Jurmala

Täsmennän tässä vielä aikaisempia kirjoituksiani. Riian ja Latvian vastakohtaisuudet ja rosoisuudet olivat mielestäni upeita ja kiehtovia. Matemaatikkona pidän arvoituksista ja vastausten etsimisestä. Tällä kertaa näin edessäni vahvasti Latvian historian. Latvian ensimmäinen itsenäisyyskausi oli vuosina 1918-1940. Toisen maailmansodan aikana Latvia joutui Neuvostoliiton miehittämäksi ja kohtalo oli rankka. Neuvostoliiton jättämät jäljet näkyvät vieläkin maassa väistämättä. Eikä mikään ihme.

Latvia itsenäistyi uudelleen Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1991. Vaikka maata on kehitetty paljon sen jälkeen, mitkään resurssit eivät riitä kaiken korjaamiseen hetkessä. Latvialaiset ovat kovan luokan selviytyjiä ja se näkyy melkein kaikessa. On ihan hyvä, että historia saa olla läsnä. Kaikkea vanhaa - huonoakaan - ei tarvitse purkaa väkisin pois silmistä. Kaikella on aikansa.

Mutta sitten Jurmalaan. Jurmalan kuuluisat hiekkarannat olivat se, mikä ensikädessä houkutti minua matkustamaan Latviaan. Yllätys oli tietenkin kova, kun upeita hiekkarantoja löytyikin melkein kaikilta rannoita!

Kävelin Jurmalan keskustan tienoilla ja kuvasin ympäristöäni. Ihastuin täydellisesti uuden ja vanhan suloiseen yhdistämiseen. Minun epäarkkitehtuurinen silmäni ei nähnyt yhdistelmässä mitään vikaa, vaan välitti aivoille mielihyvää kaikesta kauniista. Ja vaikka upeiden vanhojen ja uusien talojen sekaan mahtui kulahtaneitakin taloja, se tuntui vain kauniisti sopivan maisemaan :-)

Ikinä en ole reagoinut taloihin mitenkään erityisesti. Tällaiset hyvät vibat tulivat jotenkin ihan puskista.

Tässä oli ensimmäinen talo, josta tuli hyvä fiilis. Kaikkien ympärillä oli korkeat aidat ja usein lisäksi vielä korkeaa, peittävää kasvillisuutta.

Naapuritalo lienee Neuvostoliiton ajoilta. Hieman eri tyyliä. Mutta sielläkin on asukkaansa.

Taas kahden eri tyylin rinnakkaiseloa.

Tämän kauhtuneen rakennuksen tilalle tullee jotain uutta, jollei tämä ole korjauksen alla. Tontin reunalla on tuollainen rakennusaidan tyylinen verkkoaita.

Tästä kuvasta alla näkyy talon vieressä ihan hyvässä kunnossa olevan näköinen pakettiauto - jotain on siis tekeillä, rakennus ei ole niin hylätty kuin miltä näyttää. Tontit taitavat olla tuolla aika arvokkaita, kysyntää varmasti löytyy hyvältä paikalta.

Taas hieman modernimpaa taloa isoilla aidoilla ja porteilla.

Ja naapurissa aivan erityylinen vanhempi rakennus. Minun silmäni oli sitä mieltä, että nämä sopivat oikein kauniisti yhteen :-)

Löytyi niitäkin rakennuksia, jotka eivät herättäneet minussa juurikaan tunteita (niinkuin tavallisesti käy).

Tässäkin naapurina on taas aivan erilainen ja eri-ikäinen talo.

Modernien porttien lisäksi löytyi vähän vanhanaikaisemman näköisiäkin portteja. Yhtä jykeviä silti.

Osa taloista oli selvästi useamman perheen taloja.

Kävin myös Jurmalan rannalla. Mahtavaa hiekkarantaa kumpaankin suuntaan :-)

Toisesta suunnasta tämä hotelli näytti hieman epäsopivalta ympäristöönsä, mutta näin rannalta se näytti ihan laivalta. Yllättävän toimivaa.

Toivottavasti tässä ei enää kulje mitään sähköjä...

Ison tien toisella puolella oli rakennuksia vanhasta tuoreempaan kaikissa kuntoluokissa. Edelleen se tuntui minusta vain positiivisen eksoottiselta.

Ja vielä yksi kuva neuvostoaikaisesta kerrostalosta kaiken kauniin keskellä. Hieman kauempana oli aivan aidosti hirvittäviäkin neuvostokomplekseja - niissäkin kuitenkin oli asukkaansa.

Näillä fiiliksillä siis Jurmalan reissua. Todella koskettavaa monellakin tapaa.