Ikääntymisen skenaarioita ja sinitiaisia

Joku jossain (hallinnossa / politiikassa) haluaa meidän ikääntyvien ihmisten viipyvän töissä yhä pidempään ennen eläkkeelle siirtymistä. Minäkin tekisin jotain mielekästä työtä mielelläni vielä kauankin, mutta eihän se työelämä niin mene. Samaan aikaan kun ihmisen palautumiskyky iän mukana hidastuu, työn tekemisen tahti vain nopeutuu. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että houkutus työn tekemisen jatkamiseen kävisi oman aikataulun valtiaaksi ryhtymistä houkuttavammaksi.

Olisi upeaa jatkaa uraansa keskittymällä viimeisinä työvuosinaan merkityksellisiin ja oman osaamisen hyödyntämiseen kohdistuviin tehtäviin. Tiedätkö tai tunnistatko sinä työnantajia, jotka näkevät vaivaa ikääntyvien urapolkujen tuunaamiseen ja samalla hiljaisen tiedon siirtämiseen? Hyvän tavoitteen ja käytännön toimien välinen kuilu on minun havaintojeni mukaan ollut aika suurta. Olisi siis kivaa, mutta...

Millaisia keskusteluja työpaikoilla käydään eläkeikää lähestyvien työntekijöiden ja työnantajan välillä? Käydäänkö niitä? Jos käydään, mihin niissä keskitytään?

Kerro hyvistä kuulumisista ja kokemuksista!

Samaan aikaan työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto sanoo, että "työikäisten elämään on tulossa mullistuksia, joista poliitikot eivät uskalla puhua. Suomalaisten on tyydyttävä vähempään: pappa kotona, pienempi koti, vähemmän asfalttia teillä."

"Sosiaalipalveluita karsitaan, kun Suomi joutuu raivaamaan tilaa kahdelle menoerälle, puolustukseen ja korkomenoihin, Murto ennustaa.
– Sitten asutaan pienemmissä kodeissa, se on sitä elintason laskua. 1950-luvulla Helsingissä yhdessä huoneessa asui perheitä, hän kärjistää."

Käytännön ratkaisuideoita näihin ongelmiin Murrolla on niukkaakin niukemmin.

Kun ympärivuorokautisia hoivapaikkoja ei riitä, pitäisi Murron mukaan perheiden ottaa pappoja (ja kai myös mummeja) luokseen asumaan. Niin kuin se olisi vain jälkikasvun päätettävissä oleva asia. Vaikka jo lopputilanne olisi monelle perheelle todella haastava yhtälö, itse matka olisi ehkä jopa sitäkin haastavampi. 

Esimerkiksi:

Mummi asuu 200 kilometrin päässä lapsistaan ja tulee mielestään toimeen ihan hyvin. Mummi ei halua lähteä kodistaan, vaan haluaa elää omaa elämäänsä. Nyt mummi pitäisi kuitenkin siirtää kauas kodistaan ja ystävistään. Jonkun pitäisi myydä hänen asuntonsa (mikäs sen helpompaa näinä aikoina) ja muuttaa mummin kaikki keräilykalusteet uuteen kotiin pojan perheen luokse.

Kun lapset ovat jo muuttaneet pesästä, mummille järjestyy oma viiden neliön huone Hillukka-tyttären entisestä huoneesta. Mummin huonekalut eivät mahdu sinne alkuunkaan ja perheessä käydään tulisia riitoja mummin kalusteiden mahduttamisessa kodin eri huoneisiin. Silti suuri osa mummin kodista joudutaan säilömään varastoon. Mummia itkettää ja ahdistaa. Niin kuin kaikkia muitakin perheessä - eri syistä tosin.

Kun muuttosuruista päästään yli ja parin vuoden jälkeen mummin asuntokin on saatu myytyä pilkkahintaan, jäljellä on arki. Se on sitä, että mummilla on yksinäistä ja paha olla. Poika vaimoineen riitelee ja erkaantuu toisistaan. Oma rauha on mennyt.

Mummi reagoi stressiinsä taantumalla. Ensin ei uni tule. Lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa uni sitten saapuu, mutta herääminen jää tapahtumatta, kun olisi aika pyörähtää vessan luo. Aamulla mummia hävettää suunnattomasti kostuneet vahingot ja miniää hatuttaa. Poika huomaa olevansa jo myöhässä töistä ja kiiruhtaa omaan vapauteensa työpöydän ja kahvikupin ääreen.

Minusta tässä on säästöjen lisäksi aika monta muutakin näkökulmaa mietittäväksi.

