Tylyttäminen on joskus todella helppoa...

Eläimet osaavat olla todella raakoja, vaikka usein kohtaammekin juuri luonnon lempeän ja ihastuttavan puolen. Sama taitaa päteä jossain suhteessa myös ihmisiin. Raakuus ja torjuvuus ovat ihan niskan kääntämisen takana.

Olen jo pitkään pitänyt omaa meteliäni siitä, että ihmisiä kohdellaan huonosti (tai hyvin) heidän taustatekijöidensä mukaan. Sehän on syrjintää, jota yhteiskuntamme arvot eivät missään nimessä tue.

Syrjintää voi olla se, että asut väärällä alueella, olet vääränlaisessa parisuhteessa tai vaikkapa kannatat vääränlaista ideologiaa ja sinua luokitellaan sen mukaisesti. Minun mielestäni ei tietenkään ole reilua, että joku syrjii minua. Jonkun muun mielestä on ihan ok puhua minulle kuin vähä-älyiselle sosiopaatille, koska näytän hänen mielestään siltä.

Minusta eläimet ovat raakoja fyysisesti - syystä. Nälkä ja halu puolustautua ovat todella varteenotettavia syitä olla puolustuskannalla. Ihmisten kohdalla toisen kuuntelemisen kyky ja sosiaalinen taitavuus luulisi oleva keinoja saada toinenkin osapuoli kuuntelemaan. Ja ymmärtämään.

Siis tulipas kakkaa palautetta mielipidekirjoitusyritelmästäni paikalliselta lehdeltä. Olisivat voineet olla ihan hiljaa ja vaieta kirjoituksen (ihan asiallisen mielestäni). Vaan päättivät lähettää raikulipoikamaisen puolivähättelevän vastauksen sähköpostiini. Vähempikin olisi riittänyt. :-( Toivovatko ehkä, etten kirjoittaisi enää mitään?

Ihanaa kevään jatkoa kaikille omista äkäisistä tunnelmistani huolimatta ;-)

Sinitiaisia

Nyt melkein kaikki linnut pesivät. On hiljaisempaa ja linnut liikkuvat vähemmän. Nopeasti muuttuu luonnon rytmi.

Pihan yhdet tintit ovat selvästikin valmiita pariutumisen suhteen. Pesän suhteen on vielä pientä tuunaustarvetta :-)

Työpäivän jälkeenkin ehtii vielä kameran kanssa pihalle, vaikka piha hieman montussa onkin. Tämä on ehdottomasti kesän alkua :-)

Sinitiaisia näkee vain satunnaisesti.

Sinitiaisia ja luonnon luomaa :-)

Edit 10.5.2018: Vaihdettu isot kuvat rajattuihin lähikuviin.

Kesä tuli kohisten - ja hiki

Tänään tuli työpäivän jälkeen kiire kaivaa kesävaatteet esiin varaston uumenista. Koiran lenkitys ilman takkia pitkähihainen pusero päällä oli liian kuumaa touhua. Vaikka lämmintä oli 'vain' 22 astetta, ilmassa oli jonkin aikaa ihan trooppista sävyä.

Koskaan ennen en muista tällaista kiirettä kesävaatteiden purkamisen kanssa... Ja hiki oli, kun seilasin pohjakerroksen varastosta vaatesäkkien kanssa toisen kerroksen makuuhuoneeseen. mies helpotti tilannetta ja kaivoi tuulettimet esille :-)

Ihanaa, että on lämmintä edes tämän kerran kesässä!

Sinitiaisen pesäkin taitaa olla jo viimeistelyä vailla valmis :-)

Orava teki pesää ja tänään oli LÄMMINTÄ!

Orava teki pesää naapurin kuuseen eilen isolla vimmalla. Se hyöri koivussa ja puri sieltä hentoja oksia pesäänsä varten. Karkasi niiden kanssa välillä kuuseen ja palasi sitten kirmailemaan koivun oksiin. Välillä sille tuli nälkä ja sitten se söi koivun oksasta kuorta ja kuusesta neulasia.

Kuvat ovat kaukaa, eikä objektiivin pituus ollut ihan riittää, mutta laitan nämä silti tähän vähän niinkuin dokumentinomaisesti :-)

Tänään mittari näytti peräti 20 astetta lämmintä! Lämmintä olikin, mutta ilmanala tuntuu minusta edelleen peruskolealta. Minulla oli takki päällä, joskin sen vetoketju oli auki. Törmäsin tosin myös t-paidassa ja shortseissa viihtyviin ihmisiin - miten eri tavoin meidät kaikki onkaan rakennettu :-)

Nurmikko vihertää ja aikaisimpien pensaiden silmut tuottavat jo ensimmäisiä lehtiään. Kevät kuroo selvästikin kylmälle menetettyä aikaa takaisin.

Posket kuumottelevat edelleen tämän päivän ulkoilun tuloksena. Suojasin kasvot monella kerroksella suojavoiteita, mutta kasvot ovat selvästikin olleet kontaktissa uv-säteilyn kanssa. Pitäisi löytää jokin varma tapa suojata kasvot auringolta kuvaus- ja ulkoilureissulla. Onko sinulla mitään suosituksia?

Minun kasvoni eivät rusketu ollenkaan tasaisesti. Enkä minä edes rusketuksesta (tasaisestakaan) niin välittäisikään. Nykyiset suojauskeinot eivät selvästikään ole riittäviä, joten uusia juonia kaivataan ;-)

Upeaa kevään ja uuden alkavan viikon jatkoa :-)

Kyhmyjoutsenia saaristossa

Meillä Hämeessä näkyy paljon (ja ehkä ainoastaan?) laulujoutsenia. Rymättylän reissulla näin kyhmyjoutsenia - paljon.

