Myöhemmästä kuvasta selvisi, että yksi haikara oli valloittanut pesän itselleen jo aikaisessa vaiheessa iltaa. Toinen haikara tässä vasta lentelee omaa paikkaansa miettien.
Haikara seisoskeli pesällä kauan. Välillä jäykkänä kuin suolapatsas, välillä uutta asentoa hakien. Nokikanat olivat poissa, kunnes pahansisuinen emo palasi illemmalla takaisin pesälle. Se antoi palaa heti ihan täysillä, ei mitään ujostelua mukana matkassa. Ryntäsi kohti niinkuin äkkipikainen nokikana vain voi. Ja niinhän se haikara lentää pölähti ilmoille, ei jäänyt neuvottelemaan.
Vähän myöhemmin nokikanat olivat valloittaneet pesän taas itselleen. Voi tuota itsetunnon määrää :-)
Hieno tapahtuma, hienot kuvat ja hieno valo :)
VastaaPoistaKiitos, Häivähdys!
PoistaLuonto tarjosi taas parastaan :-)
Upea sarja ja upea tekstitys.
VastaaPoista(Onko varma, ettei siellä alla ollut käenpesää :) liittyen otsikkoosi )
Kiitos, orvokki!
PoistaIhan en mene vannomaan tuota käenpesää, mutta melkein veikkaisin, että muihin lintuihin on vain tyytyminen ;-)
Ihanat nokikanat!
VastaaPoistaNiillä tuota temperamenttia riittää :-)
PoistaHyvä kuvaus järven tapahtumista. Kyllä nokikanat osaavat puolensa pitää :)
VastaaPoistaKiitos, Pirkkoinkeri!
PoistaEhkä haikara olisi lähtenyt hieman pienemmälläkin rähinällä, mutta hyökkäys on nähtävästi paras puolustus ;-)
Hieno kuvasarja ja hyvä kuvaus juonen käänteistä :)
VastaaPoistaKiitos, Ame!
PoistaOsa juonesta paljastuu usein vasta kuvaruudulta kuvia tarkastellessa.
=D Ihana tarian pesänvaltaus kamppailusta! Luontoa on tosi hauska seurata ja mukavaa on, että teet sen meille helpoksi, voidaan seurata ihan omalta sohvalta =D.
VastaaPoistaKiitos, Katinka!
PoistaLuonto on ihanan yllätyksellistä ja vauhdikasta :-)
Hieno kuvasarja!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaLuonto tarjoili, minä vain kuvasin :-)
Lentävä haikara on aina niin viehättävän ja mielenkiintoisen näköinen.
VastaaPoistaTosi kiva kuvasarja!
Kiitos, Töyhtötintti!
PoistaHaikara kiehtoo minua uutuudessaan aivan mahdottoman paljon...