Silti pari kuvaa pesiään kiehnäävistä sinitiaisista ihan muistuttamaan, että maailma ja luonto jatkaa menoaan, vaikka jossain kuinka kipuiltaisiin. Tuohon luonnon hyvän olon hissiin kannattaa hypätä silloin, kun omat voimat eivät ole herkimmillään tai muuten tuntuu siltä, että juuri nyt olisi hyvä tankkaamisen paikka. Ihanaa huhtikuun jatkoa sinulle ❤️

Lomaa, peitto valmistui ja sinitiaiset pesäpöntöllä

Tässä ensin pari kuvaa valmistuneesta torkkupeitosta. Koko oli lopulta 70 x 130 cm ja painoa sille kertyi hieman alle 900 grammaa. Lisäksi alla linkki Novitan ohjeeseen, jossa on käytetty myös samanlaista nelinkertaista tuplalangankiertoja kuin peitossani.

Sylissä pihatuolissa istuessani

Lähikuva, käsi mittakaavana

Linkki Novitan virkkausohjeeseen tässä: Kesäkukka -virkattu vyölaukku.

Olin pääsiäisen jälkeisen viikon kauan odotetulla talvilomallani ja tänään oli hyppäys takaisin arkeen - ihan junalla Helsinkiin asti. Loma teki hyvää ja se oli ihanan vaihteleva. Minussa heräsi taas eloon jotain jo nuukahtanutta ja menetetyksi luulemaani. Hyviä asioita siis.

Eilen seurasin myös sinitiaisten vipinää yhdellä pihapöntöistä. Siinä seistessäni tuli taas niin kiitollinen olo kaikesta. Se on yksi niistä tunteista, jotka häipyvät kiireessä ja väsymyksessä perimmäisen nurkan viimeiseen koloon piiloon.

Ihania kevätpäiviä ❤️

Ripelankaprojekti ja sukka-arvonnan tulokset (korjattu painos)

Jokaisesta syntyvästä sukkaparista jää jäljelle keränloppuja, ripelankoja. Yritän säännöllisesti löytää jotain mielekästä tapaa jalostaa ripelangoista jotain uutta. Mielellään jotain, jonka lankojen päättely ei olisi melkein mielipuolisuuteen johtava uuvuttava projekti.

Instagramin virkkausvideoita selatessani päädyin mukavan näköiseen virkkausmalliin, mutta en tiennyt, miten se toimisi käytännössä ja mitä siitä oikein haluaisin tehdä. Aloitin kokeellisen ripelankaprojektin, josta näyttää syntyvän pieni torkkupeitto. Leveys on kokeilusyistä vain noin 70 cm. Pienempi olisi ollut hassuttelua ja isompi ei olisi edennyt koskaan kokemuksia tuottavaksi projektiksi asti.

Tämä on oikeasti pehmoinen ja paksu, vaikka kuvassa saattaa näyttää tiukasti kudotulta räsymatolta. Materiaali on melkein kokonaan 7 Veljestä -lankaa. Tämä on ollut koukuttavaa 🥰. Mutta nyt se on siis kaikessa pienessä koossaankin vielä kesken.

Sitten sukka-arvontaan ja sen voittajiin.

Pienimmät sukat menivät Kirsille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi pienimmät sukat menivät puolestaan Maaritille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi suurimmat sukat arvonnan onnetar arpoi Hippohiirelle (nimi korjattu, pahoittelut ajatuskatkoksesta) - onneksi olkoon! 🎈

Ja ne kaikkein suurimmat sukat lähtevät Suville - onneksi olkoon! 🎈

Laitan viestiä voittajille vielä jotain muutakin reittiä pitkin. Nimesi, nimimerkkisi, voittamasi sukkien tiedot ja osoitetietosi voisit lähettää minulle sähköpostiini susanna.hietanen.oma (at) gmail.com.

Kiitos kaikille osallistuneille ja kilpailua kommentoinneille 🎈🥰❤️😍🐥🧦

Tekoälyä, lintuja ja sukka-arvonta

Oletko huomannut, kuinka ainakin google-hakua tehdessä tekoäly pyrkii ehdottamaan sinulle jotain omaa yhteenvetoaan? Sillä tavoin tekoälyä tulee käytettyä vähän huomaamattakin, vaikkei olisi ollut tarkoitus. Etsiskelin jokin aika sitten haulla englanninkielistä termiä sanalle talipötkö. Kirjoitin hakukenttään "lintujen talipötkö englanniksi". Tekoäly antoi hetkessä harvinaisen huvittavan ja metsään menevän vastauksen: Lintujen talipötkö englanniksi on "pöllö". Alla olevassa kuvassa koko ehdotus.

