Sääressä kehnolla säällä - ihanaa :-)

Kuvausmatka Saarenmaalle oli joululahjani. Tai siis lahjana oli kuvausmatka ja itse sitten pähkäilin ja tutkiskelin erilaisia kohdevaihtoehtoja kevään ja kesän ajan. Loppujen lopuksi päädyin siis Saarenmaalle ja tukikohdan löysin Kuresaaresta, pari kilometriä keskustan ulkopuolelta.

Ensimmäinen varsinainen perilläolopäivä alkoi sateisesti, mutta se ei estänyt lähtemästä kameran kanssa tutustumaan ensimmäisiin luontokohteisiin. Sadekin oli kuurottaista ja kuurojen välissä ehti heilumaan välillä kameran kanssa pitkänkin aikaa. Ja muutaman hetken aurinkokin pilkisteli pilvien välistä. Kotona olisin saattanut jättää kuvausreissun väliin tuollaisella säällä, mutta matkalla pitää hyödyntää kaikki, mitä tarjolla on. Ensimmäinen kohde oli Saarenmaan eteläisin kärki, Sääre.

Tyhjää (ilmaista ja luvallista) karttapohjaa oli vaikea löytää. Paintmaps.com oli paikka josta löysin vihdoin käyttökelpoisia ja luvallisia pohjia.Taustaväri ei tarkoita tietenkään vettä, sillä Viro ei ole saari. Mutta tämä on pelkistetty karttapohja Virosta, ja olen lisännyt siihen Saarenmaa-tekstin ja merkinnyt Säären.

Säären majakka näkyy tuossa valkean talon takana. Pysäköintipaikka jäi tuohon taakseni ja kävelemistä tuli todella vähän (päinvastoin kuin muutamassa muussa paikassa ;-)).

Ensimmäisten kuvien jälkeen jouduin kiiruhtamaan sateen alta takaisin autoon istumaan ja odottamaan. Onneksi seuraava sadekuuro ei kestänyt kauan. Täytyy selvitellä jossain vaiheessa, mitä nuo rakennusten jäänteet tuolla rannassa ovat. Kauempana näkyy sadetta, joka onneksi ohitti niemen.

Majakan eteläpuolella niemi kapenee ja kasvillisuus on niukkaa ja matalaa. Niemen kärkeen asti en mennyt, sillä lokit ja merimetsot patsastelivat siellä tyytyväisen oloisina. Minulle riitti käväisy niemellä ja linnut saivat pitää oman rauhansa minun puolestani. Tunne oli kuitenkin huikea - Itämerta edessä ja molemmilla sivuilla! Tuuli puhalsi reippaasti ja syksy oli kovasti läsnä. 

Kaiken tämän keskellä huomasi taas luonnon mahtavuuden ja oman pienuutensa. En ole koskaan aikaisemmin nauttinut huonosta kelistä näin paljon.

Niemen korkeimmat puut eivät olleet paljoakaan minua korkeampia. Pieni hiven auringonvaloa synkkien pilvien välistä teki näkymästä lähes maalauksellisen :-)

Suosittelen meren tai suuren järven rantaa tuulisella ja pilvisellä kelillä. En keksi montaa muuta paikkaa, jossa tuollaisella kelillä voi tuntea niin voimakkaasti olevansa elossa ja onnellinen kuin juuri tuolla :-)

Kun kotona muistaisi myös sen, ettei antaisi harmaan kelin estää, vaan miettisi, mitä eksoottista siitä voisi löytää :-)

Upeaa lokakuun alkua sinulle! Ja eksoottisia hämärän hetkiä ;-)