Joskus on vaikeampaa kuin joskus muulloin

Hävettävän vähän olen jaksanut/ehtinyt osallistua mihinkään. Olo on ollut harvinaisen kuivaksi rutistetun rätin kaltainen. Iso väsy ja minimaalinen jaksu. Tunneliefekti on kova ja yritän nyt saada nollattua oloani ja jaksamistani mahdollisimman paljon.

Huomaan, että rakkaat harrastukset, kuten valokuvaaminen ja käsityöt ovat jääneet paitsioon. Ei ole jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. Ja kun kivan tekeminen ei kiinnosta, mieliala jatkaa laskuaan.

Tästä taas oppii paljon samanlaisia asioita kuin ennenkin. Käyttöönotossa on vielä parantamisen varaa 😔

1. Tunteet ovat vain tunteita. Ne eivät ole totta.
1. Suurelta tuntuvat ikävät tunteet ovat monesti hämäystä, joista pääsee eroon kunnon keskustelulla.
2. Tunteita voi melkoisen pitkälle valita. Jos ei ole ihan pakko jäädä ikävään tunteeseen, voi valita jonkin paremman vaihtoehdon.
3. Tämän päivän kakka olo voi laantua vuorokaudessa paremmaksi. Kannattaa aina odottaa hetki, ennen kuin toimii.
4. Yksin oleminen ei tuo ratkaisuja huonoon oloon. Muista hyvä ystäväsi tai muu läheisesi ja pallottele hänen kanssaan. Elämän sävy muuttuu nopeasti aivan muuksi (paremmaksi).
5. Ole armollinen itsellesi. Jollet sinä ole itsellesi armollinen, mitä voit odottaa kaikilta muilta?
6. Huominen on aina odottamisen arvoinen.

Kuvana vanha, todennäköisesti aikaisemmin julkaisematon kuva tyttärestä tulppaanien kera. Ikinä ei (onneksi) voi arvata, millaisten haasteiden kanssa tulevaisuudessa tuleekaan kamppailemaan. Yhtä lailla on kenestäkään vaikea tulkita, mitä kaikkea kukin on käynyt läpi - niin hyvässä kuin pahassakin.

Ihanaa viikonloppua 💖