Siilit ovat erityinen heikkouteni. olen hoivannut orvoksi jääneen siilipoikueen aikuisiksi ja talvihorrokselle ja lisäksi perheessämme on ollut lemmikkeinä kaksi valkovatsakääpiösiiliä. Siksi koirakin on tottunut siileihin ja ryntäsi lähinnä haistelemaan siilin takapuolta (mistä siilit eivät keskimäärin kovasti ilahdu ;-)).
Tässä koiruliini ja kääpiösiili vuonna 2012. Koira oli huomattavasti enemmän läheisyyden tarpeessa kuin siili :-)
Mainio siilibongaaja meillä siis :-)
Mutta muissa kuvissa takaisin Suomenojalle ja kuvissa loistaa tällä kertaa mustakurkku-uikku. Ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin sen tuolla. Pöllö-Pasin sanoin se on siis 'eldari' :-) Hieno kokemus taas matkassa...
Kuvissa 2-4 mustakurkku-uikun tyypillinen sukelluksen jälkeinen ravistelu. Ravistelun kierre (kaula ja pää) ei tule näistä kuvista esiin, mutta kuvittele itse kierrettä tuohon matkaan :-)
Mustakurkku-uikku on aivan ihana lintu, se on kuin lelulintu laineilla. Hienot ravistelut ja onneksi olkoon eliksestä :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos :-)
PoistaOn ihana uusi tuttavuus :-)
Minä näin mustakurkku-uikkuja ensimmäistä kertaa eläissäni tänä keväänä täällä Keski-Suomessa (harvinaisia täällä) Piesalan lammilla samaan aikaan kun siellä oli mandariinisorsakin pari viikkoa. En noin läheltä päässyt näkemään.
VastaaPoistaRuuhka-Suomessa linnut ovat rohkeampia eivätkä niin välitä ihmisistä - kai se on vähän pakko ;-) Mutta onpas teillä ollut harvinaisia vieraita siellä!
PoistaVoi siilit <3 Aivan ihana tuo ylin kuva. Meillä valitettavasti vain haukutaan karvat pystyssä siilejä, kun ne on niin pelottavia... Ihan uusi tuttavuus tämä mustakurkku-uikku. Hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos :-) Koira oli aina kovin huolissaan pienestä siilistä...
PoistaMustakurkku-uikku ei ole mikään tavallinen vieras. Sen levinneisyydestä kerrotaan Suomen lintuatlaksessa (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/Mustakurkku-uikku).
Tosi ihanat kuvat, varsinkin tuo ensimmäinen ♥
VastaaPoistaKiitos, Kirsti :-)
PoistaSiinä on ihmetelty puolin ja toisin. (ykköskuva) Ihana pörröinen mustakurkku.
VastaaPoistaSiili oli ehkä enemmänkin kiusaantunut tunkeilusta ;-)
PoistaIhana kuva, siilillä on mainio ilme:) Komea uikku!
VastaaPoistaKiitos, Sussi :-)
PoistaViime kesänä meillä oli pihalla peräti kolme pientä siiltä. Nyt niitä ei oo näkynyt. Yksi vielä oli jalkapuoli. Ex-naapuri katsoi niitä murhaavasti kun ajoi nurmea. Ihme tyyppi, ei tykännyt kasveista tai eläimistäkään. Mustakurkku on kyllä eksoottinen näky!
VastaaPoistaSiilien selviämisennuste kesästä seuraavaan kesään ei ole kovin hyvä. Autot ja talvi tekevät tuhojaan.
PoistaOnpa hieno lintu.
VastaaPoistaMeillä on taas siilitarha kossa. Viime kesänä oli heinäkuussa laskennan mukaan 7 yhtaikaa syömässä. Siinä oli 2 pikkuista. Tänä vuonna on neljä käynyt. Sen verran huhtikuussa parittelivat, että voi olla lisää tulossa :)
Onhan se hieno lintu :-)
PoistaIhanaa, että teillä on niin paljon siilejä! Kerrothan kesän mittaan siilikuulumisia!!!
Onnittelut mustakurkku-uikusta! Hienoa!
VastaaPoistaAnu
Kiitos, Anu :-)
PoistaJännän näköinen on kyllä tuo mustakurkku uikku.
VastaaPoistaHieno kuva koirastasi ja siilistä, onkin kiva pieni siili.
Alemmassa postauksessasi olikin kauniita ja vähän kuin rutuisia ne Nokikanan poikaset, hi!
Aivan ihana kuva tuo koira ja siili! Huippu kuvakulma. Myös mustakurkku-uikun kuvat olivat loistavia!
VastaaPoistaNo siilipoikueen hoivaamisessa on ollu kyllä jonkinmoinen homma! Hatunnosto siitä. Ootko jonnekin kirjoittanut siitä juttua? Olis kiva lukea... Muistelen omaa kolmen vuoden takaista koirapoikueen hoitamishommaa, ja vaikka niillä oli sentään emokin niin oli siinä tekemistä.
VastaaPoistaJa ajattelinkin tuota kuvaa katsoessani, että onko siellä sun kukkapenkissä ollu jonku lemmikkisiili, mutta ei se ollukaan sama :)