Vaikka jatkuva uuden opetteleminen on tavallaan raskasta, en silti jaksaisi tehdä mitään ilman jatkuvaa uuteen heittäytymistä. Tätä ei kannata käsittää väärin. En ole sellainen uudesta toiseen harppoja, joka saa kicksejä vain uusista jutuista. En jaksa jatkuvaa uusien riskien kohtaamista, joten olen samalla myös hienoinen (?) jarruttelija.
Median mukaan olet joko uuden rintaman edelläkävijä tai vanhan linjan jarruttaja. Minusta elämä ei ole läheskään niin yksiviivaista. Itse asiassa yhtälöön tarvitaan mielestäni kokeilun ja turvallisuuden lisäksi vielä muitakin ulottuvuuksia. Esimerkiksi tulevaisuuden arvaamattomuus ja siihen varautuminen.
Täydellinen vauhtisokeus tai lepokitka eivät ole ainoita määritteleviä tekijöitä, kun mietitään tulevaisuuden suunnittelua. Arvaamattomuuteen ja kaoottisuuteen varautuminen täytyy ottaa vahvasti mukaan tulevaisuuden suunnittelun lähtökohtiin.
Samat lainalaisuudet pätevät mielestäni jossain määrin myös luontoon ja sen selviämiseen. Vanhan toteutumatiedon perusteella muodostetun ennusteen seuraaminen on melkoisen hataraa. Kovin moni viimeaikainen iso trendi on ollut melkoisen arvaamatonta ja ennustamatonta. Miten yhtäkkiä voisimmekin ratkaista tulevaisuuden haasteita historiapäätelmien perusteella? Emme mitenkään.
Varaudutaanpa siis odottamattomaan ja käsittämättömään. Tulevaisuus kehittyy ennusteita nopeammin ja suunnattomammin...
Ihanat syksy kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Anne :-)
PoistaHyvä kirjoitus. Siinä onkin aikamoinen urakka jos meinaa haravoida.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaOnneksi ei ole minun pihatieni. Näytti silti hurmaavalta - tai ehkä juuri siksi :-)
Olen aika tasaisen tien kulkija vaikka välillä onkin aikamoisia kuoppia. Kauheasti uutta en kaipaa ainakaan työelämään. Nyt on jo hommia ihan liikaa.
VastaaPoistaUudet asiat voivat vaihdella pakollisista uutuuksista oman kiinnostuksen mukaisiin uudistuksiin. Jälkimmäiset ovat minusta kutkuttavia, melkein vastustamattomia :-)
PoistaJos uudet tehtävät tai osaamisalueet tulevat kaiken entisen lisäksi, niin sellainen yhtälöhän ei toimi mitenkään. Kun jotain 'vähemmän tärkeää' lähtee työlistalta pois uuden ja mielenkiintoisen tehtävän alta, tilanne on paljon mielenkiintoisempi.
Kyse on paljolti myös ihmistyypistä. Minä olen tiedon kerääjä, analysoija ja soveltaja. Minulle sopivan suuruinen (minulle positiivinen) muutos on pelkkää ravintoa ;-) Olen koulutukseltani matemaatikko ja innostun kovasti ongelmien ratkaisemisesta ja myöhemmän työkokemukseni myötä myös ratkaisujen ihmisille sopivasta sovittamisesta.
Osallistuin juuri tämän vuoden Projektipäiville, joille oli ilmoittautunut yli tuhat osallistujaa. Innostuin monesta puheenvuorosta ja tässä postauksessa mopo lähti vähän keulimaan ;-)
Minusta on upeaa, että olemme kaikki erilaisia ja siten täydennämme toisiamme. Jos kaikki olisimme samanlaisia, maailma ei liikahtaisi henkisesti mihinkään.
Eläköön erilaisuus :-)
Hei, niin kauniita kuva,oranssiin kultaava keltainen, on kyllä tosi kaunis,minulle luonnon "kuolema"on aina ollut ahdistava ja niin lopullinen.Toisaalta uusi kevät virittää kaiken uuden nähtäville näin ajatellen:ei luonto kuole,se vain lepää herätäkseen keväällä jälleen uuden kukoistukseen:)Olisko tämä ajatus minunkin pimeän ajan jaksamisen uusi muoto.
VastaaPoistaHyvänen aika olen tämän kuullut monia kertoja mutta oma pimeän ahdistus ei ole antanut tilla tälle ajatukselle vaan olen jääräpäisesti vaan murehtinyt mennyttä kesää ja valoisia aikoja.
Minä en valitettavasti saanut selvää mitä kirjoitit
ogissasi,siksi kommenttini voi tuntua paikoin ihan asian vierestä,
Toivotan sinulle jaksamista elämän eri vaiheissa.Terveisin Anni
Kiitos, Anni!
PoistaOranssiin kultaava keltainen on sitä parasta värilaatua syksyisessä luonnossa, siitä olen aivan samaa mieltä :-)
Minua ei tavallisesti sureta luonnon 'kuolema', vaan se hitsin pitkä paussi ennen elämän uutta paluuta. Tänä syksynä ei vielä ole tullut sellaista surua.
Tsemppiä sinulle, Anni!
Täytyypä katsoa, mitä saisi tehtyä blogini fonttien koolle ja josko se helpottaisi lukemista :-)