Lapsena olin oikea lukutoukka. Opin lukemaan joskus viiden vuoden ikäisenä ja oman kirjastokortin hankin itsenäisesti kuusivuotiaana. Silloin se onnistui vielä ilman vanhempien suostumusta.
En muista, mistä keksin kirjaston, mutta se oli kuin taivas minulle. Sain välillä avustaa henkilökuntaa lainausten kanssa - silloin ei digitalisoitu, vaan kaikista kirjoista oli omat lainauskorttinsa. Opin homman pian ja hengailin mukana niin paljon kuin henkilökunta vain antoi lupaa.
Ensimmäisellä kerrallani lainasin monta kirjaa. Sain ne luettua jo saman illan aikana. Olisin halunnut mennä kirjastoon palauttamaan ne ja lainaamaan uusia, mutta se ei ollut äidin mielestä sopivaa. Odotin siis seuraavaan päivään.
Kirjat olivat parhaita ystäviäni lukioikään asti. Siirtyminen lasten ja nuorten kirjoista aikuisten kirjoihin ei tosin sujunut ihan mutkattomasti. Siinä vaiheessa koin pienen identiteettikriisin.
Vanhempani eivät kannustaneet lukemisen suhteen, vaan sain lukemisestani enemmänkin noottia. Ymmärrän, että heidän kasvatukseensa kirjojen lukeminen ei ole juurikaan kuulunut, mutta silti tässä meillä oli syvä erimielisyys. Salakuljetin kirjoja kirjastosta kotiin, mutta kun kirjat piti piilottaa, ne unohtui myös palauttaa. Ja jälleen edessä oli hankaluuksia.
Lukioon siirryttyäni kaunokirjallisuuden lukemiselle tuli stop. Sanomalehtien lukeminen riitti lukemiseksi äidin mielestä. Siitä lähtien suhteeni kirjoihin on ollut kovin ailahtelevaa. Välillä en lue aikoihin, välillä uppoan syvään lukuhimoon ja ajan taju katoaa.
Suhde luontoon oli lapsuudessa pakollisia kalastus-, sienestys- ja marjastusretkiä. Varoituksia käärmeistä ja suonsilmistä. Hyttysiä, paarmoja ja muurahaisia.
Vasta keski-ikäisenä aloin avata silmiäni luonnolle. Onneksi edes silloin.
Tällä kertaa haluan näyttää kuvia neidonkorentojen parittelusta, joka näytti alussa mahdottoman vaikealta ja kömpelöltä. Tuntui jopa, ettei siitä tule ikinä mitään. Mutta onnistuihan se vihdoin!
Ne aloittivat parittelun sillä aikaa, kun silmäni viipyivät jossain muualla. Sinivihreä koiras ottaa niskalenkin ruskeasta naaraasta. Koiraan perä muodostaa lukon naaraan niskaan.