Tämä oli päivän nauruhetki. Näin huonosti en ole vielä koskaan saanut tekoälyltä neuvoja, mutta tarkkana sen kanssa tietenkin täytyy olla 😂.

Myöhemmin selvisi, että lintujen talipötkö on englanniksi suet log tai suet feeder log 👍

Käytän töissä tekoälyä jonkin verran. Toistaiseksi olen arvioinut säästäväni työaikaani ehkäpä pari tuntia viikossa tekoälyn avulla. Päivistä ei tule yhtään lyhyempiä, mutta omaa energiaa ja aikaa jää parempaan pureutumiseen aiheeseen. Tekoäly vähentää helpohkoa työtä ja minä pääsen viilaamaan ajatuksen kanssa.

Viime viikon aikana säästin vielä paljon enemmänkin aikaa. Tein ohjeistuksia tekoälyn kanssa ja saimme aikaiseksi ihan mainiot kolme ohjeistusta siinä ajassa, missä itse olisin saanut aikaan yhdet ohjeet. Toisin sanoen ilman tekoälyä olisin tehnyt vain yhdet ohjeet.

Yhteistyö tekoälyn kanssa on myös miellyttävää. Se on kohtelias eikä unohda antaa kannustavaa palautetta. Yksin työskennellessä se on ihana lisä arkeen.

🐓🦉🐥

Pihalla kuhisee yhä kahden viimeisen ruokintalaitteen luona, vaikka kaikki muut onkin jo poistettu. Suurkonsertti on voimakkaimmillaan ruokintalaitteiden läheisyydessä - vanhassa omenapuussa ja lähipensaissa. Vihervarpuset pitävät huolen kaikkein kovaäänisimmästä sirkutuksesta.

Alla koiraspuolinen värikkäämpi vihervarpunen. Naaras on linnuille tyypilliseen tapaan haaleamman värinen.

Yksinäinen tikli oli löytänyt tiensä ruokinnalle ❤️

Talitiainen odottelee vuoroaan linturuuhkassa.

Kaivoin oikein pihatulin esiin lintujen tiirailua varten. Kamera tuntuu istuma-asennossa paljon kevyemmältä kuin seistessä.

🎲🧦

Kevät alkaa olla melkein liian pitkällä villasukka-arvonnan näkökulmasta, mutta en välitä siitä. Raidalliset ripelangoista neulotut sukat ovat odottaneet kiltisti päättelijää. Ihan liian sivussa. Unohdin ne välillä ihan kokonaan. Viikonloppuna sain kuitenkin sukat viimeisteltyä ja oli lämmintä tai ei, villasukka-arvonta alkaa.

Arvontaan voi ilmoittautua osallistumaan 31.3.2026 klo 18 asti. Arvonta on ihan pian sen jälkeen.

Voit osallistua 1-4 sukkaparin arvontaan. Lukijaksi liittyneillä on kaksi arpaa per sukkapari, muilla yksi arpa per sukkapari.

Vanha blogisähköpostini ei näytä enää toimivan, joten mietin tässä arvontaan mennessä, minne voittajat voivat lähettää minulle osoitetietonsa. Lähetän sukat siis kotiosoitteeseesi Suomessa.

Mukana arvonnassa ovat tällaiset sukat:

Sukat kokojärjestyksessä - koko on  arvio.

Ensin sukat kokoa 37-38, harmaa-punaiset sukat.

 

Sukat kokoa 39-40 ruskeasävyiset raitasukat.

Sukat kokoa 41-42 siniharmaat sukat.

Ja lopuksi vielä kokoa 44-45 (noin) vaaleansiniset sukat.

Vastaa kommenttikenttään, minkä kokoisten (tai väristen) sukkien arvontaan haluat osallistua ja kuinka monella arvalla.

Kaikki sukat ovat Novitan 7 Veljestä lankaa. Paljon villaa, mutta kestävät myös hellän konepesun.

Ihanaa maaliskuun jatkoa!

Valoa, lintuja ja toivoa paremmasta työelämästä

Se on maaliskuuta nyt. Huhtikuulle kalenteriin varaamani talviloma ei tunnu enää ollenkaan epätoivoisen kaukaiselta. Toukokuussa onkin sitten varauksessa jo kesälomaviikko.

Vaikka työnkuvani onkin mielestäni hieman sekava ja ylitungetun täyteläinen, olen silti oikein aidosti ylpeä melkein kaikesta siitä, mitä teen tai missä olen mukana tekemässä. Lähtökohdat ovat siis hyvät. Kunhan saisin jostain pienen kengurunpoikasen energian ja hyppyvimman, kaikki olisi tasapainossa.

