Pandemia koettelee, ollaan valmiita auttamaan

Tytär ilmoitti, että hänen kaupoissaan hyllyt ammottavat tyhjyyttään hänen vakioruokatuotteittensa kohdalla. Se ei ole kiva juttu, kun omatkin ruokakaapit huutavat täydennystä. Mahdottoman hoikka urheileva nuori nainen tarvitsee ruokaa säännöllisesti, joten päätin kameran ulkoiluttamisreissulla käydä samalla katsastamassa yhden matkan varrella sijaitsevan kaupan ostosmahdollisuudet. Hämeessä hamstraamiseen (kuten kaikkeen muuhunkin) lähdetään kuitenkin huomattavasti pääkaupunkiseutua hitaammin. Oli siis mahdollisuus, että hyllyt eivät olisi vielä ihan tyhjiä.

Ensin näin puolityhjät kasvishyllyt. Seuraavaksi pääsin paperiosastolle, joka osoitti, että pihistellen ei ostosreissuja tehdä täälläkään. Tosin tällä hetkellä ei kaupassa ollut mitään ruuhkaakaan.

Keräsin kärryyni runsaasti niitä tuotteita, joita ilman tytär oli kotonaan jäänyt. Päätin, että matkaan ei lähdetä parin tuotteen kanssa, vaan etelän kauppojen tyhjien hyllyjen kanssa kamppailuun tarvittaisiin jonkinlainen varmuusvarasto. Kaikilla ei ole varaa laihtua.

Samalla siinä sitten keräsin hieman varastoa tiukan päivän varalle omaankin kotiin ja vähän pojallekin. Jos tavallinen ystävällisten katseiden määrä suomalaisessa ruokakaupassa on puhdas nolla, niin nyt mentiin vielä paljon sen allekin.

Tuijotusten määrä oli suuri ja niiden sävy liikkui ikävästä vihamieliseen. Yksi äiti kahden alakouluikäisen lapsensa seurassa valisti lapsiaan melkoisen isolla äänellä, että ME ostamme vain tarpeellisia ostoksia, EMME mitään muuta.

Jotain hyötyä tällaiselle syntyjään herkkänahkaiselle on syntynyt kaikkien koettujen vuosien nahan kovettamisesta. Tämä petoemo (=minä) keräsi perheelleen ruokaa, siinä ei muiden paheksunnat painaneet ;-) Olin melkein ylpeä itsestäni :-)

Jos lapsi (aikuinenkaan) ei löydä kaupastaan itselleen ruokaa, niin kyllähän minä äitinä hankin sen ruoan jostain. Samantien muutamaksi viikoksi, sillä ei tätä sadan kilometrin matkaa suhailla edestakaisin pikkurahtien vuoksi. Kun ruokaa viedään, viedään sitä sen verran, ettei heti lopu, vaikka kaupan hyllyt eivät täyttyisikään.

EN ostanut perheelle mitään viikkojen varmuusvarastoa. Vain apua muutamiksi päiviksi. Tämä on eräänlainen oravanpyörä. Kun jotkut ostavat hyllyt tyhjiksi, täytyy muidenkin varautua siihen, ettei kaikkea ole ihan lähitulevaisuudessa saatavissa. Ja silloin hekin varautuvat ja ostavat kauppoja taas tyhjemmiksi.

Tilanne on huono, mutta tsemppiä kaikille. Autetaan läheisiä ja lähellä asuvia, jos joku joutuu kärsimään heikosta ostosvalikoimasta. Selvitään tästä yhdessä.

Aurinkoa ja jaksamista viikonloppuun <3 p="">

Flunssa helpottaa - viikonlopun piekana

Tiistaista käynnistynyt flunssani oli keskiviikkona jo ihan tukevaa ainesta. Tänään olen voinut taas hivenen eilistä paremmin. Lämmöstä huolimatta puolen päivän jälkeen tuntui olo jo elävämmältä ja keräsin petivaatteet sekä sairausajan vaatteet pesuun. Sen jälkeen siirryin suihkuun kuuraamaan itseni oikein kunnolla puhtaaksi ja vaihdoin puhtauttaan tuoksuvat vaatteet päälleni. Päädyinpä kirjoittamaan ja julkaisemaan vielä yhden uutisenkin työpaikan intranettiin, koska halusin sen julkaistuksi ennen ensi viikon lomaani. Sen jälkeen väsyttikin sitten oikein koko rahan edestä.

Koronauutiset ovat värittäneet tätä päivää oikein kunnolla etenkin, kun minulla on sairauslomalla ollut mahdollisuus seurata uutisia pitkin päivää. Toki tämä epidemia/pandemia on koskettanut minua sikäli poikkeuksellisen läheltä, että ensi viikon lomaa on suunniteltu kauan ja moneen otteeseen. Vielä tänäänkin pohdiskelin matkan hyviä ja huonoja puolia sekä sairastumisen mahdollisuutta. Päädyin kuitenkin siihen, että näillä mennään.

