Pakkaamista ja loppiaisen fasaani

Koira aavistaa, että joku (=tytär) on lähdössä. Se on mahdottoman levoton ja vahtii tytärtä silmä kovana...

Minä yritän pakata. Muistaisinpa ottaa mukaan jotain muutakin kuin kameran ;-) Pelkään aina pakkaavani liian vähän ja päädyn pakkaamaan aivan liian paljon tavaraa mukaan. Jälleen kerran pyrin minimalistisuuteen. Muutaman päivän reissulla ei paljoa tarvitse. Sitä paitsi Rovaniemelläkin on kauppoja, jos jotain sattuisi unohtumaan :-)

Loppiaispäivänä fasaani äityi naapurissa aivan kuumaksi. Huuteli, hirnui ja paiskoi siipiään. Aurinkokohan sen moiseen touhuun yllytti? Jossain kauempana joku toinen fasaani huuteli takaisin. Huutelun jälkeen sille iski nälkä ja se kävi syömässä pika-aterian taas sen verran piilossa, että kuvaaminen oli vaikeaa. Säännöllisin väliajoin se nosti kuitenkin päänsä ylös tarkkaillakseen ympäristöään. Silloin sain napattua kuvan - sen päästä. Liikahdin varomattomasti ja fasaani hermostui - tuli muutaman askeleen lähemmäs tarkkailemaan minua ja päätti sitten hölkätä pois...