Koiran levoton yö ja sinitiainen

Viime yönä koiralla oli vaikea olla. Johtuisiko siitä, että ovikelloa soitettiin illalla monen monta kertaa? Ensin ihan asiasta ja sitten päätimme harjoitella sitä lisää. Arkana vahtimaisen luonteen omaavana koiramme haukkuu, kun joku kulkee talon ohitse. Puhumattakaan siitä, kun joku tulee ovelle. Ja soittaa ovikelloa. Siinä ei pieni haukku riitä, vaan pitää rähjätä ihan urakalla, rynnätä ovelle ja täristä kauhusta. Voin ihan ymmärtää, että oven toisella puolella pelätään melkein yhtä paljon kuin meillä sisäpuolellakin... ;-)

Harjoiteltiin siis. Ei kovin montaa kertaa, sillä reaktio oli niin primitiivis-aggressiivis-jotain, että koiraa ei ollut helppo rauhoittaa edes herkuilla. Harjoitusten jälkeen otus oli äärettömän väsynyt ja nukkui kuin tukki.

Yöllä tuli kuitenkin koiralle hermostunut olo ja siihenhän auttaa vain se, että tulee istumaan sänkyyn puoliksi pääni päälle. Kyllä se varaemäntä siitä rapsuttelee ennemmin tai myöhemmin. No rapsuteltiin. Ja lisää. Vastineeksi tuli hermostunutta naaman nuolemista (mikäs sen parempaa keskellä yötä?).

Siitä se sitten hivuttautui vähitellen kohti jalkopäätä, jonka täyttikin aamulla kokonaan. Minä olin väsynyt ja hän tyytyväinen...

Kummasti ei-koiraihmisestäkin tulee koiraihminen, kun lempeän koiran kanssa viettää riittävästi aikaa :-)

Illalla selailin taas helmikuun kuvasatoa. Yhden kuvan ehdin valita sieltä. Lunta taas ihan mielin määrin :-)



Oikein mukavaa viikonloppua!

Vanha tintti(kuva)

Nyt on aikaa kaivella viime talven kuvia :-) Ulkona ei ole mitään järin houkuttavaa, joten voin jatkaa viime talven kuvasumien purkamista.

Ei se lumi kovasti viime talvenakaan iloitellut. Helmikuun alusta löytyi lumikuvia ja niissä lunta onkin sitten vaikka kuinka. Tämä kuva on jäänyt odottelemaan, sillä tintin pään editse laskeutui iso lumihiutale, joka oli epäesteettisen läpinäkyvä ja peittävä yhtäaikaa. Nyt olen oppinut, että tuollaiset pienten asioiden korjaukset sujuvat Photoshopissa mainiosti ilman mitään syväosaamista. Vein siis muuten 'siistityn' kuva Photoshoppiin ja siivosin siellä sen yhden häiritsevän lumihiutaleen pois. Ja niin kuvasta tuli oikein käypäinen :-)

Joten talvea edes vanhojen valokuvien voimalla ;-)

Joulupuu on rakennettu...

Tänä vuonna en yritäkään pitää blogijoulukalenteria. Jouluteemoja saattaa välillä lipsahtaa mukaan, mutta se on tähän aikaan vuodesta ymmärrettävää?

Tänään teemana on joulupuu. Se lähti näistä reilun viikon takaisista kuvista, joissa meidän joulupuumme on jo rakennettu... Meiltä kysymättä, vaikka kuusi on meidän tontillamme...

Haulla "Joulupuu on..." google esittää nopeasti erilaisia vaihtoehtoja:

Siitä tulinkin tietenkin uteliaaksi ja kokeilin, mitä löytyy paljon käytetyllä haulla: Joulupuu on varastettu... Ja sieltähän tuli vaikka mitä :-) Uusia luovia sanoituksia... herkkähermoisten ei ehkä kannata lukea, vaikka joulupukki onkin vain mielikuvitusolento ja kaikki muukin vain mustaa huumoria.

Viimeisenä oleva uutinen on taas kenelle tahansa sopivaa luettavaa :-)

Ja vielä kehittyneempiä versioita...

Ja yksi uutinen...

Uusi viikko, orava on perso sienille ;-)

Uusi viikko, uusi päivä ja uudet kujeet :-) Tai jotain sinne päin ;-)

Hillitön sade piiskasi kotiseutua aamulla lähtiessä ja illalla palatessa. Helsingissä keli oli parempi. Luonto tarvitsee ymmärtääkseni lisää vettä, joten hienoa siinä mielessä.

Kuva on Rovaniemeltä lokakuussa. Silloin orava oli perso sienille. Mitähän kaikkea ne oikein syövätkään? :-)

Orava syö - melkein mitä vaan ;-)

Huonosti nukutut yöt ovat viime aikoina kuuluneet vakioasetuksiini. Sinisenä pilkottava taivas ei ole kuulunut mitenkään herätyksiini viime aikoina. Vaan tänään luonto hymyili, kun vihdoin heräsin monen monituisen herätyskellon ääntelyn ja siirtelyn jälkeen. Taivaalla näkyi sinistä :-)

Valoisa päivä kutsuu ulkoiluttamaan kameraa, vaikkei kameran eteen heittäytynytkään mitään erityisen kuvauksellista. Elämyksiä riitti ja iloa pelkästään luonnossa liikkumisesta.

Vuoden pimeimpään päivään on vielä matkaa, mutta muutaman viikon kuluttua päivä alkaa pidentyä hitunen kerrallaan. Kyllä tämä tästä ;-)

Tänään orava kiipeili omenapuussa ja jyrsi syksyltä puuhun jääneitä omenia. Mukavaa vaihtelua varmaan tuohen jyrsimisen lomaan...