Kun tästä lomasta päästään, seuraava lomareissuni on ajoitettu toukokuun alkuun. Näillä näkymin näyttää siltä, että silloin tilanne ei tule olemaan ainakaan yhtään parempi. Suuntaan loma-ajatukset jo tässä vaiheessa lähelle ruuhkattomiin luontopaikkoihin. Enempää en mieti vielä nyt.

Sitten luontoasioihin :-)

Sunnuntaina näin taivaalla kaartelevan petolinnun ja pysähdyin kuvaamaan sitä. Vasta sen jälkeen huomasin auton toisella puolella pellolla olevat laulujoutsenet :-)

Facebookin Suomen linnut -ryhmästä tarkistutin linnun lajin. Hyvä niin, sillä tällä kertaa olin itse ihan väärässä. Tämäkin lintu oli piekana, vaikka olikin ihan eri suunnassa kuin aikaisemmin havaitsemani yksilö.

Kuvat ovat taas kaukaisia suhruja, mutta keskitytään enemmän fiilikseen ;-) Isoja lintuja ei näe koskaan liian harvoin?

Minä lähden viikonloppuna lomille. Millaisia suunnitelmia sinulla on viikonlopuksi?

Flunssaa ja viikonlopun laulujoutsenia

Viime yönä heräsin yskään (omaani) moneen kertaan. Unet jäivät hieman kevyiksi, mutta niin se flunssa saapui. Puoleen päivään asti paleli ja oli todella väsynyt olla. Lämpö nousi vasta iltapäivällä. Olen syönyt tehosinkkiä parin tunnin välein ja tuntuu siltä, että se auttaisi. Olo ei ole hyvä, mutta on se monesti huonompikin ollut. Onneksi ehdin eilen tekemään viikon isoimmat ja tärkeimmät työjutut hyvään vaiheeseen :-)

Sunnuntaina pitkällisen kevään tuijottelun jälkeen olin kerännyt aimo kasan kuraista keväthavaintoa autoni kylkiin ajeltuani mutaisilla hiekkateillä. Ei auttanut, vaikka ajoin oikein rauhallisesti. Kuorrutus oli komea ;-)

Mutta jotain hyvääkin: laulujoutsenia kevätmielellä :-)

Ihanaa maaliskuun jatkoa!

Oikein hyvää naistenpäivää - ja syökö telkkä kalaa?

Kaunis maaliskuinen naistenpäivä tarjosi luontoelämyksiä ja kuvattavaa pitkän aikaa todella niukasti. Iittalassa tapasin kolme koirastelkkää sulassa uimassa ja sukeltelemassa. Vaikka telkät eivät olleetkaan tämän vuoden ensimmäiset, kohtaaminen oli silti piristävää vaihtelua. Naaraita ei vain näkynyt.

Vasta kotona huomasin, että näissä kuvissahan telkkä selvästikin syö saalistaan. Luontoportin mukaan telkkä syö selkärangattomia, mutta tässä kuvassa ruoka näyttää melko isolta. Voisiko sittenkin olla jokin kala?

Kolmella koirastelkällä kevättä on selvästikin aivan mainiota jatkaa tästä eteenpäin :-)
Oikein hyvää naistenpäivää!

Työelämän kehittämisen vouhkaamista ja muutaman vuoden takainen laulujoutsen

Milleniaalit

Olethan kuullut milleniaaleista? Milleniaanit ovat vuosien 1980-2000 aikana syntynyt ikäpolvi. Tarkemmin ottaen 1980-1990 syntyneet ovat Y-sukupolvea ja 1990-2000 syntyneet ovat Z-sukupolvea. Minä taidan kuulua X-sukupolveen, koska seuraava siitä vanhempi sukupolvi on sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Se tarkoittaa käytännössä vanhempieni ikäluokkaa.

Mutta siis mielleniaalit ovat jo rutkasti erilaisia yhteiskunnan ja työelämän toimijoita kuin edelliset sukupolvet.  Tästä muutoksesta 'vaahdotaan' osin ihan syystäkin. Ja sitten taas ei.

"Me haluamme enemmän ihmislähtöistä johtamista. Haluamme myös yksilölähtöistä johtamista. Olemme tottuneet että saamme kaiken tässä elämässä kustomoidusti", Atte Mellanen sanoo. Atte Mellanen on yhdessä vaimonsa Karoliina Mellasen kanssa kirjoittanut kirjan Hyvät, pahat ja millenniaalit – miten meitä tulisi johtaa.

