Ihana (ja nälkäinen) variksenpoika

Eläinten maailma on yhtä ravintoketjua. Se tuntuu armottomalta, mutta se on luontoa. Laskelmoimatonta, ilman pahantahtoisuutta vain luonnon antamien vaistojen varassa.

Käpytikan poikaset (ne kaksi kappaletta) menivät todennäköisesti variksille. Tai siis se toinen oli ihan varmasti variksen saalis, vaikkei variksen massuun päätynytkään.

Varikset vahtivat tässä jokin päivä sitten yllättävälle itsenäisyyshyppelylle lähtenyttä poikasta. Aika kaukana se oli pesästään verkkoaidan ja kävelytien välisellä kapealla kaistaleella. Jos varikset kokivat minut uhaksi, niin aika laimeasti puolustivat poikasta. Siinä oli ensin lähestyessäni pari aikuista poikasen seurassa, jotka lähtivät lentoon jo varhaisessa vaiheessa.

Enhän minä ihan lähelle mennyt. Aikuiset tekivät joitakin hälyytyslentoja siitä yli, mutta siihen se jäi. Kun lähelle tuli muitakin ohikulkijoita, varmistelin, ettei kukaan vahingossa häiritse poikasta. Eikä häirinnytkään. Se lähti jossain vaiheessa pomppimaan ja hyppelemään aidan vierustaa pitkin kauemmas. Seuraavana päivänä sitä ei enää näkynyt. Koska se jaksoi pompiskella ihan hyvin eteenpäin, oletan, että se on palannut takaisin turvallisemmille huudeille.

Mutta osaapa olla variksen poikanenkin kaunis. Mitkä silmät!

Viimeisessä kuvassa näkyy myös kaunis vilkkuluomi - koristeellinen kuin mikä :-)

Nyt kannattaa pitää silmät erityisen auki ulkona, mihin tahansa meneekään. Kesäisen ihanaa loppuviikkoa!