Puukiipijöitä luontorikkaan päivän päätteeksi

Päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena. Hieman kylmänä ja lopulta aivan hillittömän tuulisena. Jaksoin patistaa itseni liikkeelle seuraamaan kevään edistymistä ja se todellakin kannatti!

Tavoitteena oli lähteä tarkistamaan silkkiuikkujen pesimätilannetta muutaman tutun mutkan kautta. Ihanan auringon valon lisäksi näin mahtavasti muutakin silmiä ja mieltä ilahduttavaa. Meri- ja tundrahanhia. Laulujoutsenia parinkymmenen yksilön joukko pellolla lepäilemässä. Lokkeja niin touhuamassa kuin lepäämässäkin. Kolme kuovia (aika kaukana, mutta kuitenkin), yksinäinen kurki ja töyhtöhyyppiä. Muutama meriharakka, silkkiuikkuja, kanadanhanhi ja telkkärouva. 

Takaisin ajellessa näkyi lisäksi vielä sinisuohaukka (tai jokin muu suohaukka, matalalla lenteli) ja kettu (juoksi tien yli).

Kotona lähdin kameran kanssa vielä lyhyelle lähilenkille. Telkkäpariskunta ja pari lokkia nautiskelivat lampikylvyistä. Västäräkki urheili rantamaastossa, peippo huuteli oksalta, kuten myös sepelkyyhky.

Räkättirastaat ovat palanneet isoin joukoin keskuuteemme, fasaani huuteli, ei tällä kertaa näkynyt. Pikkuvarpunen uhitteli pensasaidassa. Pellon reunasta löytyi peräti viisi rusakkoa ja kaksi puukiipijää. Pihassa hyppeli vielä orava. Siinäpä ne suunnilleen tämän päivän ulkoilut 🥰

Näissä luonnon tarkkailutouhuissa unohtuu nopeasti kaikki maallinen ja arkinen. Jokainen kohtaaminen koskettaa minua kovasti. Koen iloa, jota en osaa kuvata. Joku osaa ehkä samastua.

Se, että lähden liikkeelle luontoa tarkkailemaan, on aina päätös. vaihtoehtoja olisi muitakin. Luonnon eläinten havainnointi on vuosien harjoittelun tulosta. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että erotan linnun laulusta sen laulajan. On se vaan hienoa, kun oppii uutta 💖

Vastaavia upeita oppimismatkoja voi tehdä monen muunkin asian kuin luonnon kanssa. Aiheeseen perehtyminen tuo peliin syttymisherkkyyttä. Ja syttyminen on upeaa, oli kyse sitten mistä tahansa osaamisen tai elämisen osa-alueesta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää ja opetella uusia syttymisen aiheita. Suosittelen kokeilemaan uusia juttuja.

Tässä puukiipijä näkyvillä. tavallisesti se on piilossa jossain. Puun latvassa tai rungon toisella puolella.

Puukiipijä aloittaa puuretkensä puun juurelta ja kiipeää sitä pitkin ylös. Kaikki puun suomut ja raot tutkitaan mahdollisten saaliiden toivossa. Kun puussa on päästy riittävän korkealle, pudottaudutaan suoraan alas ja jatketaan saman puun parissa vielä lisää, tai lennetään naapuripuun juurelle ja kiiveskellään siinä ylöspäin tai lennetään ihan muualle kauemmas jonkin toisen puun runkoon. Tässä matka on ylöspäin.

Tähän jäi tämän päivän puukiipijä odottelemaan, kunnes lensi sitten parinsa luo läheiseen puuhun.

Huomiseksi on luvattu hieman miedompaa tuulta. Riemulla odotan sitä.

Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

Multitaskausta ja räkättirastaita

Kahden pienen lapsen äitinä minusta kehittyi aikoinaan melkoisen hyvä multitaskaaja, vaikkei tuo termi ollutkaan silloin kai vielä käytössä. Kahden pienen lapsen kanssa voit saada käytännössä jotain aikaan vain, jos teit sen kaiken muun ohessa samaan aikaan. Lapsia ei voinut unohtaa hetkeksikään, joten vaihtoehdot olivat joko-tai.

Kun multitaskaamisesta kasvoi oma vahvuusalueeni, oli helppo kuvitella, että sitä taitoa pitäisi viljellä jatkossakin. Ja paljon. Ikävä kyllä työelämä painostaa myös multitaskaamiseen, oli sinulla lapsia tai ei ja halusit sitä tai et.

Kun tekee kaikkea samaan aikaan, ei voi tehdä mitään erityisen hyvin. Ei voi keskittyä mihinkään oikein kunnolla eikä voi parantaa suoritustaan millään osa-alueella mitenkään merkittävästi.

Tiedäthän sen tyypin, joka naputtelee kännykällään tai tietokoneellaan aina jotain ihan muuta. Hän ei ole läsnä. Ja kun hän on olevinaan läsnä, hän on ihan pihalla. Hän todennäköisesti uskottelee itselleen, että ihan hyvinhän tämä meni. Mutta ei mennyt hyvin kenenkään muun mielestä. Et varmaankaan halua olla tuo tyyppi?

