Työpäivän illan kuvauksia ja ajanpuutetta

Tänään meitä oli lintutornilla seitsemän. Tai useampi oikeastaan, mutta kerralla korkeintaan seitsemän. Olin varannut reissulle vajaat kaksi tuntia. Reilut tunti meni kurkien kykkiessä kaukana sivussa. Ja me ihmismoiset höpötimme asiaa ja asian sivusta. Hassua, miten moniin ihmisiin tutustuu niin lyhyessä ajassa. Kurjet eivät välitä jutusteluistamme. Ne tulevat välillä todella lähellekin. Kalasääksi saattaisi arvostaa hiljaisempaa ja näkymättömämpää olemusta. Tulisikohan se lähemmäs saalistamaan, jos olisimme näköesteen takana? Sillä sitä tiiratessamme olemme automaattisesti kovin hiljaa.

Vähän ennen kotiin lähtöä kurjet alkoivat lennellä. Ensin kaksi. Sitten kuusi. Yhteensä siis kahdeksan. Muutamat kuvat, sitten kotiin. Kello on paljon ja vielä arkisia askareita jäljellä.

Aikataulu ei toimi näin. Joko ehdin käydä kuvaamassa tai käsitellä kuvia. En molempia. Tyhjensin illan muutamat kuvat koneelle, vaan niissä ei ollut sitä hienoa superlaukausta. Siispä tyydyn laittamaan kuvan, joka kertoo jotain illan fiiliksistä kuvausmielessä. Se, miten hauskaa ja rentouttavaa muuten oli - siitä en saanut kuvaa ;-) Mutta kaikki tornilla olimme samaa mieltä - luonnosta tulee osata nauttia, vaikkei kuvia saisikaan. Muuten homma ei vain toimi. Ja mehän nautimme :-)