Sieniretkiä, -reseptejä ja Kallon majakkasaari

Eilen kävin sienimetsässä, kahdessakin, kun ihan lähekkäin olivat. Ensimmäiseen saapuessani kuulin vähemmän tuttua sirkutusta - oikein monesta suunnasta. Arvaukseni osui oikeaan ja pian näin pyrstötiaisia ihanan pullean valkoisen kroppansa ja pitkän pyrstönsä kanssa laulamassa monessa puussa siinä ympärilläni. Siihen jäin ihailemaan hetkeksi. Kannatti tulla :-)

Toisesta metsästä poistuessani kuulin taas melkoista laulun siritystä. Nyt en nähnyt lintuja niin läheltä, mutta töyhtötiaisiksi nuo luokittelisin ulkomuotonsa ja äänensä perusteella. Oli mahtava hetki taas, vaikka olisivatkin olleet jotain muita lintuja :-)

Suppilovahveroita löytyy edelleen hyvin. Joskus hieman liikaakin ;-) Onneksi olen saanut muutaman kerran sijoitettua kilttejä ja hyväkäytöksisiä sieniä eteenpäin ;-) Olen kuivattanut sieniä oikein urakalla. Lisäksi meillä on päädytty kokeilemaan monia uusia ruokareseptejä vain tuoreiden suppilovahveroiden olemassaolon vuoksi. Netti on onneksi pullollaan hyviä reseptejä :-) Olemme tässä syksyllä tehneet ainakin

• suppilovahverokastiketta
• suppilovahverorisottoa
• suppilovahveropekonikeittoa
• suppilovahveropekonipastaa ja
• Burgundinpataa, missä herkkusieni on vaihdettu suppilovahveroon.

Kaikki ovat olleet hyviä ja niistä on aina riittänyt syötävää pariksi, kolmeksikin päiväksi. Reseptit ovat olleet neljälle, mutta kahdelle keski-ikäiselle niistä riittää usein kolmeksikin päiväksi.

Porissa aloitin retkeni Kallon majakalta, joka ei ole varsinaisesti kuitenkaan mikään majakka. Se on Kallon saaren loistokoju, jonka ensimmäinen versio pystytettiin vuonna 1884. Nykyinen loistokoju on kahdeksankulmainen majakkatorni, jonka yhteydessä on myös loistonhoitajan asunto. Ne rakennettiin vuonna 1903.

Majakan sijaan minua kiinnosti erityisesti majakan ympärillä oleva kallioalue. Kalliot ovat niin minun juttujani. Kalliolle, kukkulalle pitäisi minun rakennuttaa majani :-)

Muutama kuva Kallon majakan liepeiltä. Ensin majakka ja loistonhoitajan asunto.

Märkää ja liukasta kalliota, joilla piti liikkua varoen.

Taivas oli harmaa, mutta mitään isoja tyrskyjä meri ei tarjoillut. Tyydyin näihin, mitkä olivat saatavilla.

Majakka, loistonhoitajan asunto ja paikallisen purjehdusseuran rakennus hieman kauempaa. Syksyn iloa on tämäkin, että pienehköllä kallioalueella oli tilaa kuvata ja kulkea. Kesällä on varmasti kaikki toisin.

Upeaa alkavaa viikkoa!