lauantai 15. tammikuuta 2022

Luovuuden historiallisilla lähteillä: Isän kirjoneuleslipoveri

Tänään oli Lahti-päivä ja kävin tervehtimässä niin isää kuin äitiäkin. Lisäksi kävin heidän kotonaan käymässä postin läpi, jotteivät laskut jää maksamatta.

Molemmat vanhemmat olivat reippaalla tuulella, siitä lisää seuraavassa julkaisussa. Kotona siivoilin sitä härdelliä, mikä ensiavun jälkeen sinne oli jäänyt. Käsiini osui tutun näköinen neule, jonka olemassaoloa en enää muistanutkaan.

Isälle tekemäni slipoveri jostain 80- ja 90-lukujen vaihteesta. Silloin kirjoneule oli kovasti mukana käsitöissä. Täytyypä joskus laittaa kuva myös miehelleni tekemästä kirjoneulepuserosta 👍.


Pitkän käsityötauon jälkeen palasin jälleen kovin arkisiin käsitöihin ja kirjoneuleet ovat olleet vähemmän suosiossani. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.


Koulussa aikoinaan en tykännyt yhtään käsitöistä ja arvosana 8 merkitsi sitä, ettei tällä alueella juuri lahjoja ole (suhteutettuna siis monien muiden aineiden 9 ja 10). Onneksi harjoittelu päihittää luontaiset lahjat mennen tullen. Käsityöt ovat ehdottomasti tärkeimpiä rentoutumiskeinojani nykyisin. Miksei myös luovuuden lähteitäni 😊.

Millä sinä rentoudut? Ja miten saat purettua luovuuttasi?


13 kommenttia:

  1. Hienoa, että tekemäsi slipari on edelleen tallessa ja hyväkuntoinen. Olen jonkin aikaa miettinyt, kutoisinko itselleni sliparin. Olen sen verran lämminverinen, etten paksuja neuleita kaipaa. Tein 80-luvulla itselleni kauniin pitsisliparin, jollainen kelpaisi nytkin.

    Koulun käsityö oli minusta kaiken innon tappavaa. Piti tehdä jonkun ennalta säädetyn suunnitelman mukaisia töitä koulun materiaaleista. Eihän ne lasta tai nuorta miellyttäneet. Sukat koulussa kudottiin. Äitini kutoi minulle sen toisen sukan, minkä opettaja takuuvarmasti huomasi, vaan ei sitten mitään sanonut. Silloin ajattelin, etten ikäpäivänä sukankutomistaitoa tarvitse. Vähänpä ymmärsin. Aika pian kouluaikojen päätyttyä kudoin paljon niin itselle kuin muillekin. Ompelinkin jonkun verran. Vuosien mittaan olen opetellut monia käsityötekniikoita, kutonut mattoja ja poppanoita, ristipistotöitäkin tuli ahkeroitua useamman vuoden ajan.

    Muutama vuosi sitten aloin pitkän tauon jälkeen jälleen kutoa. Koen kutomisen rentouttavaksi. Ryhtyessäni kutomaan ajatukset keskittyvät pitkälti työn etenemiseen tai sitten ne vain haahuilevat sinne tänne. Enimmäkseen toteutan muiden luomia malleja, joskin usein niitä suuntaan tai toiseen muuttamalla. Käsitöissä en taida olla kovin luova ihminen. Toivottavasti sitten jossain muussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulun käsityöt sujuivat muuten ihan hyvin, mutta juuri koskaan en saanut mitään ihan valmiiksi asti. Olin toivottoman hidas. Mieleeni ei silti koskaan tullut, että työn voisi tehdä jotenkin nopeamminkin.

      Ensimmäiset sukat minäkin kudoin koulussa. Toiset sukat syntyivät lukioikäisenä vapaa-ajalla ja ihan omaehtoisesti. Ja siitä se sitten lähti. Välillä virkkaan, mutta en ompele. Siitä ei ole olemassa kuin vastenmielisiä muistoja. Kun edellinen ompelukoneeni kuoli 15-20 vuotta sitten, päätin, ettei minun tarvitse koskaan enää hankkia sellaista. Se on ollut hyvä päätös ihan koko perheen kannalta 🤭.

      Sukkatehtailu raidoilla tai yksivärisenä on helppoa ja rauhoittavaa oheistekemistä melkein mihin tahansa tilanteeseen, jossa käsillä ei ole muuta tekemistä.

      Sinun luovuutesi taitaa kukoistaa aivan erityisesti puutarhan puolella?

