Syksyn laulujoutsenia

Lauantaina kävin sienimetsissä. Suppiksia löytyi, mutta ei lähellekään sitä määrää kuin vuosi sitten. Mutta kyllä niiden sienten löytäminen jaksaa aina ilahduttaa :-) Toinen sienimetsistä näyttää jotenkin niin erilaiselta kuin vuosi sitten. Muutama iso puu on kaatunut edellisen reissun jälkeen ja minun askelmerkkini ovat heti samantien sekaisin. Jonnekin sinne kaatuneiden puiden alle on jäänyt myös hyvää suppisaluetta. Pari kertaa piti kiertää reittiä, ennenkuin ymmärsin, miksi paikat eivät löydykään sieltä, mistä pitäisi.

Ulkoilutin kameraakin. Ensi näytti siltä, että nämä tutut maisemat on koluttu läpi jo niin monta kertaa, ettei mitään uutta kuvauksellista osu silmään. Selvääkin selvempää seikkailujen jälkeistä arkiturhautumista ;-) Vaan onneksi törmäsin nopeasti tien varrella olevalla pellolla oleviin joutseniin. En siis konkreettisesti autolla, mutta näkymä tuli nopeasti, vähän puskista.

Laulujoutsenia oli 11. 8 aikuista ja yksi yhden poikasen perhe. Pellon omistaja körröötteli hiljakseen pallon laitaa pellon laidan rikkaruohoja niittämässä. Vauhti näytti olevan joutsenille ihan sopiva. Olivat hieman varuillaan, mutteivät panikoineet mihikään suuntaan.

Vaikkei joutsenten määrä ollut tuon suurempi, hetki ja kohtaaminen oli taas kerran sitäkin merkittävämpi. Pysähdyin tien laitaan autolla ja avasin pellon puoleisen ikkunan. Joutsenet eivät olleet siitä millänsäkään. Jos olisin kavunnut autosta ulos, linnut olisivat todennäköisesti lähteneet heti kauemmas.

Poika lupasi tulla talvella koiran vahdiksi, jos lähtisimme miehen kanssa jonnekin lomailemaan. Aivan mahtavaa! Aloitin jo eilen pikaisen lomakohdekartoituksen. Helmikuu on todennäköisin matka-aikamme. Lämmintä haluavalle aika on hieman haasteellinen. Kuumaa kaipaavalle kohteita sen sijaan löytyisi. Täytyy jatkaa matkojen etsimistä :-)