Hirvikärpäset poksahtelevat ilman varoitusta iholle kesken metsälenkin. Muutaman jaksaa ihan sienisaaliin toivossa. Isoja määriä hirvikärpäsiä ei kroppa ja mieli kestä mitenkään.Vähän on vähän. Ja enemmän on sitten enemmän.
Kun hirvikärpänen poksahtelee iholle ja vaatteille, elämys voi olla positiivinen, mikäli tunnistus osuus oikeaan heti alusta.
Jos motivaatio on suurempi kuin kammotus, motivaatio voittaa. Kannattaa kokeilla :-)
- Ai niin, ne kuvat... -
Olen pystynyt säilyttämään suvaitsevaisen kantani hirvikärpäsiin, koska en ole joutunut repimään hiuksistani kuin muutaman kerralla enkä tiettävästi ole allerginen niiden puremille :). Ovathan nekin osa luonnon kiertokulkua. Toivottavasti.. :)
VastaaPoistaItse asiassa hirvikärpäset ovat talvella päästäisten ja tinttien ruokaa... Mitään muuta hyödyllisyyttä niistä ei taida löytyä ;-)
PoistaJoo, eivät ole hirvikärpäset minun suosikkejani. Yritän pukeutua kunnolla, kunnon hattu päässä ja takki ylös asti napitettuna. - Mukavaa sunnuntaita sinulle!
VastaaPoistaNe kipittävät iholla ja vaatteilla melkoista vauhtia laskeuduttuaan ja eivät juurikaan arastele vaatteiden alle kapuamista. Toki tiukalla vaatetuksella ostaa itselleen sen verran lisäaikaa, että ehtii paremmin hätistelemään niitä pois.
PoistaHirvikärpäsistä eka kokemus oli sen verran kauhistuttava, että ei tahdo edes sitä muistella! Ei mun tietääkseni niitä ole tuolla pohjoisessa, joten ei me edes tiedetty mikä hirvitys meihin iski Evon reissun päätteeksi. Siitä on siis jo tosin kauan yli 25 vuotta.
VastaaPoistaEilen löysin metsäreissun jälkeen itsestäni kotona vielä kolme salamatkustajaa. Edelleen tunnen hiuspohjassani ja selässäni sellaista haamukutittelua...
PoistaAika mainio suhtautuminen hirvikärpäsiin. Harmi, että niiden lentoaikaan suurin osa hyöteissyjälinnuista on ampaissut jo etelään.
VastaaPoistaHuomaa, suhtautumiseni toimii vain niin kauan, kun kyseessä on muutama yksilö. Parikymmentä on minulle jo parvi ja sitten iskeekin jo pieni paniikki ;-)
PoistaMoi. Inha hirvikärpänen. Niitä on tänä syksynä ollut paljon. Toki ne kuuluu luontoon. Mutta kun ei tykkää niin ei tykkää. Tulee aikamoisia paukamia niiden puremista.
VastaaPoistaMinulla on purrut kerran - kaulaan.
PoistaEi tullut isoa paukamaa, mutta se olikin vasta ensimmäinen kerta...
Ihmeellisiä ötököitä. Tulivat aina isossa porukassa. Emäntä oli niiden suosikki tänä syksynä.
VastaaPoistaVoi emäntäparkaa ;-(
PoistaMinäkin lähdin metsään polleana, että en ota pipoa päätä hiostamaan. Muutaman hirvarin nypin hiuksista, mutta sitten osuin paikkaan jossa niitä kopsahteli lisää nopeammin kuin ehdin poistaa. Laitoin kiltisti hupun päähän ja pyyhin sitten jatkossa vähän väliä hikipisaroita silmälaseista 😁
VastaaPoistaKun niitä riittää, niitä riittää AIVAN liian paljon...
PoistaToivonpa, että voisin suhtautua noin suvaitsevasti hirvikärpäsiin. Minulla on hirvikärpäsiin pysyvä vihasuhde, koska ne aiheuttavat pistäessään pitkäaikaisen ihottuman.
VastaaPoistaJos minä reagoisin niiden puremiin (yksi vasta plakkarissa), olisin varmasti jyrkempi. Nyt jaksan muutaman harhailijan kerrallaan. Toki heistäkin tulee sen jälkeen varsin lyhytikäisiä.
Poista