Tehtiin eilen miehen kanssa lumen alta paljastuneita tekemättömiä syystöitä. Rajattiin tekemiset tuntiin ja aloitettiin tärkeimmistä. Patiolla kesän ruukuissa kasvaneet viimeiset tuijat pääsivät maahan pihan reunoille. Huoh! Olisi harmittanut, jos olisivat jääneet istuttamatta.
Omenanraadot on kerätty pois jyrsijöitä kutsumasta, isoimpia lehtikertymiä haravoitiin hieman pensaiden juurille. Piha ei ole siisti eikä nuhteeton, mutta valmis ottamaan talven ja lumet vastaan. Olen kovasti kiitollinen tästä lumisateen jälkeisestä syksyn jatkoajasta.
Työpäivän jälkeen on pimeää. Vielä reilun kuukauden ajan päivä lyhenee, kunnes päästään aallon pohjalle. Sieltä sitten hitaaseen valaistumiseen. Polttelen jo tuoksukynttilöitä. Hämäryys väsyttää, muuten voin miellyttävän hyvin.
 |
| Pori - Yyteri |
Valokuvilla ei voi mässäillä liikaa. Keväästä syksyyn on helppo ottaa huomattavasti enemmän valokuvia kuin ehtii katselemaan. Nyt pimeydessä ja hämärässä kamera ei räpsy tiheään ja valoisan ajan kuvat ovat oivallista läpikäytävää. Melkeinpä terapiaa.
Minua kalvaa ihmisten yksinäisyys. On aivan kamalaa, että ihmisen täytyy tuntea yksinäisyyttä tahtomattaan kaikkien muiden ihmisten ja kaiken uuden teknologian keskellä! Yksin oleminenhan ei tarkoita sinällään välttämättä ollenkaan yksinäisyyttä. Yksinäisyys on tunne ja kokemus.
En ole tavannut ihan mahdottoman montaa yksinäistä ihmistä, mutta minun tapaamani yksinäiset ihmiset ovat olleet mielenkiintoisia ihmisiä. Toki eivät pintahohdokkaita liitäjiä, mutta omalla aidolla tavallaan pintakiillon ulottumattomissa ja ihania.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä nykyajan taipumusta arvioida muita pintapuolisesti, olla laiska ja jättää rapsuttelemasta pinnan alle ja samaan aikaan tehdä hylkypäätöksiä ihmissuhteissa nopeasti ja melkein harkitsematta. Tämä koskee niin tuttavuuksia, ystävyyksiä kuin seurustelusuhteitakin. Yksinäisiksi päätyy niin taviksia kuin 'upeinakin' itseään pitäviä ihmisiä. Aikamoista mahtavien ihmisten tuhlausta.
Tavalliselta tai vähän kummalliseltakin vaikuttavan ulkokuoren alta paljastuu aina lopulta aito ihminen. Vaikka kukaan ihminen ei ole täydellinen, hän saattaa olla mielenkiintoinen, huumorintajuinen, yllätyksellinen, rohkea, jalo, sydämellinen, kätevä käsistään, älykäs, herkkä, hauska, hyvä kuuntelemaan, hyvä ymmärtämään tai jotain muuta sellaista. Elämäni parhaat ihmiset (lapsiani lukuun ottamatta) eivät ole räjäyttäneet tajuntaani ensimmäisillä tapaamisilla. He ovat olleet mielenkiintoisia ja miellyttäviä ihmisiä, mutta jossain määrin tavallisia. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että olen päätynyt jatkamaan suhdettani heidän kanssaan. Pinnan alta on paljastunut ajan myötä puhdasta kultaa.
 |
| Pori - Siikaranta |
Kranttuja ihmisiä on vaikeaa muuttaa. Mutta teitä muita kannustaisin katsomaan ympärillenne vielä hieman avarammalla mielellä. Se ei velvoita vielä mihinkään, mutta voi avata ovia johonkin uuteen hyvään 💖
Tunnissakin ehtii paljon kunhan vaan saa tartuttua hommaan.
VastaaPoistaKiitos, Kristiina!
PoistaKyllähän siinä ehtii 👍
I am quite sure that loneliness is alien to me. As long as I can get out and enjoy nature I am never lonely. Being with other people and conquering loneliness is not necessarily one and the same thing.
VastaaPoistaThank you, David!
PoistaYou are lucky, you know?
Lots and lots to be gratefull about.
I am worried about young lonely people. They have not had much help with finding themselves or someone to lean on.
I am also worried about old people with no relatives or having relatives quite far away. When most of your friends are dead and most of the rest are having troubles with about everything, you propably feel very lonely. Young relatives are not the same.
And I am worried about poor people, who have so little choises left.
Nature is wonderful, but some people can not go there. Some have not even found the joy and pleasure of nature.
Nature helps. That is true.