      Poista
  2. Kaunis on tuo isällesi vuosia sitten kutomasi slipoveri. Samoin kuin Between tuossa aikaisemmin totesi, niin olen minäkin niin kuumaverinen, että harvassa ovat ne kerrat kun voisin villapuseroa käyttää, mutta slipoveri sen sijaan voisi minulle sopia. Minun luovuuteni ilmenee ehkä eniten blogin kirjoittamisessa. Miniryijyjä tehdessäni tunnen myös tekeväni luovaa työtä, mutta niitä kertyy niin paljon, etten enää tiedä mihin niitä laittaisin, joten nyt onkin jo ollut monen kuukauden tauko niiden kutomisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Tuohon aikaan tein kaiken aivan ohjeiden mukaan paitsi valitsin aina edullisen langan ja laskin ohjeen silmukat aina uusiksi valitsemani langan tiheyden mukaan.

      Kyllä sinä vaikutat aika luovalta sisustamisessakin. Et näytä herkästi pysähtyvän paikoillesi. Ainakin minun näkökulmastani uusiudut melkoista vauhtia 😊.

      Poista
  3. Kauniin slipoverin olet koulussa kutonut! Koulukäsityöt olivat kyllä monesti muuta kuin sitä, mitä olisi halunnut tehdä. Muistan aina kuudennella luokalla kutomani ensimmäiset villasukat - oranssia ja sähkönsinistä. Muita lankoja ei ollut jäljellä, kun opettajan tytär oli valinnut parhaat päältä. Mutta onneksi kotona äiti antoi ommella koneella ja niinpä tein jo itse vaatteita ala-asteikäisenä. Jossain vaiheessa omien lasten ollessa pieniä tein heille toppapuvuista lähtien kaikki vaatteet. Enää ei juuri tule ommeltua kuin satunnaisesti joku tunika joskus. Mutta käsityöt ovat kyllä hyvä rentoutumiskeino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Minä en ollut nuorempana yhtään väri-ihminen. Yksi väri ei yleensä kutsunut minua yhtään enempää kuin joku toinenkaan.

      Minun äitini oli ompelija ja hänkin teki minulle lapsena melkein kaikki vaatteeni. Erityisesti housuja ei löytynyt sopivina millään muulla tavalla, olin liian laiha luikku silloin. Minuun ei pedantin ja tehokkaan äidin ompelutaito tarttunut, ei edes kiinnostus.

      Poista
  4. Sinulla on mahtava käsillä tekemisen ja kirjoitamisen taito. Olen aivan tumpelo virkkaamisen, kutomisen ja neulomisen suhteen. Puuta ja savea on paljon helpompi käsitellä. Nyt kun arki on toisenlaista, tauluja ja näyttelyitä en enää ole pitänyt pitkiin aikoihin. Jokin kummallinen jumi on päällä, väreihin koskemisen suhteen. Onneksi kameralla voi nähdä luonnossa kaikkea kaunista ( myös rumaa), ja kivaa yksityiskohtaa. Tietokone on tosi hauska luomisen väline. On myös kiva suunnitella remontti juttuja. Onneksi isäntä on kätevä toteuttamaan suunnitelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Tosin täytyy tässä samaan syssyyn mainita, että minä en ompele enkä leivo. Puun tai saven kanssa en ole koskaan päässyt operoimaankaan.

      Digitaalinen taiteesi on mahtavaa, joulukalenterisi paranevat joulu joululta!

      Teillä onkin sitten mahtava remonttitiimi!

      Poista
  5. Voi että, tuli muistoja mieleen ajasta, kun käytettiin slipoveria (tuota sanaa käytettiin meillä päin Kainuussa). Minä rentoudun esimerkiksi lukemalla, liikkumalla ja katselemalla Yle Arenaa ja muita vastaavia. Luovuutta puran akvarellimaalauksella ja kirjoittamalla. En osaa tehdä lainkaan käsitöitä ja se oli inhokkiaineeni koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Slipoveriaika on ihanaa historiaa 😊.

      Kaikkia luovuuden lähteitä ei onneksi tarvitse käyttää, onneksi löytää ne omansa 💖.

      Poista
  6. Onpa kaunis slipoveri. Minäkin neuloin nuorempana jopa kirjoneuleita, sitten ne jäivät kun innostuin ompelemisesta. Nyt ovat molemmat olleet tauolla useita vuosia. Nyt kun tyttärelleni syntyi vauva, olen neulonut hänelle monenlaista vaatetta. Paras rentoutuskeino minulle on kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!

      Minun äitini oli täydellinen ammattiompelija, jonka varjosta ei löytynyt valoa. En silti kaipaa yhtään ompelemista. Kaikkea ei onneksi tarvitse itse osata ja hallita 👍.

      Poista
    2. Ja kirjoista vielä: Olin koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni kirjallisuuden suurkuluttaja. Lukioon mennessä äiti ilmoitti, että enää meillä ei lueta kirjoja, vain koulukirjoja ja sanomalehtiä. Pitkään salakuljetin kirjastosta kirjoja kotiin, mutta jäin kiinni, kun piilotettujen kirjojen palauttaminen unohtui.

      Sittemmin kirjainnostukseni on vaihdellut vuoristoradan lailla.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)