maanantai 17. huhtikuuta 2023

Kuvia kurjista ja hyvän tekemisen pohdintaa

Jos aloitan kevyesti kurjista. Siis linnuista. Lauantaiajelulla nähtiin melkoisen monta kurkipariskuntaakin. Kyllä siinä silmä ilostui ja mieli lämpeni. En tiedä, kuinka kauan vanhan kansan tai lintutietäjien mielestä kurjesta on kesään, mutta ei tässä kauan nokka enää tuhise.

Keli oli komean aurinkoinen ja tausta onkin taas lämpöväreilyn koristelema, vaikkei tuolla varsinaisesti kuuma ollutkaan.





Olen jo useamman kerran nähnyt niin sinivuokkoja kuin leskenlehtiäkin. Käytiin eilen koiran kanssa katselemassa tuttuja, runsaita ja takuuvarmoja sinivuokkopaikkoja, mutta nehän olivatkin jääneet lammen luona olleen hulevesityömaan alle. Ihan pari hassua sinivuokkoa vain näimme. Tuli vähän surullinen olo. Ja pian mielessä jo kaikui potentiaalisen nettitrollin paasaus siitä, että ei saa nillittää ja että omalla maalla saa tehdä mitä haluaa. Syvälle ovat syöpyneet tuollaiset nettitrollien hokemat, joita jotkut ajattelemattomat viljelevät ihan normaalissa elämässäkin. Ja taas tuli vielä vähän lisää paha mieli. Mutta hyvin me selvisimme koiran kanssa vuokottomasta metsästä takaisin ja mieli oli ehtinyt kotiin palatessa jo palata raiteilleen 👍.

Tänään kävin työpäivän jälkeen kävelemässä ihan itsekseni vähän eri reitin. Ihan vasta loppumetreillä tarkkasilmäisenä löysin sinivuokkoja ja sitten hieman lisääkin. Sieltä täältä keräämällä sain kotiin snapsilasiin minikimpun kevätmieltä tuomaan. Noukiskelin kukat niin, ettei mihinkään jäänyt aukkoja eikä paljaita paikkoja - yhden sieltä ja toisen täältä. Jäi hyvä omatunto noukintaoperaatiosta.


Sitten vielä jo pitemmän aikaa mielessäni pyörittelemäni aihe: Hyvän tekeminen. Tämä on aihe, josta vallitsee melkoisen isoa yhteistä ymmärrystä: Hyvän tekeminen muille tekee hyvää myös itselle.

Olen närästellyt sellaisten kertomusten äärellä, joissa jotain henkilöä on kohdeltu ankarasti, koska hän on... sellainen kuin on. Tai että jotain henkilöä pitäisi kohdella erityisen hyvin, koska hän on... kuka on.

Koen nuo molemmat selitykset ontuviksi ja epämiellyttäviksi. Jos kohtelemme muita sen mukaan, millainen tai missä asemassa hän mielestämme on, vastaamme vain omiin mielikuviimme. Ja monesti teemme ihan väärin. Etenkin tuo ankarasti kohteleminen tuntuu kovasti tutulta. On paljon kilttejä ja mukavia ihmisiä, jotka eivät osaa aina ilmaista itseään täydellisesti. On ihan eri asia, että ei omaa hyviä vuorovaikutustaitoja kuin se, että haluaa maksaa kokemansa potut pottuina.

Tutkimusten mukaan hyvän tekeminen muille tosiaan tekee hyvää myös itselle. Siinä mielessä olen löytänyt ilon tehdä pieniä (mielestäni) hyviä tekoja ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. En tee mitään vain siksi, että toinen ilahtuisi, tykkäisi, antaisi anteeksi tai muuta vastaavaa. Teen jotain hyvää siksi, että haluan. Siksi, että sen (hyvän) tekeminen on sellaista, jota itse arvostan. Kenenkään muun ei tarvitse edes tietää. Olen vain tyytyväinen siihen, että tein 'oikein'.

Minä voin paremmin, kun olen itselleni parempi ihminen. Pienet asiat ovat helpoimpia ja niitä voi toistaa loputtomasti. Niissä en pihistele. Niihin pystyn nytkin, kun elämä tuntuu kovin kalenteroidulta ja velvollisuuksien varaamalta. 

Hyvän tekeminen voi olla pieniä yksityiskohtia, huomioimista, arvostamisen eleitä tai muuta vastaavaa. Heitän tässä haasteen eteenpäin muillekin kuin blogini vakiokommentoijille: Tee vaikkapa kerran kuussa jokin hyvä juttu jollekin ihan ekstrana. Ja ihan oman itsesi vuoksi. Ja ole läsnä, ota vuorovaikutus vastaan, jos sellaista tulee. Kokeile muutama kuukausi: Mikä fiilis jää itsellesi? Ja millaisia vuorovaikutustilanteita koit? Kaikki vuorovaikutus ei välttämättä ole aina juuri sillä hetkellä pelkkää plussaa, meille hitaammille homman juju saattaa avautua vasta vähän myöhemmin. Siksi hankaliin vuorovaikutustilanteisiin ei kannata juuttua, vaan toivotella vaikkapa mukavat kevään jatkot ja sitten siirtyä eteenpäin.


Etenkin tästä jälkimmäisestä osiosta otan erityisen mielelläni kommentteja: Mistä olet eri mieltä, mitä haluaisit lisätä ja millaisia kokemuksia sinulla itselläsi on?


