Heinäkuu on meille juhlien kuukausi. Meidän hääpäivämme, tyttären nimipäivä ja miehen syntymäpäivä osuvat heinäkuuhun. Heinäkuihin on mahtunut myös paljon murheita. Appi kuoli, poika satutti itsensä juoksemalla lasiseinän läpi, mies sai remontissa ison vekin päänahkaansa ja tytär tippui pienenä katolta. Ja niinpä: Mieskin tippui sitten myöhemmin katolta myös heinäkuussa. Nämä vielä sotkeutuvat keskenään niin, että appi kuoli pihallemme mieheni syntymäpäivänä. Poika juoksi lasiseinän läpi veljeni häitä edeltävänä päivänä Unkarissa. Tapahtumien ja tunteiden ristiriitaisuus on ollut jatkumoa jo pitkään. Ja niin kai se aina elämässä onkin.
Tässä ollaan veljen häissä lasten kanssa. Unkarilaiset lääkärit päätyivät paksuun pakettiin päähän. Soiteltiin sitten suomalaisille lääkäreille vaihtoehtoisista hoito-ohjeista (kun olimme menossa rantalomalle Balaton-järvelle) ja saimme luvan keventää siteitä ja ohjeen tuuletella haavaa säännöllisesti. Haavaa ei saanut kuitenkaan kastella, joten uintisuunnitelmat menivät uusiksi.
Tytär toimi toisena morsiusneitona.
.jpg)
Tästä on siis aikaa jo muutama vuosi. Poika on nyt 30-vuotias. Ja me muut olemme vastaavasti saman verran vanhempia.
Huolet ja surut vaihtelevat kaiken kaikkiaan melkoisen laajassa skaalassa. Luulen käyneeni skaalan läpi lähes laidasta laitaan vuosien varrella. Kun suru ja huoli tiivistyy, etäisyys muihin kasvaa helposti ja nopeasti. Kaikki muu tuntuu melkoisen yhdentekevältä suurten tunteiden rinnalla. Niin myös ne ystävät, jotka eivät jaksa tai ehdi olla mukana ja tukena kriisien aikana, jäävät B-listalle. Ja A-lista sen kuin kapenee.
Toki superekstroverteilla ihmisillä mikään ei silloinkaan varsinaisesti muutu. Ambivertillä ja introvertillä ihmisellä muutos on isompi. Jos minun kymmenestä ystävästäni seitsemällä ei ole kiinnostusta tai aikaa huolilleni, jää jäljelle kolme ystävää. Seuraava kriisi tekee taas uuden karsinnan ja sitten ollaan näiden ihan perusarvojen äärillä.
Helille kiitokset ihanasta ja tasa-arvoisesta tapaamisesta. Toivottavasti jaksan olla yhtä hyvä ystävä vastavuoroisesti 💖.
Huomenna menemme pojan kanssa yhdessä kirpputorille myymään perheen tarpeettomia, mutta käyttökelpoisia tavaroita eteenpäin. Kirpputorilla myyminen ei ole kummankaan unelma, mutta yhdessä toimimalla saamme tavaroiden kierrättämiseen uutta potkua. Valmistelujen jälkeen muistan taas todella hyvin sen, miksi olen vannonut ja luvannut, etten koskaan, ikinä enää lähde kirpputoreille myymään. Mutta tässä sitä taas ollaan. Tavaraa on kertynyt muillekin jaettavaksi, vaikka Fida onkin saanut jo ison siivun näistä jaettavista.
Ihanaa, aurinkoista, puolipilvistä, sopivan lämmintä ja sopivan sateista kesän jatkoa sinulle 💖
On tosiaan teille sattunut yhtä ja toista heinäkuissa. Olkaa nyt varovaisia että tämä vuosi menisi edellisiä paremmin heinäkuun suhteen. Menestystä kirpparimyyntiin ja mukavia heinäkuun säitä sinulle<3
VastaaPoistaKiitos, Kristiina!
PoistaKesällä vapaa-aikana (=loma-aikana) helposti sattuu ja tapahtuu. Meillä on varmaan tapahtunut keskivertoa enemmän.