Kenguruihmettä odotellessa menen näillä nykyisillä palikoilla. Kun valo lisääntyy ja pakkanen haihtuu, valokuvaaminen on taas kutsuvaa. Se tekee minulle todellakin hyvää. 

Pakollisia lähipäiviä voin lähestyä huumorin ja keveyden kautta. Jos toimistolle täytyy mennä silloinkin, kun siellä ei ole mitään erityistä, niin sillä mennään. Niinhän se oli ennenkin, ennen koronaa. Vaikka itse olen tehnyt etätöitä jo -90-luvulla, se ei muuta miksikään sitä, että joillekin etätyö on edelleenkin kaiken pahan alku ja juuri. 

Arkeni on väsynyttä, mutta pyrin tekemään myös jotain etsivää ja luovaa. Etsiminen toteutuu kirpputoreilla. Niitä meillä Hämeenlinnassa onneksi riittää.

Luovuus toteutuu käsitöissä, valokuvauksessa ja netin asuntoseikkailuissa. Poika haluaa vaihtaa asuntoa. Samalla mietin minulle ja miehelle sopivaa seuraavaa loppuiän kotia. Mietin myös, mitä saisi tehtyä vanhalle kuivanmaan pikkumökille. Olisiko siitä omaan käyttöön vai pitäisikö vain yrittää myydä? Aika varmasti näyttää totuuden.

Olen ulkoiluttanut kameraani parina viikonloppuna. Valon ja lintujen seuraaminen on tuntunut voimaannuttavalta.

Näillä energioilla toivottelen sinulle hurmaavaa ja voimaannuttavaa viikkoa ❤️

Puukiipijä vieraanamme

Kevensin kuormittunutta työaikasaldoani viime viikolla ja otin perjantaiksi saldovapaata. Eteläisen Suomen hiihtolomien vuoksi perjantaille osui harvinaisen palaveriton päivä ja työkuormakin sieti yhden päivän mittaisen lisähapen hengittämisen.

Neljä päivää töitä ja kolme päivää vapaata. Voimia jäi lepäämisen ja palautumisen lisäksi rutkasti myös muihin mukaviin asioihin. Tämä oli samalla jonkinlainen testiviikonloppu mahdollisesti tulevaa varhennettua osa-aikaeläkettä varten. Mahdollisesti viittaa pessimismiini siinä suhteessa, etteikö hallitus voisi keksiä vielä jotain 'kivaa', jottei näille aikaistetuille eläkkeille pääsisikään. Itse kaipaan lisääntyvältä vapaa-ajalta myös lisätilaisuuksia parisuhdeajalle. Oman ja muiden elämien rajallisuus kutsuu tekemään tärkeitä valintoja.

Minun kohdallani osa-aikaisuus tarkoittaisi nelipäiväistä viikkoa ja kolmipäiväistä viikonloppua. Tämä viikonloppu vahvisti ajatusta siitä, että sillä tavalla elämästä pääsisi nauttimaan enemmän ja monipuolisemmin.

Tänään jaksoin kauniin ja leudon kelin myötä päivystää pihalla kameran kanssa pitkälti toista tuntia. Elävien olentojen valokuvaaminen ei ole liikuntalaji, vaan tasaista paikallaan olemista kamera ojossa valmiina. Linnut ja oravat eivät pidä kameran liikuttelemisesta, joten valmiusasennossa pitää olla melkein aina.

Olipa ihanaa seurata luontoa ja nauttia valosta ❤️ Puukiipijä kävi vierailulla pariinkin otteeseen.

Näillä positiivisilla energioilla jaksan varmasti ensi viikon kolmen Helsinki-päivän putken. Toki yövyn Helsingissä yhden yön, muuten putki olisi liian koetteleva. Pitkät pimeässä työmatkojen ajelut tuntuvat nyt raskaammilta kuin 10 vuotta sitten. Ja ihan kamalan raskaitahan ne olivat silloinkin. Silloin, aikanaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin reissata, riutua ja jotenkin elpyä viikonloppujen aikana. Nyt pohdiskelen toistuvasti vaihtoehtojani. Etenkin, kun nyt sain taas maistaa iloa siitä, että jaksoin tehdä vapaa-ajalla sitä, mistä nautin.