Kyhmyjoutsenet käyttävät paljon enemmän siipiään toista sukupuolta houkuttaakseen ja muita karkoittaaksen kuin laulujoutsenet. Näky on vaikuttava.

Yllättävää kyllä joutsenia oli paikalla toistakymmentä...

Ihanaa kevään jatkoa :-)

Tämän vuoden ensimmäinen meriharakkahavaintoni

Meriharakka on yksi lukuisista lempilinnuistani :-) Kevätlomalla Rymättylässä näin tämän vuoden ensimmäiset meriharakkani. Ne kulkivat kaksin, kuten niin monet muutkin linnut.

En tiedä, mitä hyötyä meriharakalle on sen pitkän nokan loistavan oranssista väristä, mutta komeahan se on :-) Pitkä nokka helpottaa meren tai järven pohjan tonkimista vähän syvemmälläkin kahlatessa.

Meriharakan englanninkielinen nimi on oystercatcher eli osterinpyydystäjä. Sen ruokavalio koostuukin simpukoista, äyriäisistä sekä peltojen kastemadoista ja hyönteisistä.

Nimi meriharakka ei mielestäni tee ihan oikeutta tälle korealle ja komealle linnulle...

Tämä yksilö vanha meriharakka, sen nokan kärki on kellertävä (eikä tumma, kuten nuorella) ja sillä punaiset (ei ruskeat) silmät. Ihan nuorilla meriharakoilla on lisäksi ensimmäiseen kesään asti vaalea 'kauluri'.

Tämä lintu pysähtyi tuohon hetkeksi parinsa kanssa hengähtämään ja lensivät pian edelleen.

Ihanaista toukokuuta ja paljon uusia kevään ja kevätkesän merkkejä :-)

Valkoposkihanhien lepohetki Ruissalossa

Sadetta on riittänyt aamusta asti. Luonto ja piha tykkäävät. Syreenin silmut ovat jo melkoisen pulleat, ihan näinä päivinä varmasti sieltä tulee uutta lehteä näkyviin. Syreenin silmujen tilanteen tiedän, sillä olen seuraillut niillä välipysähdystä tehneen sinitiaisen pesänrakennuspuuhia. Aina ennen pesälle menoa se laskeutuu ensin syreeniin ja katsastaa tilanteen ennen pesätarvikkeiden kuskaamista pesään.

Yhtään kuvaa en ole saanut tintistä. Se on varovainen ja vikkelä. Miehen työhuoneen pienestä ikkunasta olen yrittänyt sitä salakuvata pitkän objektiivin avulla. Tinttipä tuli sitten kerran rohkeasti ikkunalaudalle ihan siihen objektiivin viereen. Maastoverkon läpi sitä katselin, kun se siinä pomppi ja yritti tutkailla objektiivin alla olevaa fleece-peitettä. Pesäaineksia olisi siitä varmasti ottanut mieluusti mukaansa.

Se oli ihan liian lähellä, jotta olisin voinut edes yrittää ottaa siitä kuvaa, joten tyydyin katselemaan. Kyllä se sitten onkin pieni lintu. Talvella se pörhistelee höyhenpeitettään pysyäkseen lämpimänä ja näyttää siksi silloin paljon isommalta, pulleammalta. Nyt kun ei tarvinnut pörhistellä, se oli niin pieni ja solakka...

Lammella uiskentelee välillä telkkä, välillä sinisorsa. Koiraita ja yksinään kummatkin. Naaraat ovat siis jo hautomassa pesissään.

Lomalla ollessani kävin myös Turussa Ruissalossa. Alue oli huomattavasti isompi kuin kuvittelin. En ollut yhtään tutkinut mittakaavaa etukäteen. Se oli minulla sellaisena 'varakohteena' mukana listallani, joten tuli lähdettyä tavallista huolimattomammin valmistautuneena matkaan.

Jätin autoni parkkipaikalle, josta kuvittelin jalkaisin kulkevani muille Ruissalosta listaamilleni kohteille. Vieraissa paikoissa liikkuessani käytän aina sekä puhelimen Sports Tracker -sovellusta että Googlen karttasovellusta, etten eksyisi ainakaan pahasti. Huomasin mittakaavavirheeni parinkymmenen minuutin kävelyni (hyvin rauhallista vauhtia) jälkeen. Karttasovellus kertoi, että matkaa olisi jäljellä vielä 12 minuuttia. AUTOLLA! Vaihdoin kulkupelini sovelluksessa kävelyyn ja uusi arvioitu matka-aika olikin 58 minuuttia :-( Yhteen suuntaan siis. Ja vasta siellä olisi ensimmäinen kohteeni, jossa toivoin voivani kuvata. Pieni vilkaisu maisemaan osoitti, että perille meni ihan kunnon autotie. Voisin käyttää siis aikani paremminkin. Suunnistin takaisin autolle.

Olin jo auton luona, kun kuulin tutun kuuloista huutelua. Jatkoin matkaani lähimmälle aukealle paikalle ja sinnepä laskeutui juuri iso parvi valkoposkihanhia. Ja ääntä riitti :-)

Yritin niitä summittaisesti laskea - ensin kymmenen ryhmiä, sitten hahmottelin sadan hanhen kokoista joukkoa ja tällä tavoin päädyin arvioon, että niitä oli noin 600. Kävelinpä sitten hieman lähemmäksi ja seurasin hanhien ruokailua (olivat todella nälkäisiä), lepäämistä ja parin puolustusta. Noin 15 minuutin kuluttua ne nousivat taas äänekkäästi lentoon ja laskeutuivat selvästi kauemmaksi. Vaikuttava kokemus tuollainen kovasti ääntelevä lintujoukko :-)