Johtaminen

Tässä mennään vähän metsään. Kyllä MINÄKIN haluan enemmän ihmislähtöistä ja yksilölähtöistä johtamista. Varmasti melkein koko minun ikäluokkani haluaa sitä. Me emme vain ole oppineet emmekä tottuneet vaatimaan sitä. Siinä on se ero.

Juuri tuosta löytyvät ne heikkoon tulokseen johtavat johtamisongelmat meidänkin ikäpolvemme kohdalla. Minun ikäpolveani ei ole opetettu vaatimaan tai pitämään puoliaan. Me vastaamme epäkohtiin vaikenemalla, vaihtamalla työpaikkaa, suoriutumalla heikommin, koska suuri osa ajasta ja voimavaroista menee itse itsensä motivoimiseen. Tai me sairastumme. Meitä ei saa siis unohtaa tässä johtamistavan muutoksen vaatimuksessa. Mekin tarvitsemme parempaa johtamista.

Palautteen antaminen

Osittain valuin tähän ajatusketjuun keskusteltuani tänään aikuisen poikani kanssa, joka on lähtenyt opiskelemaan toista ammattia. Hän viihtyy opiskelupaikassaan kovasti ja erityisesti häntä tuntuu innostavan opettajan toistuva positiivinen palaute hänen tekemisestään. Aika vähissä taisi olla positiivinen palaute hänen edellisessä työpaikassaan. Saati sitten aikaisemmissa opinnoissa.

Koulu

Tähän joku minun ikäiseni jo miettii, ettemmehän mekään aikoinaan saaneet koulusta positiivista palautetta kuin harvinaisissa erityistapauksissa ja täällähän me hyvin porskutetaan. No noista ajoista on jo onneksi aikaa. Se on iso harmi, etteivät opettajat juurikaan siihen aikaan osanneet olla kannustavia. Se ei ole syy jatkaa samaa virhettä edelleen. Emmekä me kaikki porskuta hyvin - tai ole ainakaan porskuttaneet hyvin koko ajan.

Koulussa positiivinen palaute liittyy usein hyvin suorittamiseen. Siinä on sinänsä järkeä. Mutta ikävän monen (ja onnekkaan harvan) kohdalla koulu voi olla se ainoa paikka, jossa hyvää palautetta on mahdollisuus saada. Siksi hyvää palautetta voisi antaa siitäkin, että joku on hyvä oma itsensä. Toivottavasti näin jo nykyään onkin. Tuntuu vain, että koulu kehittyi todella vähän tässä suhteessa minun lapsuudestani lasteni kouluaikoihin.

Ihanat kollegat

Omalla kohdalla käänteen tekevä asia ovat ihanat kollegat. Eivät vain siksi, että ovat mukavia, vaan myös siksi, että antavat tilanteen tullen hyvää palautetta omasta työstäni. Osaan olla kova kriitikko itselleni, sellaista palautetta en juurikaan kaipaa muilta. Mutta onnistumisesta tullut palaute ruokkii innostusta ja tasaa sitä, ettei asiantuntijoiden esimies voi millään olla aina ajan hermolla kaikkien alaistensa tekemisten kanssa.

Kevät

Tänään näimme mieheni kanssa syömään mennessämme lentäviä laulujoutsenia. Lensivät ihan kaupungin keskustan yli. Auton ikkunat olivat tietenkin kiinni enkä kuullut, huutelivatko ne vai eivät. Mutta jo pelkkä ylilento oli keväisen pysäyttävä ja ilahduttava.

Tämä laulujoutsenen kuva on vuoden 2017 huhtikuun alusta. Järven jäätä on vielä näkyvissä kuvan takaosassa.

Upeaa viikonloppua sinulle!

Vuonna 2017 metsä oli maaliskuussa luminen

Illalla sain tehtyä talvilomavarauksemme vihdoin loppuun. Napolin matkan jouduttua naftaliiniin päädyimme suuntaamaan itsemme talvilomalle Ahvenanmaalle. Loppujen lopuksi ei ollenkaan pöljempi ratkaisu. Ihan innolla odotan matkaa :-)

Vuoden 2017 maaliskuussa oli vielä lunta. En sinänsä sitä maaliskuun lumitilannetta kadehdi, mutta niin ovat vuodet keskenään erilaisia. Tänään toki satoi sunnuntain lumisateen ja eilisen vesisateen jälkeen vaihteluksi lunta ja räntää. Päivätyö piti tiukasti otteessaan eikä tullut minkäänlaista ajatustakaan, että kelillä olisi ollut tänään minkäänlaista merkitystä.

Mutta kävinpä kaivamassa yhden kuvan maaliskuulta 2017. Ihania hetkiä tuolta valokuva-arkistoista löytää vieläkin, vaikka niitä on tullut siivottua jo jonkin verran :-) Metson kanssa olen kohdannut vain muutaman kerran. Mahtava lintu.

