Syksyn ja säilömisen ilo

Syksy alkaa siirtyä siihen vaiheeseen, jossa on aika vaikea enää suorittaa mitään. Se sopii minulle, joka suoritan intohimoisesti omia innostuksen kohteitani. Nyt on lupa ja hieman pakkokin tarkastella elämää toiselta kantilta. (Vaikkei tämä syksyn pysähdys ole aikaisemminkaan pysäyttänyt suorittamiskierrettäni mihinkään...)

Töihin asti sadan kilometrin päähän olen jo kärrännyt suppilovahveroitani, kun niitä on tullut kerättyä innolla ja ahneudella hieman yli oman käsittelykyvyn. Onneksi töistä on löytynyt vastaanottajia kallisarvoisille sienilleni :-)

Ostin kuivatuille sienille kolmen desin säilytyspurkkeja - lähinnä tuota lahjontaa ajatellen. Omat suppikset olen säilönyt pusseihin, jota olen sijoittanut purkkeihin kaappiin.

Kuivatessa suppikset kuihtuvät lähes näkymättömiin. Mitä isommiksi paloiksi sienet jättää, sitä enemmän tarvitaan lämpöä ja puhallusta niiden kuivattamiseen. Tässäkin on useampi uunipellillinen suppilovahveroita kuivuneessa olotilassaan.

Näillä kuivatuilla sienillä on käyttöä silloinkin, kun sähköä ei ole käytettävissä. Oikeaa selviytyjän ruokaa :-)

Viis purkkia tuli täyteen ja vielä jäi vähän yli. Seuraavat pääsevät arkisempiin pakastusrasioihin, vaikkeivät pakkaseen menekään.

Tällä tavalla syksystä irtoaa yllättävän paljon iloa :-) Puikoillakin on menossa jo kolmas sukkapari. Ehkä se syksyn ydin onkin tässä :-)

Ihanaa loppuviikkoa!