Iivon kulta ja muutakin valoa tunnelin päässä :-)

Iivo (Niskanen) voitti sitten olympiakultaa :-) Kisa alkoi aamuseiskalta, mutta meillä se nauhoitettiin. Tultuani kampaajalta (ja muutaman muun arkisen askareen jälkeen) pureuduimme mieheni kanssa  tuloksista melkein tietämättöminä seuraamaan kisaa. Kilpailuviettini on puolivoimakas ja tulee esiin lähinnä penkkiurheilussa. Sykkeeni nousee ja kilpailuja ei vain voi jättää seuraamatta ;-)

Olen osallistunut moniin urheilukilpailuihin nuoruudessani ja lapsuudessani. En mitenkään suurella menestyksellä, mutta pääsin mukaan moneen normiarjesta poikkeavaan tilaisuuteen. Urheilukilpailuihin osallistuminen kouluajalla oli luksusta, muuta kipinää en noista tapahtumista muista.

En koskaan ajatellut, että omalla vaivannäölläni voisin vaikuttaa menestymiseeni. Eikä kukaan sitä minulle myöskään kyllin selvästi esittänyt. En varmaankaan ollut niin lahjakas, että minusta olisi tullut jotain suurta. Viesti oman harjoittelemisen vaikutuksesta omaan pärjäämiseen sen sijaan olisi voinut vaikuttaa elämääni kaiken kaikkiaan todella positiivisesti.

Kesti vuosia ja vuosia ymmärtää elämän perustotuuksista se, että työn tekeminen ja vaivan näkeminen vaikuttavat tulevaisuuteen enemmän kuin lahjakkuus. Mutta en valita, elämäni on ollut vallan hyvää.

Uutisissa haastateltiin Iivon kotikylän asukkaita. Heidän mielestään Iivo pärjää juuri päättäväisyytensä ja määrätietoisuutensa ansiosta. Iivon vanhemmat ovat tehneet hyvää työtä lastensa kannustamisessa - kaikesta päätellen :-)

Kaikessa keskinkertaisuudessani lähdin kilpailun seuraamisen jälkeen ulkoiluttamaan kameraani. Ulkona oli kylmää, mutta valoisaa senkin edestä. Näin vähän, mutta koin paljon. Elämä oli hyvää ja on sitä edelleen. Talven pimein niska on taitettu. Nyt tuntuu - hyvältä :-) Valoa tämänkin tunnelin päässä :-)