Hän sählää ja säätää. Häntä pitää varmistella, tukea ja oikaista. Hän unohtaa omat tehtävänsä ja säveltää uutta muiden valmisteluista välittämättä. 

Tässä haluan ylistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka yrittävät olla läsnä sekä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja kunnolla. Ylistän sinua, joka maltat kuunnella ennen kuin säädät jo eteenpäin. Ja sinua, joka jaksat kuunnella siihen asti, että muistat keskustelun tärkeimmän pointin vielä keskustelun jälkeenkin.

Kumarran nöyrästi sinua, joka maltat sulkea muut houkutukset pois ja ottaa ohjelmaasi yhden asian kerrallaan. Ja nöyrimmät ihailuni sinulle, joka jaksat hetken summata asioita yhteen ja vetää johtopäätöksiä ennen tuleen säntäämistä.

Ymmärrän sen, että on tilanteita ja ammatteja, joissa on painettava monella raiteella yhtä aikaa ja kovaa. Mutta jos et ole hengen, terveyden tai turvallisuuden pelastaja, mieti vielä uudestaan, miten haluaisit käyttää oman aikasi.

Minä käytin pääsiäisenä röyhkeästi aikaa räkättirastaiden tarkkailuun. Aivan 'hyödytöntä' puuhaa, mutta muun muassa hyvää keskittymisharjoittelua. Näin räkättirastaiden 'soidinmenoja' ensimmäistä kertaa koskaan. Koiras tekeytyy omaa kokoaan isommaksi levittelemällä siipiään ja pyrstösulkiaan. Ja voi sitä tanssahtelua 🥰. Kaikkea sitä huomaakaan, kun välillä malttaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan 💖

Multitaskaatko sinä?

Miten varmistat keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan?

Köysirata Monteen (Madeira)

Madeiran Funchalista kulkee köysihissi ylös Monten kylään. Lähtöpiste on sataman tuntumassa, joten sinne ei tarvitse osata kovasti suunnistaa. 

Montesta pääsee jatkamaan hissillä kasvititeelliseen puutarhaan tai voi käydä trooppisessa puutarhassa ja näköalakahvilassa. Matka Monteen kesti 15 minuuttia.

Etenkin järjestelmäkamera nappasi ahnaasti talteen kaikki heijastumat, joten sitä ei passannut käyttää näissä olosuhteissa. Eläköön kännykkä 👍

 

Rinnettä riitti. Harvoin pääsi taivaltamaan vain tasaisella. Kiva saada välillä mekaanista kyytiä ylös 💖

Perillä, matka sujui nopeasti. Kyydissä kaikki mahtuivat istumaan ja tunnelma oli ihan rento.

Montesta lähti pajukorikyytejä rinnettä alas. Kullakin pajukorilla oli kaksi ohjastajaa, joten homma oli varmasti ihan turvallista. Silti ei ihan kutsunut.

Matka alas sujui tietenkin 'nopeammin' kuin matka ylös. Menomatka on aina ja kaikkialla aina se mentaalisesti hitaampi pätkä.

Ihanaa pääsiäisen aikaa! Lepoa, riemua, rentoutusta, virikkeitä ja mitä muuta mahdatkaan haluta pitkältä viikonlopulta 💖.

Madeiran levadoilla

Levadat ovat Madeiralla vesien huoltokanavia. Niissä vesi kulkee sateisen ja kostean ilmanalan vuoristosta parhaille viljelypaikoille rannikolle kuivempiin oloihin. Niitä on tehty jo 1400-luvulla puisina, myöhemmin kallioon hakkaamalla ja sittemmin betonista. Levadojen vieressä on huoltopolkuja, joita käytetään nykyisin kävely- ja vaellusreitteinä. Levadat kulkevat paikoin myös tunneleissa.

Ensimmäinen kokonainen perilläolopäivä käytettiin omaehtoiseen levada-vaelteluun. Etsimme lähiseudulta sopivan kohteen ja tilasimme kyydin sinne. Seikkailu sai alkaa.

Levada-polku lähti tien varresta. Onneksi se oli merkitty.

Polku lähti tästä, toiseen suuntaan reitti on suljettu kävelijöiltä.

En tiedä, mitä odotin, mutta tämä yllätti. Yksinkertaisuudellaan, helppoudellaan ja pienuudellaan. Toistaiseksi.

Matkalla oli väliputouksia. Rinteellä tuli vastaan risteys ja siinä syntyi toisinaan putous.

Keli helli meitä. Ylhäällä vuoristossa sade oli herkkänä, mutta lähempänä rannikkoa aurinko hymyili ja lämmitti 💖

Sitten tuli tunneli. Matala, kapea ja pimeä tunneli. Tämän tarpomisessa kului ehkä lähemmäs kymmenen minuuttia. Tytär käytti kännykän taskulamppua valonaan ja minä hiivin hyvin lähellä perässä.

Onneksi tunneli päättyi pitkältä tuntuneen taivalluksen jälkeen.

