Viimeisen vuoden aikana ikääntyminen on näkynyt Pixiessä oikein kunnolla. Ja niin saakin olla.
Näkö- ja kuuloaistit ovat heikentyneet. Niiden mukaan pitää arkea räätälöidä. Niveletkään eivät tykkää enää rappusista entiseen malliin ja sekin pitää ottaa huomioon.
Minusta Pixien ikääntyminen on herttaista. En tiedä sitten, miten hän itse tilanteen kokee.
Pixie ei oikein ymmärrä, mistä mikäkin ääni kuuluu. Kun häntä kutsuu, hän on usein hämillään, kun ei yhtään ymmärrä, mistä ääni kuuluu. Hän jää helposti odottamaan ihmisen paluuta siitä suunnasta, mihin ihminen poistui. Hän ei huomaa lähestyvää ihmistä eikä kuule lähestyviä askeleita. Hän on kovasti ihmeissään, kun muutaman tervehdyksen ja heippa-huutelun jälkeen silitän häntä. Hänen näkökulmastaan kaikki tulee ihan 'puskista'.
Rappusetkaan eivät maita enää entiseen tapaan. Yläkerrasta alakertaan mennään välillä omin jaloin ja välillä Pixie-hissillä (minä tai mieheni kantaa). Alakerrasta hän ei enää könyä itse yläkertaan, vaan odottaa alhaalla aikansa ja haukahtaa sitten, jos ei saa muuten riittävästi huomiota.
Pihalla Pixie saattaa lähteä kävelemään omilleen. Hän kuulee, kun häntä huudetaan, muttei ymmärrä, mistä ääni kuuluu. Hän jää usein hämmentyneenä paikoilleen odottamaan sitä jotain merkkiä, mitä tapahtuu ja minne pitää mennä.
Eilen kävin hieronnassa. Meillä on työsuhde-etuna hieronta, jota voi käyttää ePassi-sovelluksen kautta. Havahduin marras-joulukuun vaihteessa siihen, etten ole muistanut hierontaetua kokonaiseen vuoteen. Siitä sitten 'nopeasti' varaamaan aika lähellä toimivalta hierojalta, jolla on myös ilta-aikoja. Se olikin sitten vaikeaa.
Yhä useammat palvelut on varattavissa nykyään vain tavallista toimistotyötä tekevän henkilön kuumimpaan työaikaan. Hiusten leikkaus tai hieronta pitäisi monesti pystyä varaamaan vain kello 9-14 väliselle ajalle. Minun työkalenterini ei ainakaan siedä mitään työpäivän aikaan varattuja keskeytyksiä. Lääkärinajan voin hyväksyä työpäivän keskelle, mutta kaikki sitä vähemmän vaativat tapaamiset pitäisi pystyä järjestämään työajan jälkeen.
Onko tämä vain kanta-hämäläinen ongelma ja haaste vai onko tilanne samankaltainen ympäri Suomea?
Lämpimät terveiset Pixielle!
VastaaPoistaSuomenlapinkoiramme Ämmi eli 14,5-vuotiaaksi. Hän nukahti olohuoneessamme ikiuneen kauniina kesäisenä iltapäivänä. Sydän ja aika loppui.
Omat menot on meillä ainakin pitänyt sovittaa muualle kuin työaikaan.
Kiitos, Sirpa!
PoistaIkäkoiraksi ehti teidänkin Ämmi-koiranne ❤️
Pixie näyttää hyväkuntoiselle vaikka on saavuttanut kunnioitettavan iän. Iskä käytti myös omat epassi rahat hierontaan. Upea etu.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaOn mahtavaa, kun työnantaja muistaa muutenkin kuin sillä peruspalkalla 👍
Minustakin Pixie näyttää edelleen hyväkuntoiselta ikinuorelta. Onneksi on pieni koira, joka on helppo kantaa ylä-/alakertaan.
VastaaPoistaTuskin tuo varausajan keskittyneisyys päiväaikaan on kanta-hämäläinen ongelma. Meidän nurkilla on onneksi hyvä tilanne, kun niin hierojan kuin kampaajankin ajanvaraus sujuu joinakin päivinä melko myöhään. Samoin vastaanottoaikoja näihin palveluihin löytyy iltaihmisille. Nyt tosin hyvä hieroja lähti opiskelemaan, enkä ole hänen tilalleen löytänyt uutta.
Kiitos, Between!
PoistaUpeaa, että teillä tarjonta mukautuu kysyntään palveluissa.
Terkkua Pixielle!
VastaaPoistaOn nuo ilta-ajat täällä pääkaupunkiseudullakin tosi kysyttyjä. Toki täällä on palvelualan yrittäjiä, joiden aukio-oloajat ovat todella pitkät. Kauppakeskuksessa kampaamot joutuvat pitämään liikkeitään auki ainakin klo 20 saakka.
Minulla työsuhde-etuudet Edenredillä ja se kelpaa aika huonosti missään muualla kuin teatterissa ja uimahallissa. Työkaverit tosin kehuivat sellaista asuntoautoon tai vastaavaan tehtyä mobiilia hammaslääkäriä, joka toimistokeskittymän pihaan tekemään duunia ja maksuksi kävi kaikki olemassa olevat etuusjärjestelmät. Perus toimenpiteet olivat kuulemma normihinnoiteltua ja palvelu hyvää.
Kiitos, rouva Kepponen!
PoistaTuollainen liikkuva hammashuolto kuulostaa oivalliselta lisältä ruuhkaihmisen arkeen.
Suloinen Pixie
VastaaPoistaMeillä oli 16-vuotias Masi-koira. Hänen äitinsä oli laika ja isä norjan harnaa hirvikoira. Masi oli ulkokoira ja joka ilta hän tuli muutamaksi tunniiksi sisälle. Kuumahan hänelke tuli, koska turkki oli paksu.
Kerran kun tuli häkkiin lähdön aika, Masi meni piiloon seinän ja sängyn väliseen koloon, ja siitä allkoi Masin sisäkoiran elämä. Kylmä alkoi käydä siis niveliin hänellä.
Kiitos, enkuli!
PoistaNiin ne näyttävät koiran kuin ihmisenkin tarpeet ja prioriteetit muuttuvan iän myötä ❤️
Terveisiä Pixielle! Hän näyttää hyvinvoivalta vanhuuden vaivoineen. Meillä on 17-vuotias kissa Kille.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaKille-kissalle terveisiä ❤️