Erilainen juhannusaatto

Perinteinen juhannussää kannusti tekemään jotain erilaista. Matkasimme Helsinkiin tytärtä tervehtimään ja tavaroita kuskaamaan. Nukuin aamulla ensin runsaasti ja tähtäsimme Helsinkiin puoleksi päiväksi.

Sää oli kylmä, laitoin autossa istuinlämmittimenkin päälle ja lisäsin lämmitystä omalle puolelleni autoa. Mieheni siis ajoi ja minä apukuskasin ;-)

Tummien pilvien välistä pilkahti välillä sinistä taivasta ja auringon valoa. Vaikuttavaa... Sadetta tuli ehkäpä puolet matka-ajasta. Kerrankin istuin apukuskin paikalla ja pääsin räpsäämään kuvan tunnelmasta. Vastaan tuli vielä paljon autoja matkalla Helsingistä pois päin, ei kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti.

Suunnitelmana oli mennä syömään takaisin tullessa, mutta erehdyimme etsimään ravintolaa Hyvinkäältä - erittäin huonoin tuloksin. Kiersimme kotiin tullessa Hämeenlinnan keskustan kautta ja siellä onneksi oli ihan kivasti ravintoloita auki juhannusaattonakin. Onneksi. Ollaan ihan kunnon kaupunki siis siinäkin mielessä :-)

Luonnosta löytyy pysähtynyt hetki

Pari viikkoa sitten juhannuksesta povattiin lämmintä, jopa helteistä. Sittemmin on palattu tavanomaiseen juhannussään ennakoimiseen - viileää ja kosteaa on luvassa. Tosin heinäkuuksi luvataan taas lämmintä ja kuivaa. Mitenkähän näiden ennusteiden kanssa sitten käykään...

Kimalaisia on näkynyt ihan huomattavasti aikaisempia vuosia vähemmän. Täältä löydät tietoa muunmuassa kimalaisten elinolojen varmistamiseen..

Perhosbaarien lisäksi on hyvä siis perustaa myös pörriäisbaareja. Ne kannattanee sijoittaa hieman kauemmas oleskelupaikoista. Ohjeita löytyy tuolta linkin takaa.

Kannustan sinua siirtymään vihreään paikkaan, varaudu hyttysiä vastaan. Kuuntele, katsele ja haistele. Pysähdy ja keskity siihen, missä olet ja mitä olet. Keskity niin paljon, etteivät työasiat eivätkä muutkaan velvoitteet rynnistä mieleesi. Kuuntele luontoa ja sitten kuuntele itseäsi. Tee jokin hyvä päätös kesäloman jälkeistä aikaa varten. Ja suunnitelma päätöksen toteuttamiseksi. Vähintään tämän tarvitset ollaksesi stressaamatta nykyistä enemmän. Jos haluat muutosta, päätöksiä ja suunnitelmia tarvitaan paljon enemmän.

Minun täytyy käydä itseni kanssa vakava keskustelu siitä, miten selvitä hieman helpommalla ensi vuodesta. Tästä ei kuitenkaan enää nuorruta ;-)

Leppoisaa ja rentoa juhannusta!

Silkkiuikkujen pesintä ei onnistunut

Silkkiuikkujen pesä oli mennyttä, kutistunut hylättynä ihan minimiin. Munaa ei näkynyt enkä tiedä, johtuuko se munan menetyksestä pesän kohentamisen tuiskeessa vai pesärosvosta. Nokikanoja elelee lähellä ja niille maistuu erinomaisesti kaikki tarjolla olevat munat.

Silkkiuikut kohensivat parisuhdettaan heille ominaisilla rituaaleillaan. Koiras tuo naaraalle lahjan... Parisuhde siis kestää nämä kolhut.

Nälkäisiä poikasia :-)

Pihassa pomppii paljon räkättirastaita. Osa niistä on poikasia. Ovat hieman pienempiä kuin aikuiset ja vielä matkassa vähän eri asenteella. Yksi pomppii emon lähituntumassa, taitaa toivoa emolta helppoa ruokaa. Toinen yrittää nokkia nurmikosta jotain - silloin tällöin. Ja kolmas keskittyy kaikessa rauhassa itsensä sukimiseen ja rapsuttelemiseen, nauttii aurinkoisesta hetkestä :-)

Kaikki muutkin lintuemot vaikuttavat todella kiireisiltä. Ja pienten linnunpoikasten sirinää ja piipitystä kuuluu melkein kaikkialta :-)

Västäräkin poikanen odotti myös laiskahkon näköisenä emon saapumista ruokakuorman kanssa. Se rapsutteli itseään ja siirtyi välillä kymmenen senttiä uuteen suuntaan. Ja sitten suki höyheniään. Kun emo saapui viereen, kaikki flegmaattisuus oli hetkessä pois pyyhittyä ja pienen poikasen intohimoinen ruoan kärkkyminen alkoi.

Tämä on sitä aikaa vuodesta :-)

Upeaa viikonloppua!

Pohdintaa ja ruskohukankorento

Puolitoista viikkoa juhannukseen. Siitä alkaa sitten ainakin minun kohdallani työelämän rauhoittuminen: palaverit vähenevät ja kiire siirtyy vähitellen lomien jälkeiseen aikaan.

