Täytyy muistaa, että siili on rauhoitettu eläin, eikä siihen tule kajota kuin oikeissa hätätapauksissa. Aina kannattaa konsultoida ensin alan ammattilaisia.
Ruokinnassa kannattaa muistaa, että siili ei kestä laktoosia - ei siis maitoa. Kalakin saattaa aiheuttaa ongelmia. Kissan purkkiruoka tai kissan/koiran kalaton kuivamuona vedellä pehmitettynä (ihan pehmeäksi asti) ovat hyviä ruokia.
Ruokaileminen astialta ei käy ihan luonnostaan. Tässä tilanteessa on selvä hygieniariski... :-(
Oih..nuo siilit ovat kyllä niin suloisia otuksia♥ niitä voisi katsella vaikka kuinka ja kauan:)) Siinä on tekemisen meininki kun siili juoksee!:) Leppoisaa viikonjatkoa sinne!
VastaaPoistaKiitos, Päden paja!
PoistaSiiliaitauksen ovet avattiin muutaman hoivapäivän jälkeen ja heti saman tien muutama sankari lähti omille teilleen. Neljä jäi vielä nukkumaan aitaukseen, mutta aamulla nekin olivat lähteneet.
Ruokinta jatkuu aitauksessa ja sen ulkopuolella. Poikasia näkee enää korkeintaan kaksi kerrallaan. Ruoka kelpaa, mutta näyttävät hyvin löytävän ruokaa itsekin :-)
Aika söpöläisiä.
VastaaPoistaOvathan ne :-)
PoistaVoi ei, mitä ihania söpöläisiä! <3 Lapsuudenkotini maisemissa oli aikanaan paljon siilejä, mutta niiden kadottua (ilmeisesti liikenteen vilkastuttua ja/tai harakoiden asetuttua asumaan pihapiiriin) meni yli kymmenen vuotta ennen kuin taas törmäsin siiliin luonnossa. Toivoisin, että pääsisin näkemään niitä useammin. :)
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Meillä on pihan perällä jätetty pätkä pihaa erittäin siiliystävälliseksi ihan tarkoituksellisesti ;-) Hoito on siis minimaalista, jos sitäkään. Lisäksi kasaan sinne muutamaa kasaa risuista ja muista puutarha-aineksista - ainakin on hyvää pesäpaikkaa tarjolla :-) Silti tässä välissä oli vuosia, ettei siilejä näkynyt kuin vilaukselta...
PoistaMiten he ovatkaan ihania! Onneksi koira löysi, etteivät joutuneet heitteille. Olikohan emo-rukka jäänyt auton alle? Onnellista elämää heille!
VastaaPoistaVeikkaisin emon joutuneen hätään, sillä hieman liian pieniä ovat aivan itse selviämään. Nyt pääsevät olemaan tuolla tontin turvallisimman kulman alueella (niinkuin ne siellä pysyisivät...). Ainakaan heti autotien vierestä eivät lähteneet matkaan. Tarjoilukin pelaa vielä aikakin jonkin aikaa :-)
PoistaOi kuinka suloisia!
VastaaPoistaKaikki poikaset taitavat olla suloisia, mutta minä kyllä pidän siileistä aivan erityisesti :-)
PoistaSiilejä ei ole nyt kesällä näkynyt pihassa. Taitavat liikkua pimeällä. Anopin naapuri, syöttää kesäisin rivitalossa montaa siiliä kerralla. Koiranmakkarapötköjä kuluu paljon. Onko siinä mitään järkeä? Siilit tulevat asuntoihin sisään, kun ovi on rakosillaan.
VastaaPoistaPeriaatteessa terveiden siilien syöttäminen ei ole mitenkään tarpeellista. Siilit levittävät lähekkäin ollessaan toisiinsa tauteja, jotka muuten eivät leviäisi niin nopeasti. Mutta onhan siinä ruokinnassa omat hyötynsäkin ainakin joissakin tilanteissa.
PoistaJoka kesä on meidän pihalla tuhissut siilet, varmaan sen 20 vuotta. Nyt kevätkesällä kävi yksi...mutta sen jälkeen ei ole näkynyt. Meillä ruokinta on helppoa kun on kaksi kissaa. Evästä löytyy välittömästi.
VastaaPoistaOnpa teillä ihana siiliympäristö :-)
PoistaVoi kuinka suloisia! <3
VastaaPoistaOvathan ne :-)
PoistaIhania vieraita :) Ai teillä on ollut joskus kasvatteinakin siililapsia, oli varmasti hauskaa seurata niiden kasvua!
VastaaPoistaOli hauskaa - ja työlästä :-) Oikea työleiri loppukesästä ;-)
PoistaMeillä on ollut lemmikkeinä kaksi afrikkalaista kääpiösiiliä, jotka ovat siis sisätiloissa pidettäviä, eivät saa päästä horrostamaan. Niiden kanssa tuli opeteltua paljon siileistä ja niiden hoitamisesta :-)
o that is so sweet Photos !!! i love this
VastaaPoistaGreat that you are so careful with the food..
Happy weekend
Elke
Thank you, Elke!
PoistaNe on kyllä niin symppiksiä!
VastaaPoistaTismalleen olen samaa mieltä :-)
PoistaIhanan näköisiä. Hienoa, että saavat nyt apua kokeneilta siilihoitajilta.
VastaaPoistaKiitos, Milja!
PoistaMä niin tykkään siileistä. Olisipa meidän pihassa niitä. Aikoinaan oli, nyt en ole moneen vuoteen niitä nähnyt.
VastaaPoistaSiilikanta on pienentynyt todella paljon... :-(
PoistaSiksipä noita näkeväni useammin myös luonnossa. Edellisestä kerrasta on jo pari kolme vuotta.
VastaaPoistaLiikkuvat nuo vähäisetkin yksiköt niin varovasti hämärässä, etteivät juuri silmille hypi...
PoistaUpeat valokuvat. Siili on ihana vipeltäjä. Meidän lähialueella on yksi vanhempi rouva joka ruokkii myös siilejä.
VastaaPoistaEmo ja poikaset hyötyvätkin ruokinnasta. Koiraat menevät jo kohta horrostamaan, ovat tukevassa kunnossa jo nyt. Emoilla ja poikasilla on kirimistä horrostamiskuntoon...
PoistaIhania piikkipalloja. Onneksi tänä kesänä ei ole jäänyt mansikkamaan verkkoihin yhtään kiinni.
VastaaPoistaHienoa!
PoistaVoi miten söpöjä. Toivottavasti oppivat elämään vaikka emo onkin hukassa.
VastaaPoistaHyvin tonkivat maasta jo eläimiä, vaikkeivät niitä aina tunnistaneetkaan ;-) Kaivelin monena päivänä niille matoja ja illalla ennen varsinaista ruokailua pudottelin aitaukseen ensin noita matoja ja saivat ensin harjoitella niiden tunnistamista ja 'saalistamista'. Ihan hyvin olivat jyvällä elämästä enkä niitä siksi kovin montaa päivää aitauksessa pitänytkään. Saavat nyt käydä lisäruokinnalla halunsa mukaan.
PoistaOi! Ihanat kuvat!
VastaaPoistaKiitos kovasti :-)
PoistaSöpöjä siilejä! Täällä ei olekaan näkynyt piiitkään aikaan.
VastaaPoista