Valo lisääntyy ja maaliskuu lähestyy. Kevät lähestyy herkin askelin ja minä nautin siitä ❤️

Kyllä tämä tästä

Etsin kalenterista vapaata ajankohtaa viikon talvilomalle. Huhtikuulta löytyi nipin napin viikko, jolloin voin olla hyvällä omalla tunnolla viikon vapaalla vilkuilematta työviestimiä. Varasin sieltä alustavasti lomaviikon itselleni.

Voisi melkein ruuhkani perusteella kuvitella, että olen joku tärkeä ihminen, joka on töissä lähes korvaamaton. Totuus on kuitenkin aika kaukana siitä. Päädyn vain sellaisiin rajapintoihin (tai yhdyspintoihin), joissa olen nimettynä yhteyshenkilönä. Usein tuo tarkoittaa sitä, että minulta kysytään ja pyydetään kaikenlaista ja melkein aina vastaajana ja toimittajana toimin vain minä itse.

Olen tavallaan korvaamaton, kun olen jotenkin tavoitettavissa. Jos minun kävisi huonosti ja työurani katkeaisi, aika moni varmasti huomaisi, että ihan hyvin tämä työelämä sujuu ilman minun palveluksianikin. Täytyisi vain ensin hieman totuttautua.

Minun työni ei ole välttämättömyyttä, ilman sitä tullaan ihan varmasti oikein hyvin toimeen. Mutta työpanokseni on muka-välttämätöntä ja vieläpä pikaisella aikataululla niin kauan, kun olen remmissä mukana. Ihminen ei osaa priorisoida ja karsia ennen kuin on ihan välttämätön pakko. Mutta jos malttaisimme priorisoida ja karsia jo nyt, pystyisimme paljon nykyistä enempään ja parempaan.

Tässä on hyvä katsoa myös peiliin. Olen huono sanomaan ei. Autan enemmän kuin mielelläni, jos koen sen auttavan asiaa isommassa kuvassa. Toki olen hanakka tekemään myös henkilökohtaisia palveluksia. En ole pystynyt priorisoimaan riittävästi - tähän asti. Nyt opettelen sitä, etten aina etsi itsestäni lisää joustoa, vaan asetan rajani ja kerron niistä. Yhdessä työpäivässä ei vain pysty tekemään kahden työpäivän työlistaa tyhjäksi.

Olen valunut taas tekemään hieman pitempää työpäivää, jotta saisin tekemättömiltä töiltä rauhaa nukkua öisin paremmin. Kaikki vapaa aika tuppaa kuitenkin kulumaan palautumiseen, enkä ehdi elää muuta omaa elämää kuin palautumista ja pakollisia velvoitteita. Ja nukkua. Olen väsynyt ja yhä väsyneempi. Yritän pysyä tiukkana ja pyrkiä palautumaan enemmän. Odotan tuota huhtikuun lomaviikkoa.

Käsitöitä teen iltaisin tv:n ääressä. Päätin korvata valmiiden sukkien kostuttamisen lumikylvyllä. Sukat saivat sitten sisällä vetäytyä rauhassa. Olin laiska ja jätin päättelemättä ja siten myös lumettamatta kaikki raidalliset sukat. Yksiväristen sukkien päättely oli paljon helpompaa ja tyydyin siihen.

Pixie sähköistyy pakkasessa kiehnäämällä sisällä sohvalla jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Sen tuloksena karvat säteilevät kaikkiin suuntiin.

Tänään(kin) katselimme miehen kanssa olympialaisia. Suomi voitti kisojen kolmannen mitalinsa (pronssia tälläkin kertaa) naisten ampumahiihdon takaa-ajokilpailussa. Oli se vain taas upeaa seurata, kun osaajat mittelevät keskenään. Ja tietenkin oli erityisen hienoa, että suomalainen menestyy. Ihan kuin olisi itsekin siinä palkinnon saanut 🤭

Maanmittauslaitokselta tuli kuuden kuukauden jälkeen lainhuutohakemukseen täydennyspyyntö. Tietokoneen vaihdon jäljiltä tarvittavien liitedokumenttien etsiminen ja löytäminen olivatkin yllättävän työläitä ja stressihermoja kutkuttavia toimenpiteitä. Toivottavasti pienen metsämökkösen lainhuudatus onnistuu nyt näillä täydennyksillä eikä näihin dokumentteihin tarvitsisi enää palata.

Aurinko laskee illalla jo ihastuttavan myöhään. Päivä on pidentynyt ihanasti. Meillä lintujen ruokinnalla käy melkoinen sirkutus. Enimmäkseen metelistä vastaavat vihervarpuset, mutta tänään punatulkutkin huutelivat soppaan omat ainesosansa.

Ihanaa helmikuun jatkoa sinulle!

Jaksamista ja iloa elämään ❤️