Sade ja viileys ovat kiusanneet, mutta tänään työpäivän jälkeen aurinko pilkahteli silloin ja tällöin. Se tuntui todella mukavalta :-)
Kaiken elävän näkeminen luonnossa kohottaa mielialaa heti korkeuksiin. Ulos pitäisi siis lähteä myös kurjemmassa kelissä.
Tänään lyhyen lähikävelyni tuloksena löysin rusakon poikasen. Ei mikään pienen nyrkin kokoinen enää, mutta paljon aikuista pienempi kuitenkin.
Malttoi rentoutua lopulta :-) Tuli fiilis, että on tullut pysyteltyä juuri sopivan kaukana otuksen kannalta.
Armollista, intensiivistä viikon jatkoa Sinulle :-)
What a cute and funny bunny.
VastaaPoistaWonderful photos.
Greetings
Maria
Divagar Sobre Tudo um Pouco
Thank you very much, Maria!
PoistaOi että, kun hienoja kuvia rusakon poikasesta, olet päässyt niin lähelle häntä.
VastaaPoistaKunpa joskus edes vilauksen näkisikin näistä, ne vaan vilahtaa ja sitten niitä ei enää ole!
Mutta osaat liikkua luonnossa hiljaa...ja niin pitääkin.
Hyvää kesän alkua sinne!
Kiitos Harakka!
PoistaKyllä minäkin monesti huomaan luonnon elävät vasta, kun ne pelästyvät minua. Täytyy jatkuvasti muistutella itseään siitä, mihin kannattaa katsella ja mihin astua :-)
Hienot kuvat sait!
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä :-)
PoistaVoi pientä. Hän on herttainen. Meilläkin päin on tänä keväänä ollut paljon rusakoita. Ihania ovat.
VastaaPoistaMeilläkin pihassa ainakin talven ajan ovat käyneet omat piharusakot ja vielä keväälläkin niitä on näkynyt. Nyt tuon kaiken vihreän läpi ei enää näe pihan perälle, joten voivat siellä käydä rauhassa kenenkään näkemättä :-)
PoistaSuloinen pallero. Tuo viimeinen kuva kertoo tosiaan rentoutumisesta.
VastaaPoistaOdottelin kauan paikallani ja vihdoin kasvavan poikasen väsy tuli epäluuloa suuremmaksi :-)
PoistaSe ihan selvästi ajattelee naamioituneensa kiveksi :) Tuli mieleen, kun kerran Hämeenlinnassa nähtiin rusakko ja varis samalla nurmikaistaleella. Ajettiin siihen parkkipaikalle viereen ja otettiin kuvia. Sitten pyörätietä pitkin lähestyi koira, ja rusakko meni matalaksi, laittoi korvat tuolleen tiiviisti selkää vasten ja jähmettyi siksi aikaa, kun koira oli näkyvissä, sitten jatkoi taas touhujaan.
VastaaPoistaVähän kun kasvusto vielä kasvaa, maastoutuminen tuolla tavoin onnistuu jo mainiosti :-)
PoistaVoi mikä löytö! Tuosta on kuvaaja riemuissaan. Ihanat kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Iines!
PoistaRiemua riittää :-)
Sinulla on taas ollut onni mukanasi. Rusakkolapsen ei tarvinnut sinua edes pelätä.
VastaaPoistaIhanaa oli nähdä toisen rentoutuvan noinkin hyvin :-)
PoistaIhana rusakko;-)
VastaaPoistaOn :-)
PoistaKova tarkkailu alkoi näköjään väsyttämään.
VastaaPoistaEi sitä määräänsä enempää jaksa :-)
Poistasöpö kaveri!
VastaaPoista:-)
PoistaVäiskit on todella söpöjä. Upeat kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Matti!
PoistaSöpö on. Meillä on oma pikkurusakko pihassa. Ollut jo toista kuukautta. Viimeksi toi kaksi aikuista mukanaan.
VastaaPoistaTeillä on hienot luonnon näkymät - ei tarvitse tv:tä tiirailla :-)
PoistaKaunis pienokainen :) Aikuiset voivatkin olla aikamoisia jötkäleitä.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Aikuisia täällä liikkuukin säännöllisesti. Meillä rusakko korvaa etelässä tavattavan city-kanin :-)
Poista