Ihanaa keväisen huhtikuun jatkoa! Otetaan kurjista mallia - iloitaan keväästä 🥰

20 kommenttia:

  1. Kiitos erinomaisesta postauksesta. Kurki on kyllä upea, melkein pyhä lintu ja kuvasi olivat myöskin upeita. Olen samaa mieltä kuin sinä olet hyvän tekemisestä. Tutkimukset tosiaan todistaa, että avun antajat ovat onnellisempia kuin sen epääjät. Tein ehkä eilen ihan hyvää, kun jäin kaupassa juttelemaan vanhemman ihmisen kanssa. Hän oli juttutuulella ilman seuraa. Ja juttelumme oli antoisaa molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja mahtavan positiivisesta ja kannustavasta kommentista! Kyllä tuli hyvä fiilis tästä 🥰.

      Yksinäisyys riivaa ikäluokasta riippumatta, siihen puuttumiseen tarvitaan melkein meitä kaikkia. Keskusteleminen tuntemattomien kanssa kannattaa aina, jos siihen on kysyntää. Seuran pito ja vuorovaikutus voi olla myös ennaltaehkäisevää, ei vain kriisien hallintaa.

      Itse tuossa juuri aikaisemmin iltapäivällä mietin, mitä itse toivoisin omalta seniori-iältä. Sehän voi olla, että lopulta paljastunkin kovinkin seuran kipeäksi sosiaaliseksi eläimeksi, kun työelämä jää kuvioista pois.

      Olen myös miettinyt, että ehkä haluan riipuskella työelämässä vähän pitempäänkin vielä pakkoeläköitymisen jälkeenkin.

      Ihana sinä, että jaoit aikaasi ja huomiotasi jonkun sitä arvostavan tuntemattoman kanssa 🥰.

      Poista
  2. Oi, kurjet! Ne on niin majesteettisia niin lennossa kuin maallakin <3 Tässä meidän lähellä pesinee pari, ainakin joskus aamuisin kuuluu kailotusta.
    Mie eilen sanoin laboratorion näytteenottajalle kauniita sanoja, ihan vain siksi että minusta tuntui että hän kaipasi sellaisia. Siellä oli hässäkkää, tietokoneongelmia ja henkilö näytti hieman uupuneelta. Kyllä siitä tuli itsellekin hyvä mieli, kun se ilahtui.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus. Syksyisin jää aina haika kun kurjet lähtevät ja keväällä ihan sydämessä läikähtää, kun kurkiaura palaa.
    Joskus pelkkä hymy saa aikaan sen, että päivä pelastuu, tai vaikka kiitoksen sananen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Enkuli!

      Hyvän tekemisen ei tarvitse olla isoa. Pienetkin asiat painavat vaakakupissa yllättävän paljon.

      Poista
  4. Onpas teillä päin jo ihan lumetonta. Mutta täällä päinhän aina on rutkasti lunta.
    Ihan täsmälleen samaa mieltä olen ajatuksistasi hyväntekemisessä. Ei tarvita edes mitään tutkimuksia positiivisuuden ja hyvän tekemisen myönteisistä vaikutuksista. Sen huomaa itse kukin jo käytännössä, kunhan kokeilee.
    Vaikka onpa kokemusta sellaisestakin, että jos aamulla meni töihin hymy naamallaan, saattoi vastaus olla: Mitä virnuilet! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on oikein vastatuulen nujertama tai oman elämänsä katveessa, muiden hyväntuulisuus ei tartu, vaan tekee joskus jopa pahaa. Ainakin olen itse matalimpina hetkinäni kokenut näin. Jotenkin energiaa ei ole riittänyt muiden ilon käsittelemiseen, silloin sekin on ollut vain jokin ylimääräinen 'taakka'. Onneksi harvemmin ihmiset vaeltavat sellaisissa pohjamudissa, että ilo tuntuu ikävältä.

      Poista
  5. Vau! Täälläkin oli kurkia ja todella hienot kuvat :)

    Mutta siis, kirjoituksesi oli hyvä ja herätti pohtimaan. Olen noita samoja ajatuksia omassa pienessä mielessäni aika paljonkin vatvonut ja vetkutellut, mutta kovin kiteytetysti en ole asiaa oikein osannut ilmaista.
    Mutta todellakin, pienten (tai isojen) hyvien tekojen tai sanojen vaikutus vastaanottajaan on joskus ihan häkellyttävän suuri. Silloin tulee mieleen, että olisihan nuo samat sanat tai teon voinut tehdä jo paljon aikaisemminkin. Kiireessä ja tohotuksessa kun aina vaan ei älyä ja silloin jäänee paljon otollisia hetkiä huomaamatta -ajanpuutteestahan ystävällisyys on harvoin oikeasti kiinni!
    Erityisesti mietin tuota edellä olevaa kommenttiasi Kirlahille: jos itse on oikein syvällä surussa tai huolessa, ei toisten iloa oikein jaksaisi katsella tai kuunnella. Tuollaisenkin olon tunnistan joskus itsessäni ja se nolottaa.
    Hyvän haasteen heitit!!
    Kauniita ja valoisia päiviä sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!

      Ei varmaankaan kannata murehtia sitä, ettei aina hoksaa tehdä hyviä juttuja vielä aikaisemmin. Kannattaa olla iloinen jokaisesta kerrasta, kun tuli mieleen ja tuli vielä toimittua sen mukaisesti (tai edes sinne päin).

      Poista
  6. Kiitos postauksestasi. Samoin kurjen ja liron kuvasta!

    VastaaPoista
  7. sirpahelena.rn@gmail.com21. huhtikuuta 2023 klo 19.16

    Mahtavia kurkikuvia, kiitos. Annoit meille myös pohdiskeltavaa... ja toteutettavaakin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!