Go there. Watch it. Try to listen, smell and enjoy it.
Upea postaus. Syvällisesti käsittelet yksinäisyyttä.
VastaaPoistaKävelin senioritalon hiljaista käytävää. Kaikkien asuntojen ovet olivat kiinni. Mielin, että siellä ovien takana oli monen monta yksinäisyyteen vetäytynyttä vanhusta. Yleisessä oleskelutilassa ei ollut ketään. Kaikki penkit oli aseteltu salin seinustalle vierekkäin. Mietin, etteikö niiden penkkien pitäisi olla vastatusten, että istujat näkisivät toisensa......
Kiitos, Enkuli!
PoistaErinomaiset huomiot senioritalosta. Korona tiukensi yhteisten tilojen hyödyntämistä huomattavasti. Se on sääli sekin.
Ennen soittelin äidin kanssa melkein päivittäin - nyt on hiljaisempaa... No, tilanteet muuttuvat omalla aikataulullaan. Enää kymmenen työpäivää ja sen jälkeen on vieläkin hiljaisempaa ellen keksi jotain. Kyllä tämä tästä.
VastaaPoistaKiitos, Stansta!
PoistaKaikki asiat järjestyvät aina lopulta. emme aina ole tyytyväisiä lopputulokseen, mutta kaikki järjestyy.
Ehkä nuo kakkaiset elämänvaiheet eivät olekaan mitään tuloksia, vaan ainoastaan välivaiheita. Ennen vanhaan piti Helsingistä Lahteen (tai Jyväskylään) mennessä ajaa aina Mäntsälän läpi. Tahtoi tai ei. Jos Mäntäsälä oli vain pakollinen pysähtymispaikka, päämäärä hyvitti välietapit.
Anteeksi Mäntsälä ja mäntsäläläiset 😔.
Monesti nuo krantut pilaavat kaikki hyvät. Ja tuo pitää ihan paikkansa että niitä on vaikea muuttaa.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaKrantut ihmiset tykkäävät toisinaan ohjailla. Toisinaan vain jarruttaa. Kumpikaan rooli ei taida olla enemmistön näkökulmasta toimivaa.
Otetaan siis itsellemme jokin toinen rooli.
Kuten edistäjä, innoittaja, mahdollistaja, esteiden poistaja tai vaikkapa uusien vaihtoehtojen keksijä 🥰
Minä olen paljon yksin, mutta en ole yksinäinen. Moni varmaan olettaa, että olen yksinäinen, koska monesti saan näitä kommentteja kuinka pää hajoaa, kun on neljän seinän sisällä. Ei minulla; minun päänsisäinen elämäni on kyllä aika värikästä🥳
VastaaPoistaKiitos, Irkku!
PoistaMinä henkilökohtaisesti en ole koskaan ajatellut sinua yksinäisenä. Kaukana siitä.
Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat niin eri asioita. Itse olen ehkä ollut yksinäisin muiden seurassa, silloin se korostuu.
Kiitos postauksestasi Susanna. Tärkeää pohdiskelua.
VastaaPoistaTunnen piston sydämessäni. Minun täytyisi pitää enemmän yhteyttä yksin oleviin tuttaviini, osa heistä on oikeasti yksinäisiä. Olen äärettömän huono soittamaan kenellekään, mutta kasvokkain on hauska tavata muita. Pidän kiitettävästi yhteyksiä "kirjallisesti", mutta tämä tapa jättää osan tutuista ulkopuolelle.
Kiitos, Sirpa!
PoistaOn nykyisiä yksinäisiä ja tulevia yksinäisiä. Elämä heittelee ja joskus tilanne voi muuttua nopeastikin. Jokainen meistä arvostaa läheisen yhteydenottoa. Yritän omalta osaltani paikata omaa vajettani 💖
Hyvää pohdintaa! En tunnustaudu krantuksi. Tokihan erilaisiin ihmisiin tutustuu eri temmolla. Toisten kanssa yhteinen sävel löytyy nopeasti ja toisten kanssa pitää tunnustella vähän pidempään. Sellaiseksi tunnustaudun aika nopeasti nykyisin, että oletan toiselta uudelta mahdolliselta ystävältä yhtälaista kiinnostusta tutustua ja mahdollisesti kehittyä ystäviksi. Jos yhteydenpito ja yhteinen tekeminen on ainoastaan minun varassani, niin jossain vaiheessa se alkaa hiipumaan.
VastaaPoistaKiitos, rouva Kepponen!
PoistaEt ole varmastikaan minkäänlainen kranttu.
Yksinäisyys ei mielestäni tarvitse korjaantuakseen ystävyyttä, vaan arvostava yhteys riittää pitkälle. Ystävyydet ovat henkilökohtainen valinta, lähiyhteisö ehkä enemmänkin eettinen valinta 💖