Olkapää paranee ja TAAS harmaahaikara

Olkapää kävi tänään lääkärillä - jo toisen kerran viikon sisällä. Tänään oli vuorossa ultraäänitutkimus ja olkapäästä löytyi kuin löytyikin jotain, mille voi tehdä jotain. Ja tehtiin myös.

Ei mitään vakavaa, mutta kortisonipiikki laitettiin tulehdukseen ja nivelkuoppaan kertynyttä kalkkia vähän rouhittiin pois. Viikon kuluttua on kuulemma jo hyvä olo. Huomenna ei. Vaan ei huomisen kipupäivä haittaa, jos homma sillä paranee.

Onneksi koneella voi lepuuttaa kättä niin, ettei olkapäätä tarvitse liikuttaa. En silti aio olla paljoakaan koneella, lääkäri kehotti pitämään kättä ja minua huomenna hyvässä levossa. Niin tehdään jo nyt :-)

Siksi kuvituksena TAAS harmaahaikara edellisten kuvien jatkoksi. Vain kuvakulma vaihtuu ;-)

Upeaa pyhäinpäivää!

Omatoiminen koira ja kesän harmaahaikara

Koira löysi sängyllä lojuneen lankakeräni ja muotoili sitä uudelleen suurella intohimolla ja vimmalla... Onneksi huomasin tilanteen melko ajoissa ja lankakasa muistutti vielä jotenkin lankakerää. Otin täyden kerän talteen ja annoin vaihtoleluksi vajaaksi neulotun kerän. Lanka ei ollut yhtä paksua ja kutsuvaa kuin ensimmäinen lanka, mutta kelpasi hyvin. Nyt se kerä on hajoitettu ja 'keritty' kasaan uudestaan jo muutamaan kertaan. Ja kerittynä se on aina yhtä uusi ja innostava ;-)

Viime kesän harmaahaikara pääsi (kuvan)käsittelyyn. Varhaisen aamun hämäryys nostatti ISOn 2500:n eikä kameran kohinan rajoitin ollut päällä. Kohinaa riitti siis korjailtavaksi. Aika kuluu siinä, kun yrittää tasapainotella oikeilla rajamailla. Liian ronski kohinanpoistaminen liiskaa kuvan keinotekoisen näköiseksi. Onneksi löytyy iltapuhteiksi näitä kesän kuvia :-)

Ruokinta kelpaa linnuille :-)

Etäpäivän jälkeenkään on turha haikailla enää kuvausrupeaman perään etenkin näin talviaikaan siirtymisen jälkeen. Silmälle hieman hämärä on kameralle paljon hämärä. Maisemakuvaamista pitäisi varmasti ryhtyä opettelemaan. Sitä kun voi ja passaa tehdä vähemmässäkin valossa, jos ei ole kovasti tuulista.

Viherpeipot ovat löytäneet ruokailupaikan muiden aikaisemmin jo vierailleiden lajien lisäksi. Oravia käy ruokinnalla useampi. Osa on hoksannut oman ruokintapaikkansa, osa ei. Tänään yksi orava kävi järsimässä lintujen rasva-siemen-pähkinäkranssia pitkään ja hartaasti. Kranssi on tuoretta tarjontaa ja se näytti kelpaavan linnuillekin hyvin. Täytynee tehdä jokin vastaava oravien ruokapaikalle...

Kransseihin käytän munkkirasvan lisäksi rypsiöljyä, kuorittuja auringonkukan siemeniä ja rouhittua pähkinää. Pohjana on kaupasta saatu edullinen punoskranssi, jonka pintaan sivelen rasvamassaa. Kranssin ympäri kiedon nauhan, jonka avulla kranssi on helppo ripustaa roikkumaan sinne, minne sen haluaa.

Aikaisemmista kransseista kuvia esim. täällä ja täällä.

Tällä kertaa ei kuvia uudesta kranssista (tällä kertaa pyöreä) vaan viikonlopun 'mökkikuva'. Juuri sopivan energistä viikon jatkoa itse kullekin :-)

Kuvista tauluiksi?

Nyt, kun päivät lyhenevät ja pimenevät entisestään, voisi alkaa suunnitella kotiin omien taulujen teettämistä vuoden mukavimmista luontokuvista. Keittiössä minulla onkin A4-kokoisia tulosteita varten viisi kehystä seinillä ja niihin vaihdetaan (tytär vaihtaa) kuvat muutaman kerran vuodessa. Hyvälaatuisilla tulosteillakin saa mukavia muistoja ja elämyksiä seinille.

Töissä työhuoneessakin seinilläni on väritulosteita, tarvitsen noita pieniä luontoikkunoita omaan viihtymiseeni. Kotiin olohuoneeseen ja ruokailuhuoneeseen, miksei eteisiinkin, voisi miettiä isompia laatupaperille tulostetuja kuvia kehyksiin tai sitten canvas-tauluja. Tytär on tuosta ajatuksesta puhunut minulle jo monesti ja jonain harmaana päivänä aloitankin projektin :-)

Sitä varten tätyy tehdä hintavertailua, arvioida sopivia taulujen paikkoja ja muotoja, aihepiirejä ja värejä. Ja tietenkin selata kuviansa läpi ja valita joko esteettisimmät tai rakkaimmat otokset tauluihin.

