, kun muutaman tervehdyksen ja heippa-huutelun jälkeen silitän häntä. Hänen näkökulmastaan kaikki tulee ihan 'puskista'.

Rappusetkaan eivät maita enää entiseen tapaan. Yläkerrasta alakertaan mennään välillä omin jaloin ja välillä Pixie-hissillä (minä tai mieheni kantaa). Alakerrasta hän ei enää könyä itse yläkertaan, vaan odottaa alhaalla aikansa ja haukahtaa sitten, jos ei saa muuten riittävästi huomiota.

Pihalla Pixie saattaa lähteä kävelemään omilleen. Hän kuulee, kun häntä huudetaan, muttei ymmärrä, mistä ääni kuuluu. Hän jää usein hämmentyneenä paikoilleen odottamaan sitä jotain merkkiä, mitä tapahtuu ja minne pitää mennä.

Eilen kävin hieronnassa. Meillä on työsuhde-etuna hieronta, jota voi käyttää ePassi-sovelluksen kautta. Havahduin marras-joulukuun vaihteessa siihen, etten ole muistanut hierontaetua kokonaiseen vuoteen. Siitä sitten 'nopeasti' varaamaan aika lähellä toimivalta hierojalta, jolla on myös ilta-aikoja. Se olikin sitten vaikeaa.

Yhä useammat palvelut on varattavissa nykyään vain tavallista toimistotyötä tekevän henkilön kuumimpaan työaikaan. Hiusten leikkaus tai hieronta pitäisi monesti pystyä varaamaan vain kello 9-14 väliselle ajalle. Minun työkalenterini ei ainakaan siedä mitään työpäivän aikaan varattuja keskeytyksiä. Lääkärinajan voin hyväksyä työpäivän keskelle, mutta kaikki sitä vähemmän vaativat tapaamiset pitäisi pystyä järjestämään työajan jälkeen.

Onko tämä vain kanta-hämäläinen ongelma ja haaste vai onko tilanne samankaltainen ympäri Suomea?

Hyvästä lomasta hyvään arkeen - juuri niin 🌼

Loma on vietetty ja toisaalta lomaa on myös vielä jäljellä. Tämä ei ollut vielä tässä.

Loman ja arjen välinen raja häilyi tavallista voimakkaammin, sillä meidän lomamme loppuessa tyttären loma alkoi. Hän nautiskeli alkulomastaan meillä 'maalla'.

Meillä voi tosiaan herättyään kävellä lyhyehkön matkan järvelle ja mennä aamu-uinnille. Ja kulkea koko matkan ihan uimapuvussa. Se ei ole mitään stadin elämää.

Kantarellien metsästämisen olen pyrkinyt nyt jättämään vain ilon puolelle. Ylimääräiset (keräämisen) intohimot eivät kuulu nyt kuvioon. Herkästi innostuksiin kiinnittyvänä yritän nyt pitää innostukseni sellaisissa rajoissa, joiden kanssa on mukava elää.

Toki sieniä kertyy edelleen ihan mahdottomasti, mutta olen ymmärtänyt, että kaikkia niitä ei tarvitse pakastaa. Edellisvuotisiakin on vieläkin ihan aivan liikaa.

Asiasta kukkaruukkuun:

Pixie on jo vähän vanha. Se ei ole surullista, vaan asiaan kuuluvaa ja hieman hellyyttävää. Pixien kuulo on selvästi heikentynyt. Kutsuhuudot eivät aina saavuta eivätkä muutkaan viestit mene aina perille. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kuulon heikkeneminen ei ole koirallekaan mikään helppo nakki.

Ihana hän on, täynnä elämää rajoitteistaan huolimatta 🥰

Käytiin tyttären kanssa kuvailemassa perinteiseen tapaan auringonkukkapellon luona. Elokuun kesä on vain niin vahvaa ja väkevää kaikissa väreissään, tuoksuissaan ja valoissaan 💖.

Töissä alkaa olla taas kiirettä. Yritän pitää  arjen hyvän elämän mukana töiden kiireissäkin. Se ei ole helppoa. Vaan se ei myöskään toteudu, jos sitä ei kovasti tavoittele. Parempaan arkeen siis! 🤸‍♀️