Elämyksellisiä maaliskuun säitä! Nautitaan pidentyneestä päivästä ja luonnon kevätiloittelusta :-)

Ei tarvitse olla optimisti - vähäinen pessimismi riittää - ja valkohäntäkauriita

Viimeisimmän suomalaisen tutkimuksen mukaan optimismi ja pessimismi eivät välttämättä olekaan saman asian eri ääripäitä, kuten tähän mennessä on aina ajateltu. Lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläinen nimittäin huomasi väitöstutkimuksessaan, että pessimismin ja sepelvaltimotaudin välillä on selvä yhteys.

" Kun suljettiin pois muihin syihin kuolleet, koko aineistossa kaikkein pessimistisimpien vaara kuolla sepelvaltimotautiin 11 seurantavuoden aikana oli yli kaksinkertainen vähiten pessimistisiin verrattuna."

Tutkimustuloksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että optimismilla ei ollut minkäänlaista yhteyttä sepelvaltimotautiin kuolemiseen. Optimismi ei siis vähennä riskiä eikä todennäköisyyttä sepelvaltimotautiin kuolemiseen!

Vähiten pessimistinen ei siis aina ole optimistisin.

Pessimismi on asenne, joka on juurtunut ihmiseen lujasti ja johon voi vaikuttaa melkoisen heikosti. Optimismia voi harjoitella, mutta tämän tutkimuksen mukaan se ei auta yhtään mitään tämän kuolinriskin kohdalla.

"Maailmalla optimismin ja pessimismin tutkijat kiistelevät edelleen noiden piirteiden luonteesta. Ovatko optimismi ja pessimismi saman muuttujan ääripäitä vai ovatko ne täysin omia ominaisuuksiaan? Tutkimukseni näyttää vahvistavan, että optimismi ja pessimismi eivät ole samalla janalla eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään."

Minusta tutkimustulos on tässä suhteessa ihanan armahtava. Ei tarvitse olle superoptimistinen elääkseen terveellisesti. Optimistisuus ei olekaan se suuri oikea autuaaksi tekevä asia. Tosin tuon olen kyllä tiennyt omalla tavallani jo ennen tätäkin.

Helsingin Sanomien vain tilaajille suunnatussa artikkelissa oli kokeiltavana Life Orientation Test-Revised -niminen (LOT-R) testi, jonka ensimmäinen osa testasi ja arvioi vastaajan optimistisuutta ja toinen osio vastaajan pessimisten piirteiden määrää. Testin mukaan olin ehkä hieman vähemmän optimistinen kuin testiin vastaajat keskimäärin. Toisaalta olin selkeästi vähemmän pessimistinen kuin vastaajat keskimäärin. Pessimistisyyteni määrä on suhteellisen matala, ja vain se merkitsee sepelvaltimotautiin kuolleisuuden kannalta. Pieni optimismivajeeni ei tässä suhteessa merkitse mitään!

Minua lohduttaa se, ettei nimittelemiseni peripessimistiksi olekaan enää niin itseoikeutettua sen perusteella, etten ole yltiöoptimistinen. Minä olen tällaisenaan ihan sopiva!

Tässä lisää linkkejä tuosta mielenkiintoisesta tutkimuksesta kertoviin artikkeleihin:

https://www.hs.fi/elama/art-2000006345203.html (vain tilaajille)

https://www.mediuutiset.fi/debatti/pessimismi-ei-ole-yksityisasia-tuoreen-tutkimuksen-mukaan-se-lisaa-riskia-sairastua-sepelvaltimotautiin/49924786-93cd-4569-a7cc-c8bc4771a667

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/870db8e1-8caa-4759-b6c1-8f848a3f0520

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/817416-tutkimus-pessimisti-ei-ehka-pety-mutta-kuolee-todennakoisesti-sepelvaltimotautiin

https://www.phhyky.fi/fi/mikko-pankalaisen-tutkimus-pessimistin-vaarasta-sairastua-ja-kuolla-sepelvaltimotautiin-tuo-kiintoisan-vaitostilaisuuden-lahteen/

https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000006304751.html

Asiasta luontoon :-)

Lauantaina ei ollut niin upea sää kuin sääennusteet antoivat tänne päin Suomea odottaa. Päivä on kuitenkin jo melkoisen pitkä, eikä satanut ollenkaan. Luonnossa tuli viihdyttyä niukasta kuvausmateriaalista huolimatta.

Ihan aamupäivään osuivat ainoat kuvaushetket, vaikka silmän iloa osuikin kohdalle pitkin päivää. Valkohäntäkauriit osuivat nippa nappa kuvausetäisyydelle. Kun huomasivat minut, tuijottelimme toisiamme aikamme. Peruuttelin sitten takaisin metsään ja jätin pellon heille :-)