Hanhia, aivan mahdottoman paljon hanhia 🥰

Sen kuuli jo mutkan takaa äänestä. Valtaisa kaakatus. Hanhia oli varmasti vähintään tuhat, todennäköisesti kaksikin tuhatta. Metsä- ja tundrahanhien lisäksi mukana oli ainakin kanadanhanhia. Niiden viestintä oli voimallista, kun parvet liikahtelivat lentoon ja laskeutuivat pienen kierroksen jälkeen ihan lähelle. Tuli kovasti kiitollinen olo tuosta hetkestä ja että pääsin seuraamaan luonnon komeaa spektaakkelia 🥰

Leskenlehtiä kukoisti ojanpientareilla. Pari kiireistä sitruunaperhostakin liihotteli ohitse.

Pelloilla oli lisäksi ainakin laulujoutsenia, naurulokkeja, töyhtöhyyppiä. 

Nyt kannattaa olla ulkona silmät ja korvat valppaina 🥰 Ihana kevät.

Ihana kevät 🥰 Ihanat joutsenet 💖💖💖

Hehkuttelen Madeiran reissua vielä myöhemmin, mutta nyt on pysähdyttävä päivänpolttaviin tärkeisiin hetkiin.

Lähilammen laulujoutsenet saapuivat paistattelemaan lammen jäälle. Aurinko porotti lämpöään ja paikka oli varmasti mitä parhain.

Ihanaa kevään alkua sinullekin 💖

Ponta de São Lourenco (Madeira) - osa 2

Ponta de São Lourencon alue oli ihan ehdottomasti suosikkini. Maasto oli haastavaa tällaiselle keskivertotallaajalle. Aina piti katsoa tarkasti, mihin astuu. Ylämäet olivat paikoin hirvittäviä ja alamäet osin arveluttavia. Näköalat olivat innostavia, tyynnyttäviä ja kutsuvia.

Mittasuhteet olivat pysäyttäviä.

Meri loiskui kaikissa kauniissa väreissään.

Näissäkin kuvissa vuorten rinteillä on runsaasti ihmisiä. Tässä mittakaavassa heitä on ehkä vaikea huomata? Tarkasti katsellen näkyy kuitenkin uljas jono ihmisiä vaeltamassa vuorten rinteitä pitkin.

Vuorien ja meren yhdistelmä on silmiäni hivelevä yhdistelmä. Tuonne voisi jäädä istumaan ja katselemaan ihan maailman loppuun asti 🥰

Ihanaa oli olla matkassa tyttären kanssa. Hän tosin joutui usein odottelemaan minua, mutta yhdessä paahdettiin eteenpäin 💖

Tauko tekee hyvää.

Luonto vielä parempaa.

Ja hyvä seura on kaikkein parasta.

Tässä oli mahtavan loman salaisuus 💖

Madeiran retkillä

Lomaa kannattaa ottaa - ja sitä kannattaa viettää tavallisten kuvioiden ulkopuolella.

Minä lähdin tyttären kanssa Madeiralle. 

Koin matkan loppupuolella tapaturman (aivan tyypillistä minulle). Vieläkin paikat särkevät. Elämä jatkuu kuitenkin eikä matkakaan kärsinyt mistään.

Tässä aluekuvaa tämän kerran matkastamme.

Kartalla kaikki näyttää niin yksinkertaiselta 🤭

Tykkäsin reitistä. Reitillä ei ollut varsinaisesti ruuhkaa, vaikka muitakin oli matkassa. Mäet olivat paikoin tolkuttomia ja tuuli innostui toisinaan ihan hurjaksi.

Madeiralla hyvässä ja huonossa - enimmäkseen hyvässä

Ihana Madeiran matka on tehty ja kävelty. Minä tykkään kävellä ja liikkua, tytär on vieläkin liikkuvaisempi.

Lämpötila Madeiralla on läpi vuoden melkoisen tasainen. Talvella ei ole kylmää eikä kesällä kuumaa. Se on ehdottomasti hyvä juttu.