Eilen kävin vielä Tampereella (ei siis Helsingissä, eli melkein kuin ulkomailla konsanaan) 3PMO -tilaisuudessa. Koska useimmille tuo ei kerro vielä yhtään mitään, niin selvennän, että kyse on projektitoimistoihin liittyvästä tapahtumasta. Tämäkään ei varmaan avaa asiaa kovinkaan paljon enempää ;-). Mutta liittyy siis omaan työhöni, projektitoiminnan kehittämiseen. Oli virkistävää verkostoitua ja keskittyä alustuksien myötä pohtimaan oman työn kehittämistä edelleen.

Minulle jatkuva uuden opetteleminen ja kehittäminen on se suola. Turhaannun, jollen pääse haistelemaan uusia tuulia ja tuomaan parhaita paloja niistä omaan työhöni. On aina niin voittajaolo, kun oppii tai tekee jotain uutta. Toki silläkin on rajansa. Tässä iässä palautuminen ei tapahdu enää yhtä nopeasti kuin nuorena. Jatkuvassa uutuusähkyssä oleminen ei enää kutsu. Toisaalta tässä iässä osaamispohja on jo melko leveä, paikoin jopa syvä, joten aikaa kannattaa käyttää myös vanhan tiedon soveltamiseen eikä pelkkiin uutuusharppauksiin.

Ja toisaalta: kukin tyylillään. Erilaisia ihmisiä tarvitaan. On mahtavaa, että työyhteisöstä löytyy tyyppi, joka jaksaa jatkuvasti hypätä uudesta haasteesta uudempaan. Ja vähintään yhtä vapauttavaa on se, että löytyy joku, joka jaksaa (jopa iloisesti) tehdä rutiineja ja toistuvia tehtäviä. Ja sitten kaikkia meitä muita tuonne välille. Kunnia jokaiselle, joka viitsii, tekee ja välittää. Enkä nyt puhu vain työelämästä.

Mutta se niistä jaarituksista. Viikon vanhoja ruskohukankorennon kuvia tähän kuvitukseksi :-) Mahtavaa viikon jatkoa!

Epäonnea silkkiuikkujen pesällä :-(

Silkkiuikkujen pesä oli kärsinyt tyrskyistä pahasti. Näytti siltä, kuin se olisi hajonnut kahtia. Toista puoliskoa kunnostettiin nyt urakalla.

Syystä tai toisesta pesä ei ainakaan minun silmissäni kohentunut juurikaan parin tunnin aikana, vaikka emot touhusivat ja raahasivat tavaraa pesään ihan urakalla. Toivottavasti pesän vakaus ainakin kasvoi, vaikken sitä omilla silmilläni huomannutkaan.

Munista oli jäljellä enää toinen, se uudempi ja valkoisempi. Välillä se näytti olevan todella lähellä pesän reunaa ja pidättelinkin henkeäni, kun pelkäsin sen putoavan pesästä milloin tahansa...

Tässä vaiheessa muna valui jo todella lähelle pesän reunaa! Pelastivat sen keskemmälle pesää, onneksi... Huoh...

Pesän kohentaminen jatkui edelleen ja toivon, että pesä saatiin sellaisiin mittoihin, ettei tuo ainokainen muna olisi jatkuvasti vaarassa pudota pesän reunan yli.

Isolampikorento ja tytönkorento

Ihan aluksi: Ulkona touhutessa sattuu ja tapahtuu. Jos vähänkään tuntuu siltä, että haavaa ei välttämättä ole saanut ihan puhtaaksi, se kannattaa näytättää ammattilaisella. Vaikka jonottaminen ensiavussa tuntuu ajan tuhlaukselta ja haava selvästi isoa pienemmältä, se kannattaa. Ymmärrän sen nyt.

Pari viikkoa sitten teloin jalkani puutarhassa (kiikkerät sandaalit, paljaat jalat ja paksuja talven törröttäjiä) ja sain horjahtaessani jalkaan ihan kohtuullisen haavan. Talven törröttäjästä jäi haavaan paloja, jotka päätin haavan puhdistamisen jälkeen itse nyhtää pinseteillä pois. Onhan se nyt jälkikäteen todettava, että omat työkalut, taidot ja hygienia eivät hyvällä yritykselläkään yllä ammattilaisen tasolle. Kovasta yrityksestä huolimatta haava tulehtui ja turposi - haavaan taisi sittenkin vielä jäädä jotain.

Kävinpä reilun viikon jälkeen työterveydessä näyttämässä jalkaani ja sain siihen antibioottikuurin. Antibioottikuuri ei tehnyt kuitenkaan ihmeitä eikä jalka osoittanut paranemisen merkkejä, hieman jopa päinvastoin. Tänä aamuna kaksi viikkoa haavan syntymisen jälkeen marssin sitten ensiapuun ja siellä jalkaa operoitiin ja putsattiin oikein kunnolla. Toivon, että jalan paraneminen alkaa vihdoin tämän kaiken jälkeen. Tuo haavaan jäänyt palanenkin olisi ollut huomattavasti helpompi poistaa heti tapaturman jälkeen kuin nyt, kun se oli jo alkanut hajoamaan...

Mutta sitten kuvia isolampikorennosta (tähän olen päätynyt) ja jostakin tarkemmin määrittelemättömästä tytönkorennosta. Kovalla tuulella lupiini piti korennon jalkojen alla paremmin kuin kivi, jolle se ensin laskeutui. Lupiini tosin huojui kovasti tuulessa ja korennot sen mukana.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!