Leppiksiä ja muurahaisia

Yritin bongata leppäkerttuja ja melkein hihkaisin ilosta, kun löysin niitä kaksi (myöhemmin huomasin, että kolme) samasta ohdakkeen nupusta. Valokuvatessani huomasin paikalla ruuhkaa, joten kuvasin lisää ja yritin arvailla, mitä oikein oli menossa. Paikalla oli myös muurahaisia, kaikki kiivaasti samassa pisteessä.

Meno näytti vähemmän ystävälliseltä. isompi leppäkerttu ei liikahtanut milliäkään mihinkään. Ajattelin, josko se on kuollut ja muurahaiset ovat siksi kiinnostuneita siitä.

Vaikka kuvissa ei sitä aina näy, paikalla pörräsi koko ajan ueampia muurahaisia. Välillä joku kiipesi isomman leppäkertun selkäänkin.

Kun muurahaisten määrä lisääntyi, pienempi leppäkerttu antoi periksi ja siirtyi takavasemmalle.

Sitten en voinut vastustaa mielihaluani tökkäistä leppäkerttua ihan hellästi, halusin nähdä, oliko se hengissä. Kolmannen (!) tökkäisyn jälkeen se taapersi seuraavaan oksan hankaan. Elosssa oli. Muurahaiset valloittivat leppäkertun paikan ja ymmärsin, etteivät ne olleet niinkään kiinnostuneita leppäkertusta kuin tuosta katkenneen nupun kohdasta. Ja silloin se välähti (toivottavasti oikein). Ketkäpäs muutkaan katkaisevat nuppuja noin kuin kirvat. Siis KIRVAT! Muurahaisethan laiduntavat ja lypsävät kirvoja - siksi ne olivat tässä kirvojen entisessä mutustelukohdassa paikalla. Leppäkerttu (seitsenpistepirkko) on puolestaan kirvojen pahin vihollinen - siksi se oli puolestaan paikalla...

Leppäkerttu lopetti murjottamisen aika pian ja palasi paikalle - aterioimaan nähtävästi.