Herra Haapana

Reilu viikko sitten kuvasin tätä haapanaa Helsingin Kumpulassa. Oja on ruskeavetinen, mutta haapana ei siitä välittänyt. Huuteli tämän tästä kimeää, mutta kohtuullisen pientä huutoaan ja ui edestakaisin. Viime keväänäkin haapana oleskeli samaisella ojalla.

Kaukaisia lintuja

Tänään ennen tyttären noutamista lentokentältä kävin Helsingissä Vanhankaupunginlahdella ja Lammassaaressa kameraa ulkoiluttamassa. Paljon näkyi, mutta kaikki aivan liian kaukana. Kuvista tuli tunnistuskelpoisia, mutta siihen se jäikin. Rukokerttusen kuvasin useampaankin otteeseen ja niissä on muutama ihan hyväkin. Nuolihaukka ja ruskosuohaukka on tullut kuvatuksi niin paljon paremminkin, että nuo kuvat saavat jäädä koneelle todistusaineistoksi.

Yksinäinen kurki lenteli taivaalla ja sai aina välillä muut lähistöllä olevat kurjet huutamaan reviirihuutoaan. Harmaahaikarasta tuli pari räpsyä - sen huomasin vasta koneella ;-) Kyhmyjoutsenten kuvat on vielä katsomatta.

Lammassaaren lintutornista näkyi kanadanhanhia, lapasorsia, nokikana ja kaksi arvoitushanhea. Tiirassa mainitaan havaituksi muutamaankin kertaan kiljuhanhi valkoposkihanhien seurassa. tarhakarkulainen kuulemma. Nämä olivat kanadanhanhien kanssa. Toisella oli kiljuhanhimainen valkoinen otsa, mutta vaalean punertavanruskea kaula. Kiljuhanhien kuvissa kaula on toistuvasti tumme. Olisiko sitten joku väripoikkeama? Entä sitten se toinen hanhi? Metsähanhi ehkä siinä vieressä?

Pintaliitäjien vesijuoksua :-)

Yhdessä telkänpoikasparvessa oli peräti 16 poikasta! Siinä on ollut emolla munimista...

Ihania vipeltäjiä nekin. Uimisen lisäksi ne harrastavat vesijuoksua. Ovat varsinaisia pintaliitäjiä ;-) Paikkana edelleen Suomenoja Espoossa.

Kurjenpoikasia

Kurjillakin on poikasia. Siis niillä linnuilla ;-) Fb:ssä kerrottiin jo muutama päivä sitten, että kurkien poikasia on nähty järvellä. Etätyöpäivän vuoksi ehdin kerrankin ajoissa kameran kanssa matkaan. Kolmen tunnin matkustusvajeen vuoksi olin myös hyvissä voimissa ja fiiliksissä kuvausretkeä varten.

Poikaset ovat niin pieniä, että niitä näki vain silloin tällöin kasvuston seasta. Jossain vaiheessa emot alkoivat huutelemaan yhtäaikaisia varoitushuutoja, jostain olivat selvästikin huolissaan. Huutojen jälkeen toinen emoista siirtyi veteen ja tarkkaili kovasti ympärilleen. Tarkkailun jälkeen se lähti kävelemään vedessä eteenpäin - nyt poikanen uimassa siinä rinnalla. Rantautuivat takaisin lyhyen uima-/kävelymatkan jälkeen.

Ensimmäisessä kuvassa kurkiemo on yksin, toisessa sen rinnalla ui pienen pieni kurjenpoikanen. Valtava kasvu-urakka sillä on edessä kesän aikana, kun pitäisi muutamassa kuukaudessa yltää melkein emon mittoihin...

Ja TAAS niitä lapasorsia ;-)

Lapasorsia jo toisen kerran ;-) Tällä kertaa pääsin kuvaamaan hieman pidemmän aikaa, sillä ne olivat Suomenojan altaassa kuin kotonaan. Tai siis kotonaanhan ne olivatkin.

Vain yhden naaraan näin, pari koirasta souti yksinään ja vain yksi parin kanssa. Ne vähäiset kuvat, jotka sain naaraasta otettua, eivät olleet kovin nappiotoksia, joten tähän nyt sitten muutama koiraan kuva.

Pönötyskuvia tällä kertaa. Touhukuviin tuli liian lyhyt suljinaika, sillä olosuhteet olivat... monipuoliset :-)

Mustakurkku-uikku ja siili - eri paikoissa tosin ;-)

Koira, joka ei ole mikään vainukoira, vainusi tänään perennapenkistä siilin. En olisi itse huomannut sitä, mutta koira oli penkissä niin innoissaan, että menin katsomaan innostuksen aihetta. Ja siilihän se siellä :-)

Siilit ovat erityinen heikkouteni. olen hoivannut orvoksi jääneen siilipoikueen aikuisiksi ja talvihorrokselle ja lisäksi perheessämme on ollut lemmikkeinä kaksi valkovatsakääpiösiiliä. Siksi koirakin on tottunut siileihin ja ryntäsi lähinnä haistelemaan siilin takapuolta (mistä siilit eivät keskimäärin kovasti ilahdu ;-)).

Tässä koiruliini ja kääpiösiili vuonna 2012. Koira oli huomattavasti enemmän läheisyyden tarpeessa kuin siili :-)

Mainio siilibongaaja meillä siis :-)

Mutta muissa kuvissa takaisin Suomenojalle ja kuvissa loistaa tällä kertaa mustakurkku-uikku. Ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin sen tuolla. Pöllö-Pasin sanoin se on siis 'eldari' :-) Hieno kokemus taas matkassa...

Kuvissa 2-4 mustakurkku-uikun tyypillinen sukelluksen jälkeinen ravistelu. Ravistelun kierre (kaula ja pää) ei tule näistä kuvista esiin, mutta kuvittele itse kierrettä tuohon matkaan :-)

Lisää nokikanan poikasia

Kiersin Suomenojan altaat kahteen kertaan. Kun siellä asti olin, ei kannattanut lähteä takaisin kotiin vielä yhden kierroksen jälkeen. ja hyvä niin, sillä toisella kierroksella tuli lisää tilanteita ja kuvia. Aloitan noista nokikanan poikasista. Ne ovat niin herkullisen persoonallisen näköisiä ja niiden persoona ulottuu ulkonäköä pitemmälle - suhde muihin on ylenpalttisen persoonallinen.

Tässä vaiheessa emot ovat vielä (onneksi) kovasti helliä poikasille. Kovin nopeasti koittaa se aika, kun hellyyttä ei enää riitä samassa määrin, tai se ainakin osoitetaan minun mielestäni perin kummallisesti.

Vaikka jotkut asiat eivät suju tällä hetkellä putkeen, nämä luontohetket palauttavat ilon mieleen hetkessä niin paikan päällä luonnossa kuin kuvien kauttakin.

Tästä viimeisestä kuvasta näet, kuinka SUURET nokikanan jalat ovat jo tässä vaiheessa... Kyllä noilla pärjää ;-)