Levada on Madeiralla ihan keskeinen asia. " Levadat ovat Madeiran saarella sijaitsevia vesikanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas etelä- ja kaakkoisosan kuivemmille alueille, jotka soveltuvat paremmin maanviljelyyn ja asutukseen. Ensimmäiset levadat rakennettiin 1400-luvulla puusta ja myöhemmin maaseoksesta tai kallioon hakkaamalla. Nykyään levadat tehdään betonista."

"Madeiralla kulkee nykyisin yhteensä 2 150 kilometriä levadoja, jotka kuljettavat vettä saaren eteläosaan tuottaen samalla vesivoimaa. Levadojen vieressä olevat polut, jotka tarkoitettiin alun perin helpottamaan kanavien rakentamista ja korjausta, ovat nykyään turistien suosimia vaellusreittejä. Saaren matkailutoimiston verkkosivulla esitellään kaksikymmentä levadoja seurailevaa vaellusreittiä. Levadoja on yhteensä yli kaksisataa."

Itäisen Madeiran maisemat olivat häkellyttävän kauniita. Ja jyrkkiä!

Madeiran reissu (näin esipuheena) oli mahtava, vaativa ja pysäyttävä tällaiselle keskivertokuntoiselle.

Ennen reissua kävin hammaslääkärillä 'pienessä' toimenpiteessä. Poski oli mustelmilla ja pikkukipeänä useamman päivän. Reissussa päädyin syöksymään pää edellä vuoren rinteeseen, jossa puskat onnekseni pysäyttivät matkani. Haavoja tuli jalkaan ja käteen. Rintarangan kivut kasvoivat vasta vähitellen. Nukkumisesta tuli lopulta tuskaisen vaikeaa. Mustelmia tuli kerättyä monen monta lisää.

Sitten sain lisäksi tietenkin vielä flunssan retkibussien tiiviiden tunnelmien myötä. 

Kunhan toivun tästä, kerron matkan ihanista puolista. Madeiralla kannattaa kaikkien käydä kerran elämässään. Jokaiselle vuoren huipulle ei tarvitse kiivetä, mutta ryhmäbussilla pääsee monen mainion nähtävyyden äärelle heikommillakin nivelillä 🥰.

Mustarastas lauloi 💖

Tänään näin taas lumikon - kahdesti. Yhtään kuvaa en saanut, mutta kohtaaminen oli iso ilo jo sinänsä 💖

Tänä viikonloppuna olin jonkinlainen touhupetteri. Tuli siivottua intensiivisesti, vaikken mikään siivoaja ole vieläkään. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Ja miehestäkin, joka osallistui touhuun ihan kybällä. Säännöllinen viikonloppusiivous on ollut minulle tähän asti kauhistus. Pyrin aktivoitumaan pitkin viikkoa, jottei viikonloppuna tarvitsisi uhrata kallisarvoista vapaa-aikaa hirmuisesti aikaa vievään siivoukseen. Siellä(kin) on minulla jokin kipupiste lapsuudesta ja nuoruudesta. Täytyy purkaa sitäkin tässä vähitellen 👍

Löysin itseni kuusen alta istumasta kameran kanssa. Aurinko paistoi ja linnut kävivät piharavintoloissa melkein ruuhkaksi asti.

Kuulin mustarastaan laulavan keväistä lauluaan 💖

Pihalla vierailee säännöllisesti ainakin kuusi, joskus jopa seitsemän mustarastasta. Tänään kuulin ensimmäisen kerran tänä vuonna mustarastaan keväistä laulun lurittelua. Kannatti istuskella kylmässä odottelemassa 🥰

Kuusitiaisen näin pitkästä aikaa. Enpä nyt tosin ole ruokintapaikan lähellä ollut niin kovin usein kärkkymässäkään. Silti kuusitiaisen kohtaaminen muutamaankin kertaan tänään tuntui todella kotoisalta.

Viherpeipot asettuivat kerrankin kuvausasemiin.

