Kaunis ja rauhallinen lepopäivä

Tänään oli kaunis pyhäpäivä. Pilvisenä ja harmaana käynnistynyt päivä kirkastui lopulta, se lämmitti mieltä mahtavan paljon.

Otin kamerat mukaan ja lähdin ilman erityisiä tavoitteita tutkimaan ympäristöä. Ajoin ensin luistelukentän vierestä, mutta siellä ei ollut toivomaani hyörinää. Jatkoin pienempiä teitä pitkin eteenpäin ja nautiskelin auringosta ja maisemista. Mitään kuvattavaa en löytänyt. Mielen rauhaa ja silmän iloa senkin edestä.

Tämä keli mahdollistaa jäällä liikkumisen ja rannan tarkkailun eri suunnasta kuin tavallisesti. Meillä ei ole hienoja kävelybaanoja, ihan umpilumessa piti tarpoa, jos ei sattunut löytämään jonkun muun jalan jälkiä. Mutta tarpominenkin oli mukavaa puuhaa.

Aurinko paistaa vielä matalalta ja varjot ovat pitkiä. vaan sekin on eräänlainen tämän vuodenajan hieno erityispiirre (silloin kun se aurinko sattuu paistelemaan).

Varjot osuivat voimakkaasti niihin kohtiin, joita ajattelin kuvata. Toiset paikat olivat puolestaan pilkkijöiden käytössä. Pääsinpä muuttamaan ajatuksiani muutamaan kertaan ja kuvaamaan ihan erilaisia juttuja - tai ainakin eri suunnasta.

En yleensä kuvaa vastavaloon, mutta nyt se oli paras vaihtoehto, joten ei kuin kokeilemaan.

Melkein kaikissa kuvissa kykkii pilkkijä ja välillä toinenkin jossain päin maisemaa. Vähemmän niitä pilkkijöitä silti oli, kuin olin kuvitellut. Autoja oli parkissa todella paljon, joten osa lienee kävellyt tai kelkkaillut vähän kauemmaskin.

Rannalla päivysti kaukoputkien ja kameroiden kanssa lintujen tarkkailijoita merikotkia tähyämässä. Tällä kertaa en nähnyt yhtään merikotkaa.

Lehtipuiden ja -pensaiden oksat olivat jään koristelemat. Auringon valo sai ne näyttämään entistäkin kauniimmilta.

Muutaman kerran ajatus livahti velvoitteisiin, mutta muuten sain pidettyä itseni läsnä hetkessä ja nauttimaan luonnon kauneudesta sekä kiireettömyydestä. Kyllä teki hyvää!

Huomenna on kolmannen koronarokotteen aika. Ja vapaapäivä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!