Tässä harpoimme vesivirran yli. Toinen vaihtoehto näytti epäilyttävän huteralta.

Pitkä taivalluksen jälkeen meno oli pelkkää alamäkeä kohti rannikkoa.

Askeleita tuli yli 18 000. Mikään niistä ei ollut helppo tai leppoisa. Mäkiä ei ollut juurikaan verrattuna muihin päiviin. Tässä alussa sitä ei osannut vielä arvostaa 🤭

Loma ei ole vain silloin, kun se on kalenterissa. Se on silloin, kun sitä suunnitellaan, kun siihen valmistaudutaan, kun siitä kerrotaan läheisille ja kun valokuvat puretaan ajan ja tunteiden kanssa talteen. Minä olen vieläkin osittain Madeiralla. Matka jatkuu vielä, kunnes seuraava alkaa. Toukokuun puoleen väliin mennessä pitää tehdä rauha tämän matkan kanssa, jotta pääsee seuraavaan 💖.

Sillä välin ihanaa kevättä 💖

Madeiralla - hotellissa

Madeiran hotelli oli kiva. Kovasti sen valintaan tuli käytettyä aikaakin. Hotelli oli rannassa. Siellä oli kuntosali ja Spa-osasto. Tytär kävi testaamassa molemmat.

Näkymiä hotellilta (jossa ei tullut vietettyä ihan kovin kamalan paljon aikaa). Hotellin piha-alueella näytti tältä.

Olimme hieman sivussa pääkaupungin keskustasta ja rauhallisuus oli käsin kosketeltavissa.

Rannalle pääsi portaita pitkin monien tasojen kautta. Yksityisiä oleskelupaikkoja oli helppo löytää ainakin tähän aikaan vuodesta.

Meri oli iso ja aallot toisinaan sen mukaisia.

Hotellihuoneessa oli myös minikeittiö. Minun näkökulmastani se on aivan mahdottoman tärkeä paikka. Parveke hyvällä näköalalla on melkein aina hintansa väärti. Tuollakin tuli vietettyä ahkerasta matkaohjelmasta huolimatta ihan kumman kivasti aikaa 💖

Madeira on melkein pelkkää mäkeä, jos ei tyydy jäämään vain ihan pääkaupungin keskustaan. Pienetkin kävelyt ovat siis kuntoilua, se kannattaa muistaa. Meillä retkipäivien välipäivä lipsahti lapasesta ja askeleita (rinteissä) kertyi enemmän kuin palautuminen olisi toivonut. Vaan kaikkeni annoin ja paljon myös sain 💖

Kevättä ilmassa: laulujoutsenet soitimella

Jäät sulivat lammelta puoleen väliin asti, kun joutsenpari palasi paikalle. Parissa päivässä suli sitten loputkin lammesta. Joutsenpari kutsuu ohikulkijoita kuvaamaan - enkä yhtään ihmettele. Onneksi vain muutama henkilö on ollut aivan täydellisen ajattelematon ja tunkeutunut kuvaamaan melkein viereen asti. Linnut ovat lentäneet ja muuttaneet melkoisen matkan ja ovat nyt sekä nälkäisiä että väsyneitä. Ne eivät tarvitse enää lisästressiä lähikontaktia hakevista ihmisistä.

Lammella on käynyt pari kertaa vierailevakin laulujoutsenpari. Lampi on liian pieni kahdelle parille ja siitä aiheutuu stressiä. 'Vanha' pari äityi näyttäviin ja äänekkäisiin soidinmenoihin osoittaakseen parisuhdettaan ja reviiriään.

Vesimyyränkin olen nähnyt jo muutamaan otteeseen, mutta sen kuvaaminen ei onnistu tuosta vain räpsimällä. Kiva oli kuitenkin huomata, että eläimet virittelevät omilla tahoillaan kevättä liikkeelle.

Olen onnellinen pidentyneistä päivistä. Työpäivän pääsee aloittamaan ja päättämään valon aikaan. On kuin lasti olisi nostettu selästä pois. Kevyt ja onnellinen mieli.

Ihania, valoisia kevätpäiviä sinulle 💖

Hanhia, aivan mahdottoman paljon hanhia 🥰

Sen kuuli jo mutkan takaa äänestä. Valtaisa kaakatus. Hanhia oli varmasti vähintään tuhat, todennäköisesti kaksikin tuhatta. Metsä- ja tundrahanhien lisäksi mukana oli ainakin kanadanhanhia. Niiden viestintä oli voimallista, kun parvet liikahtelivat lentoon ja laskeutuivat pienen kierroksen jälkeen ihan lähelle. Tuli kovasti kiitollinen olo tuosta hetkestä ja että pääsin seuraamaan luonnon komeaa spektaakkelia 🥰

Leskenlehtiä kukoisti ojanpientareilla. Pari kiireistä sitruunaperhostakin liihotteli ohitse.

Pelloilla oli lisäksi ainakin laulujoutsenia, naurulokkeja, töyhtöhyyppiä. 

Nyt kannattaa olla ulkona silmät ja korvat valppaina 🥰 Ihana kevät.