perjantai 13. joulukuuta 2019

Motivaatiosta, keltavästäräkki ja tiltaltti

Olen törmännyt motivaatioon monesti parin viime vuoden aikana. Isoimmat elämykset ovat olleet positiivisia.

Googlettelemalla motivaatio näyttäytyy minulle vaikeana keinona saavuttaa jotain, mitä luulen haluavani. Motivaatio pitää löytää, herättää tai synnyttää. Noista termeistä uskon eniten löytämiseen.

Yritykseni löytää motivaatio jonkun vaativan tavoitteen saavuttamiseen ei ole ollut koskaan mikään menestystarina. Kyse on loppujen lopuksi ollut aina siitä, että en ole oikeasti halunnut saavuttaa sitä, mitä olen asettanut tavoitteekseni. En ole miettinyt loppuun asti. Koko matkaa. Ja perillä olemista.

Sittemmin olen kokeillen etsinyt motivaatioitani - mihin tahansa. Kun olen löytänyt motivaation johonkin, olen katsonut ja kokeillut, mihin se kantaa. Mitään uraa uurtavaa en globaalisti ajatellen ole saavuttanut. Omasta näkökulmastani olen kuitenkin tehnyt huikeita kehitysharppauksia, jotka mahdollistavat puolestaan niin paljon kaikkea ihan uutta.

Yksi konkreettinen esimerkki on korkean paikan kammoni. En koskaan taistellut sitä vastaan, sillä se tuntui olevan murrosiästä asti osa minua. Innostus valokuvaamiseen johdatti minut sille tielle, missä huomasin korkealta otettujen kuvien erityispiirteet. Halusin niitä. En yrittänytkään siirtyä heti kammottaviin korkeuksiin, vaan päätin ottaa askelen kerrallaan yhä korkeammalle. Tulokset kannustivat eteenpäin ja yllättävän nopeasti korkean paikan kammoni oli vähentynyt itseni pakonomaisesta suojelemisesta kameran suojelemiseen :-)

Nyttemmin olen löytänyt samanlaisen motivaation työni kanssa. Olen työn imussa miettiessäni niitä mahdollisuuksia, joita voi olla olemassa niin sisäisille asiakkailleni kuin minulle itsellenikin, jos mietin jutun ihan loppuun asti. Olen poistanut (osittain) sisäisen rajoittimeni ja keskittynyt hyötyyn. Olen ollut melkoisessa työn imussa jo jonkin aikaa :-)

Motivaation löytämisen jälkeen avautuu polku tai useampi. Niiden päästä löytyy jotain uutta, johon joko haluaa sitoutua tai sitten ei. Joskus polun päässä odottaa vain välietappi matkalla kohti jotain isompaa. Aina ei tarvitse suunnitella tulevaisuuttaan tiukasti eteenpäin, sillä nuo suunnitelmat harvemmin käyvät toteen. Usein kannattaa mennä itselleen sopivaa vauhtia motivaationsa osoittamaan suuntaan ja katsoa, mitä mahdollisuuksia sillä tiellä tulee vastaan.

Ja taas asiasta kukkaruukkuun :-) Viime kevään kuvia selatessani löysin muunmuassa kuvia kahdesta linnusta. Ensimmäinen on kuulemma keltavästäräkki ja toinen tiltaltti (kuten ounaksuinkin).







Mahtavaa viikonloppua sinulle!

8 kommenttia:

  1. Tiltaltti kuuluu siihen lintusarjaan, mitä mie en tunnista muuten kuin äänestä. Noita harmaanruskeita vaatimattomia palleroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään olisi muuten tunnistanut, mutta tuota lintua ja sen ääntä seurailin kauan. Lopuksi kuvittelin saaneeni sen linssin päähän. Pieni tarkistus myöhemmin varmisti, että kuva oli juuri tuosta hauskasta laulajasta :-)

      Poista
  2. Vaikka talvi on vasta alussa niin kevättä ja muuttolintuja jo innolla vartutaan.

    VastaaPoista
  3. Lämpötilojen ja lumen suhteen talvi on vasta alussa, mutta valon suhteen ollaan jo ihan pimeimmän päivän hilkuilla. Ihan kohta pimeneminen loppuu :-)

    VastaaPoista
  4. Ihanat kuvat olet saanut keltavästäräkistä. Olen onnistunut kuvaamaan sitä vain lintutornista nähtynä ja tietenkin ollut harmillisen kaukana. Askeltakaan ei ole voinut ottaa lähemmäs lintua, sillä silloin putoaisi muutaman metrin alas. Ihanaa pimeää aikaa. Kohta aletaan mennä valoa kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milja!

      Virolainen keltavästäräkki oli armollinen ja päästi kuvaamaan luontopolulta :-)

      Se on ihanaa, että kohta valo alkaa lisääntyä :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)