Tällainen projekti sopii minulle, sillä nyt on jokin hyvä syy odotella myös harmaita ja sateisia päiviä. Voin nimittäin kuvitella, että projektiin saa menemään aikaa melkoisesti ainakin ensimmäisellä kerralla... :-)

Illat pimenevätkin nyt aikaisemmin, kun siirryttiin talviaikaan. Tosin nopeasti se pimeä tuli aikaisemminkin kotiin tulon jälkeen. Tänään vielä aurinko sinersi viiden jälkeen vaikka rakennusten varjot saivat ilman näyttämään jo melkoisen pimeältä... Varjon ja valon kontrasti auringonlaskun jälkeen on melkoinen kunnes pimeä tulee ja peittää kaiken suojiinsa.

Hyvää säätä luvattu ainakin tänne meille loppuviikoksi. Oikein ihanaa viikon jatkoa!

Elokuun alun harmaahaikara Pohtiolammella

Ihana, ihana lauantai :-)

Analyysin tekeminen omasta tulevaisuudesta jatkuu, vaikka aurinko onkin paistanut tänään kauniisti ;-) Lintuja kävi ruokinnalla hulinaksi asti - (miehen) pitää vielä pystyttää yksi ruokintapaikka lisää. Ehkä neuvottelen siitä hänen kanssaan huomenna ;-)

Keskiviikkona pihassa ruokaili peräti kolme mustarastasta, tänään niistä ei näkynyt yhtään. Keskiviikkona (etäpäivä) oravien ruokintapaikka oli niin ikään hyvässä käytössä, riittipä oravia lintujen ruokintapaikallekin asti. Käpytikka käy ruokinnalla nyt säännöllisesti ja hömötiainenkin on liittynyt muiden tiaisten joukkoon.

Pukeuduin pihalla seisoskelemista varten ja päädyin kuitenkin lähtemään kävelylle. Kuumahan siinä tuli. Kävelyretken ainoa 'nähtävyys' ja vieläkin enemmän kuultavuus oli paikasta toiseen lentelevä ja itseään pöyhivä närhi. Vaan valo piristi, jätin metsäreitille puiden kaarnojen koloihin pähkinän puolikkaita. Joku ne sieltä kyllä löytää :-)

Ai niin - kävinhän minä koirankin kanssa ulkoilemassa :-) Hauskaa oli meillä molemmilla.

Huomisen keli näyttää kostealta, täytyy suunnitella sinne sisätiloihin sopivaa puuhaa. Vähemmän kuitenkin siivoamista ja enemmän minulle sopivaa sielun ravintoa. Kukin tyylillään :-)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Uuden etsimistä (edelleen) ;-)

Kello on 22:18 ja naapurin pihasta kuuluu tasainen koirien haukunta. Tasainen ja tiheän jatkuva haukunta siis. Toivottavasti koirat haukkuvat ilokseen, kuulostaa kovin yksinäiseltä vartioinnilta niiden puuha.

Työ imee tällä hetkellä kaikki irtoavat mehut - toivottavasti joku arvostaa sitä. Tehdään mielestämme hyvää projektia aikataulussa ja laadukkaasti, vaikka lujaa työtä se vaatii. Se on sen arvoista, jos se kannattaa muidenkin mielestä.

Työ tulee uniin ja herättelee, pitää valveilla. Oma hinku tehdä työ hyvin voittaa kaikki muut vaatimukset. Kipuileva olkapää herättelee kyljellänsä nukkuvaa työhuolien lisäksi. Palkinto kaikesta odottanee jossain ;-)

Mietin opintojen aloittamista ja vuorotteluvapaata. Jotain räväkkää rytmin ja motivaation vaihtoa tarvitsen aivan ilmiselvästi. Energiaa ja kehittymishalua riittäisi puhumattakaan olemassa olevan osaamisen hyödyntämishalusta. Olen selvästikin moottoritien pysähdypaikalla ja matkalla jonnekin. Kuka haluaisi jäädä P-paikalle? Edes hyvälle sellaiselle?

Haluan opetella kuvaamaan yhä enemmän ihmisiä ja eläimiä. Luontokuvaus saa jatkua siinä ohessa. Rakkaus luontoon ja sen näyttämiseen ei katoa mihinkään. Elämän ahneus vaatii vain lisää uutta opeteltavaa. toivottavasti saan itseni tästä liikkeelle...

Koira hätäili (ihan turhaan) ja kasvonaamio nuorentaa ;-)

Päätinpä tänään lauleskella pitkästä aikaa. Vuosien laulutuntien myötä nuotteja on kerääntynyt ja kaivoinkin esiin yhden biisin nuotit (ja sanat - olen niin mahdottoman huono muistamaan sanoja...). Hain pianolla oikean lähtösävelen ja aloin laulaa - on se vaan ihanaa puuhaa. Paitsi että koira tuli vähän ajan kuluttua huolestuneena inisemään viereen, yritti kai pelastaa minua jostain tai joltain. Myönnän, tuli laulettua aika korkealta, mutta silti... ;-)

Tyttären kanssa nautiskeltiin viikonloppuna kasvonaamioiden nuorentavasta vaikutuksesta - vuosia lähtee pois tuosta vaan ;-)

Muutama kuva viikonlopun vierailuista kahdella Rovaniemen hautausmaalla. Kävivät puistojen korvikkeena, puistot olivat reiteiltämme aika vähissä verrattuna esim. Hämeenlinnan puistopaljouteen. Kaunista oli vanhoilla haustausmaillakin... Ja hiljaista.