Kirpparista selvittiin ja myyntiä tuli enemmän kuin kirppispaikka maksoi 🌞
Onneksi monenlaisia tunteita, koska sellaistahan elämä on, iloa ja surua. Minunkin kesälomani alkoi ,neljä kokonaista viikkoa eikä mitään suunnitelmia - ihanaa. Aikuiset lapset ovat käymässä, puolisoineen. Kummasti ovat täällä kotona kaikki taantuneet ihan lapsiksi, eikö jotenkin niin sanotakin tapahtuvan. Vaikka on tehty ruokaa ja syöty hyvin, niin jääkaapin ovi käy tiuhaan ja likaiset astiat kasataan pöydälle - ovatkohan unohtaneet miten astianpesukone tyhjennetään ;) Mukavaa kesän jatkoa sinulle ! t. Eija
VastaaPoistaKiitos, Eija!
PoistaAikuisilla lapsilla on jotenkin kohtalon määräys sopeutua lapsuuden kodissa sen aikaiseen rooliinsa. Usein ääneen lausuttu kannustava viesti siihen, että tiskikoneessa on vielä tilaa, ja sinne kannattaa laittaa astiat, auttaa uudelleen rytmityksessä.
Olen itsekin välillä lasten kotona hieman hukassa sen kanssa, mitä pitäisi tehdä ja miten. Onneksi saan heiltä opastusta myös puolestani 🥰
Kyllä on sattunut teillä vuosien mittaan heinäkuussa kaikenlaista! Meillä heinäkuussa on minun ja äitini syntymäpäivät. Muita tapahtumia ei heinäkuuhumme kuulu, mutta muihin kuukausiin sitäkin enemmän. Tsemppiä ja myyntionnea kirppismyyntihommiin!
VastaaPoistaKiitos, Tarja!
PoistaMeillä on sattunut heinäkuussa, sillä sinne perheen lomat ovat yleensä sijoittuneet. Loma-aika on erityisen vaarallista, jos sen viettää kotona. Toki tössimisiä (=minä) on tapahtunut kodin ulkopuolellakin.
Kirppis sujui hienosti (paitsi poika kärvensi tuulessa ja paahteessa jalkansa).
Ihan varmasti heinäkuu aiheuttaa ristiriitaisia tunnelmia. Toivottavasti ne hyvät muistot tasapainottavat ikäviä tunteita. Jännä juttu, että asiat kasautuvat. Itsellä kun ikäviä tapahtumia on ollut pienin väliajoin, olen ajatellut, ettei ihminen pysty suremaan määräänsä enempää. Tavallaan samalla surulla käsittelee näitä 🤔 Kirppistely vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta palkintona on vähemmän tavaraa 👌
VastaaPoistaKiitos, Ansku!
PoistaKaikilla kokemuksilla on tietenkin omat painoarvonsa (näin matemaatikon näkökulmasta). Kuolema vaikuttaa kovasti ja kauan. Jalan nyrjähtäminen on ikävää ja häiritsevää ja vaikuttaa isosti lomalla hetken, mutta haipuu nopeasti unohduksiin.
Olen kokenut katastrofaalista surua vain muutaman kerran ja se on ollut jokainen kerta enemmän kuin olisin kestänyt. Aina kyse on ollut lapsista. Mutta vaikka suru ja tuska on ollut infernaalista, sen työstäminen on ollut sitten rajallista. Sinne jonoon ovat jääneet loput surut odottamaan omaa vuoroaan - tavallaan.
Hyvää hääpäivää ja miehellesi synttärionnea! Itselläni on tässä kuussa nimipäivä päivän erolla veljenpojan syntymäpäivästä. Toivottavasti kauppa kävi kirppiksellä!
VastaaPoistaKiitos, Stansta!
Poista36. hääpäivää juhlistettiin viime viikolla, miehen syntymäpäivä on vielä tulossa. Onnittelut nimipäivästä ja veljenpojan syntymäpäivästä 🥰.