Töissä on ollut kiirettä ja ruuhkaa. Kovasti keskittymällä homma on pysynyt hanskassa. Omat onnistumiset ovat ruokkineet hyvää mielialaa, vaikkei niitä kukaan muu taida huomatakaan. Itselle on merkittävää, että ison kuuloisista haasteista selvisi sittenkin ihan inhimillisin panostuksin. Se tarkoittaa sitä, että olen oppinut paljon ja opittu on myös vakiintunut melkein perusosaamisekseni eikä sitä tarvitse herätellä ja synnyttää kerta kerran jälkeen uudestaan. Hyvä minä 💖

Viikon kuluttua lähdemme tyttären kanssa lomalle. Juhlimme molemmat pyöreitä vuosia lahjoittamalla itsellemme lomamatkan muualle viikon ajaksi. Toki tässä olen joutunut huhkimaan hiki hatussa töitä, jotta saan kaiken tarvittavan valmiiksi ennen lomaa. Niin kuin on tytärkin.

Olemme tyttären kanssa matkustelleet melkoisen paljon yhdessä ja ihan kahdestaankin. Luvassa on siis tuttua ja rentoa yhteistä seikkailua.

Elämä hymyilee jo enemmän, mutta olen aivan mahdottoman väsynyt. Toisaalta olen ollut kohtuuttoman väsynyt jo pitkän aikaa. Ehkä pitäisi käydä verikokeissa tarkistamassa, josko asian voisi parantaa ihan helpostikin.

Pojan jäljiltä tyhjäksi jäänyt asunto on raivattu siivouskuntoon. Siivouksen jälkeen sen voikin sitten pistää myyntiin. 

Käyn läpi vanhoja muistiinpanojani ja kirjoituksiani. Kirjoitan tärkeimmät digitaaliseen muistiin ja paperiset muistot siirtyvät luottamuksellisesti hävitettäviin materiaaleihin.

Löysin yhden mietelmän, joka osuu jotenkin vielä nytkin:

Kuuletko, kun huudan?
Huudan kovaa,
mutten kuule omaa ääntäni.
Olenko menettänyt kuuloni 

vai ääneni?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Nautitaan siitä, mistä voidaan.

Jaksetaan sitä, mistä emme voi nauttia.

Yritetään vaikuttaa niihin asioihin, joita emme jaksa.

Ja annetaan itsellemme anteeksi, ettemme voi vaikuttaa kaikkeen.

💖

Kiitos, elämä tuntuu paremmalta päivä päivältä

Kiitos ihanasta myötätunnosta ja -elämisestä 💖. Energiani on ollut vähissä, mutten ole ollut kuitenkaan liian syvissä vesissä. Sinun myötätuntosi on auttanut palautumistani todella paljon. Kiitos 💖🥰🌹.

Uutisvirta ei kohenna oloani yhtään, yritän vältellä ikäviä uutisotsikoita. En voi vaikuttaa uutisiin mitenkään. Niin kauan, kuin ne eivät myöskään vaikuta minun elämääni, vietän lomaa kaikesta maailman pahuudesta.

Joskus on ihan ok käpertyä omaan pesäänsä ja kuplaansa. Saa olla suojassa pahalta, ilkeydeltä, ylimääräiseltä tuskalta ja kaikelta ikävältä häröilyltä. Aina ei voi parantaa maailmaa niin paljon, kuin sitä haluaisikin tehdä.

Joskus oma matka vie suunniteltuun paikkaan. Joskus vastassa on suurta tuntematonta. Se voi olla uhka tai mahdollisuus. Kaikki riippuu ajattelutyylistä ja elämänvaiheesta. Uhkasta voi kuoriutua mahdollisuus. Ja päin vastoin.

Minä itse olen nyt oikein positiivinen elämän suhteen. Olen selvinnyt haasteista hyvin ja oppinut paljon. Olen ihan ylpeä tekemisistäni, vaikka hyvin harva koskaan törmää käsieni jälkiin. Kävimme esihenkilön kanssa kehityskeskustelussa läpi myös haluani hieman ihmispainotteisempaan työnkuvaan. Uskon, että hän pohtii sitä ihan vakavasti.

Pidän numeroista ja tilastoista. Niiden kanssa töiden tekeminen on kuitenkin kovin yksinäistä. Kaipaan numeroiden lisäksi ympärilleni myös oikeita ihmisiä. Niillä mennään.

Oikein hyvää ystävänpäivää 💖

P.S. Miten sinulla menee?