Pikkujouluja ja orava

Perjantai on hyvä päivä, kunhan työt saa pulkkaan riittävän ajoissa. Minulla pitkät työmatkat tuntuvat riippakivinä (= väsymyksenä)  jaloissa viikon jälkeen.

Tänään on työpaikan pikkujoulut. Ne alkoivat klo 19 eikä tullut kuuloonkaan, että pitkän viikon jälkeen olisin jaksanut ensin viettää muutaman tunnin Helsingissä odotellen ja sitten neljän sadan hengen kanssa pikkujouluja juhlien. Se ei vain enää tällaiselta ei-bileileeltä onnistu, ei millään... Olisi pitänyt jäädä yöpymään Helsinkiin ja siitäpä vasta kustannuksia olisikin syntynyt. No way, siis.

Työpaikalla oli onneksi kuitenkin ihanan huolellisesti järjestetyt etkot :-) Niissä oli nähty vaivaa ja ajateltu todella paljon. Käynti siellä oli parasta työhyvinvointiterapiaa, mitä toivoa voi. Vihdoinkin pääsi osalliseksi sellaisesta, mikä näillä työmatkoilla on muuten vain mahdotonta! Täydelliset rekvisiitat ihan arkisissa toimisto-olosuhteissa, hyvää seuraa - ja paljon :-) Vähän kuin olisi päässyt pikkujouluihin itsekin :-)

Huomenna pääsen kuitenkin toisiin pikkujouluihin :-) Ihan kiva saada yhdet 'oikeat' pikkujoulut tähänkin vuoteen. Aikaisemmin miehen työpaikalla on ollut pikkujoulut avec - mutta nekin ovat nyt meidän osaltamme loppuneet. Aika vaatii muutoksia melkein kaikkiin suunnitelmiin.

Ihanaa viikonloppua sinulle :-)

Paha vuodenaika ja hyvä sinitiainen :-)

Tälle vuodenajalle pitäisi totta vie tehdä jotain... Valon määrä alittaa terveydelle välttämättömän määrän moninkertaisesti. Tuo ei tietenkään ole suoranaisesti tieteellinen totuus, vain minun näppituntumaani, eli aika lähellä faktaa kuitenkin ;-)

Sää ei jaksa olla yhtään kannustavimmillaan marras- ja joulukuissa. Ei ainakaan täällä eteläisessä Lapissa (Hämeessä). Sen sijaan rautatieliikenne kannustaa aktiivisuuteen. Tänä aamunakin junasta oli kadoksissa kaksi tai peräti kolme (?) kokonaista vaunua. Kaikki eivät siis päässeet istumaan, aktiivisimmat ja nopeimmat löysivät sentään paikan itselleen. Pasilan kohdalla junassa oli monta seisojaa, rappusilla istujaa ja jopa housut jalassa wc-pöntön päällä istujaa. Se ei ole yhtään reilua ennen kello kahdeksaa...

Töissä sen sijaan kaikki vuoden tärkeimmät projektit ovat kukkeimmassa kiireessään. Joka vuosi maailma tehdään valmiiksi niin meillä kuin kaikkialla muuallakin ja tammikuussa aloitetaan sama härdelli aina uudelleen alusta. Ihminen EI voi olla maailmankaikkeuden älykkäin olento. Jos tulevaisuus on meidän oppimiskyvystämme kiinni, kannattaa olla syvästi huolestunut.

Kiire, pimeä ja toivottomuus ovat huono yhdistelmä. Jos voit jättää edes yhden noista pois, tee se. Kiireen karistaminen vaatii neuvokkuutta ja rohkeutta. Neuvokkuutta siksi, että keinot eivät ole helppoja. Rohkeutta siksi, että kaikki eivät tule pitämään ratkaisuistasi.

Pimeään tarvitaan valoa. Aina kun maltan kotona sytyttää kirkasvalolampun selkäni taakse loimottelemaan, väsymys pienenee heti eksponentiaalisesti (=hurrrrjan paljon). Sellainen pitäisi hankkia töihinkin. Tai itse asiassa työnantajan pitäisi hankkia sellainen, jos haluaa minusta enemmän irti ;-)

Toivottomuuden karistaminen on se vaikein juttu. Ensin voi aloittaa suunnittelemalla niitä asioita, joita elämässään haluaa tehdä. Ihan yksityiskohtaisesti kalenteriin asti. Sitten voi opetella keskittymään elämässään niihin asioihin, jotka tuovat virtaa ja voimaa. Hylätä energiavarkaat ja voimasyöpöt. Lopettaa huonon omantunnon kanssa kamppailu ja tehdä selvä sopu. Kaikkeen ei tarvitse revetä ja ehtiä. Jotkin asiat eivät edes tee hyvää - kenellekään. Läheiset ja heidän tapaamisensa - ihan ykkösjuttuja. Sopiva itsekkyys - sitä tarvitaan. Kukaan muu ei voi tehdä sinua yhtä onnelliseksi kuin sinä itse. Ja jos toivottomuus ei siltikään helpota, lääkärin ja psykologin yhdistelmä kannattaa aina kokeilla. Usein he ovat jopa hyviä työssään ;-)

Minun päivän kohokohtiani oli, että sain vihdoin matkalaukun tyhjennettyä - on ihan sankarillinen olo ;-) Matka oli vasta lokakuussa... ;-)

Energiaa ja tyyneyttä sopivassa suhteessa viikonloppuusi :-)