Kesäkuu on kahlattu läpi. Se olisi voinut olla lämpimämpi, mutta olisi voinut yhtä hyvin olla myös kylmempi. Yhtään ei tarvinnut onneksi käväistä äärirajoilla.
Suomen kesä on aika lyhyt - tai lyhyt - riippuen määritelmästä. Kesään kohdistuu aivan uskomattoman paljon paineita niin lomien, yhdessäolon kuin ylipäätänsä lämpöisyydenkin suhteen. Aina (tai aika usein) kesä ei kestä kaikkia noita paineita. Etenkään, kun osa odotuksista kohdistuu elämyksiin, onnellisuuteen ja hyvinvointiin.
Hyvinäkin aikoina kesä ei useinkaan jaksa vastata kaikkiin sille esitettyihin odotuksiin. Ja sitten vähemmän hyvinä aikoina kesällä ei ole tarjota paljoakaan ihmisen murheisiin ja menetyksiin.
Jospa hellisimme puolestamme kesää asettamalla sille vain kohtuullisen paljon ja kohtuullisia odotuksia? Jospa suhtautuisimme kesään helpotusta tarjoavana lepohetkenä sen sijaan, että vaatisimme siltä ratkaisuja kaikkiin elämämme ongelmiin ja helpotusta kaikkeen yleiseen pahoinvointiin?
Jospa nauttisimmekin valosta, vaikka sää onkin surkea? Ja innostuisimme luonnon vihreydestä sen sijaan, että tuijottaisimme vain (harmaita) pilviä? Tai jos keskittyisimme liikenteen äänien harmittelun sijaan lähiluonnon ääniin ja elämään?
Voisimme ehkä hetkeksi irrottautua some-maailmasta ja digi-avaruudesta - nauttiaksemme tästä hetkestä ja läheisiemme kohtaamisesta. Ihan hetkeksi vain. Päiväksi, viikoksi tai peräti melkein kuukaudeksi.
On aina yhtä mielenkiintoista huomata, mikä täyttää elämämme sopukan sillä tilalla, jonka vapautamme tuohon käyttöön 🥰
Tyttären kanssa vangitsemme yhteisiä hetkiämme keskustelun lisäksi valokuviin. Pojan kanssa emme tallenna kuvia, mutta keskustelemme senkin edestä.
Tässä ollaan juhannusaaton tunnelmissa 💖
Huomenna on jo heinäkuu. Iloa sinun heinäkuuhusi säistä välittämättä. Tämä on tämän vuoden ainoa kesä. Otetaan siitä kaikki irti 💖🤸♀️🌤🌼🎈🌷🥳😍🎺😇🤩🌹🦋.