Ihanaa sunnuntaita Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Anne! 💖
PoistaTuollainen tapahtumahistoria saa jo pelkäämään heinäkuuta. Kummallinen ikävien muistojen kertymä. Meillä merkkipäivien suma osuu kesä-heinä-elokuulle. Ne ovat kuitenkin positiivisia asioita, joita kaikkia muistellaan hyvällä. Sairastumiset, loukkaantumiset ja kuolemantapaukset jakaantuvat aika tasaisesti koko vuodelle. Niinpä kustakin on ollut aikaa toipua ja tasaantua.
VastaaPoistaKirpputoriprojekti on aika työläs alusta loppuun. Useimmiten päällimmäiseksi jää kuitenkin hyvä mieli ja toivon mukaan myös sopiva saldo. Menestystä kirpparimyyntiinne.
Matalaa profiilia eli ei suurien tunteiden heinäkuuta sinulle!
Kiitos, Between!
PoistaHeinäkuu on ollut meillä lomien vuoksi aina myös touhukuu. Siksi tapaturmiakin on sattunut tavallista enemmän.
Ehkä ajatuksenani on ennen kaikkea se, että kaikkia munia ei kannata pistää samaan koriin. Yksi pitkä loma ei ratkaise vuoden stressejä ja väsymyksiä, jos jotain ei-toivottua tapahtuu. Elämän huilihetkiä kannattaa hajasijoittaa pitkin vuotta siitäkin syystä.
Uskomattoman paljon on teille tapahtunut heinäkuussa. Surua ja iloa. Minäkin olen tyttäreni kuoleman jälkeen karsinut pois "ystäviä". Hyviä kirppareita teille! Ja olkaa nyt vähän varovaisia heinäkuun loppu.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaYritetään varoa tyhmiä vaaran paikkoja ja pitää huolta itsestämme 🥰. Pidä sinäkin huolta itsestäsi!
Sellaistahan se elämä on; surua, iloa ja huolta vuoronperään. Hyvää heinäkuun jatkoa!
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
PoistaTuon rytmityksen ja toiston huomaa vasta ajan myötä. Ensimmäisillä kerroilla kaikki tuntuu vain puhtaalta sattumalta (mitä se aina onkin) ja vain tämän kerran tapahtuvalta asialta (mitä se aina onkin). Vasta myöhemmin huomaa, että näistä yksittäisistä tapahtumista koostuu ketju ja kaava. Että elämään kuuluvat myös nuo ikävät vaiheet ikään kuin sisään kirjoitettuina.
Ja sekin on ihan ok.
No teillä on kyllä heinäkuu varsinainen tapahtumien kuukausi sekä hyvässä että pahassa! Ja näinhän se on, että ystävyydet punnitaan kriiseissä ja itse olen myös antanut tai valinnut antaa ystävien mennä, jos on näyttänyt siltä. En pidä yhtään velvollisuudesta tapahtuvista tapaamisista tai lauseista, jotka alkavat, että Anteeksi, kun en ole soittanut tai tullut käymään. Koen, että jos jotakin haluaa, sille löytää aikaa ja samoin olen vapauttanut myös itseni näistä ystävyyssuhteista. Toisaalta olen kyllä sitten löytänyt myös vanhat ystävät uudestaan ja se on ollut viime vuosina ihan parasta.
VastaaPoistaMeillä oli pihakirppis nyt viikonloppuna ja vanha neuvonta/kassa nosti taasen päätään. Sanoinkin miehelleni, että minä kyllä niin tykkäisin olla myymässä jotakin ja ehkäpä joskus saankin olla siinä roolissa sukkien myymisen parissa. Että sitä voi kaivata tällaista silloin, kun siihen ei pysty, siis tekemään sitä työkseen.
Kiitos, Irkku!
PoistaToivottavasti kirppiksenne sujui hienosti ja ainakin tuulettomammin kuin meillä.
Sinun kannattaisi kyllä tehdä pientä sivubisnestä noilla upeilla sukillasi 👍🥰.
Elämää ja muistoja tässä postauksessasi.
VastaaPoistaKiitos, Enkuli!
Poista