Loma, loma, loma alkoi ja kalalokin poikanen opetteli kalan syömistä

Loma alkoi tänään klo 15:04. Viimeinen työviikko tuli pakerrettua liian kauan liian täysillä, joten lomatunnelmaa kasvatellaan vielä. Mutta nyt jo tuntuu hyvältä lomalla oleminen ja vapaus kaikista velvoitteista.

Minun lomani pituus on kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ihan itse valittu ja muutamaan kertaan kokeiltukin loman pituus. Olen vuosikymmenten aikana kokeillut jos minkälaisia lomajaksoja. Kun lapset olivat pieniä ja vähän isompiakin, loman pituuden ja ajankohdan määritti paljon tuo koko perheen lomien yhtälö. Ja tietenkin päiväkodin / koulun lomille asettamat suositukset.

Kolme viikkoa on aika lailla passeli loma-aika minulle kesän kypsimpään aikaan (jolloin loma sopii parhaiten myös työni aikataulutuksiin). Kaksi viikkoa on ihan vähän liian lyhyt. Viisi viikkoa on ehdottomasti aivan liian pitkä. Loppuaika lomasta menee töihin paluun odotteluun. Kolme viikkoa - ja kaksi päivää uudesta alkavasta viikosta on se minun juttuni tällä hetkellä. Ensimmäinen aloitusviikko on silloin myös mukavan lyhyt, kun se muutoin tuntuu loman jälkeen aivan järkyttävän pitkältä 😳.

Minulla kunta-alan työntekijänä on lomaa reippaasti käytettävissä, joten sitä ei tarvitse juurikaan nipistellä ja säästellä talvea varten. Siksi olen päässytkin kokeilemaan melkein kaikkia mahdollisia lomayhdistelmiä. Millainen loman pituus ja ajankohta on sinusta kaikkein houkuttavin?

Kävin monen sadepäivän jälkeen metsässä. Ei yhden yhtä sientä missään. Täytyy tässä siis vielä odotella. Mustikoita oli jo kivasti. Ei paljon, mutta kivasti. Ei isoja, mutta syötäviä. Jos joku murehtii kesän ja ajan kulumista nopeasti, niin ei hätää: sienetkään eivät ole vielä päässeet edes alkuun. Kesää on vielä ihan mahdottomasti jäljellä 👍.

Mustarastas laulaa pihassa nyt vähemmän, mutta metsässä niillä oli oikein konsertti. Sinne ovat siis kaikki siirtyneet?

Kolmisen viikkoa sitten kuvasin myös lokkia poikasensa kanssa. Vasta eilen pääsin noihin kuviin asti. Emo oli selvästikin hankkinut ainokaiselle poikaselleen kalan. Sitä sitten esiteltiin ja yritettiin syödä. ja lopulta sitten syötiinkin.

Siellä se on, pieni kala. Yhdessä ihmettelevät sitä emo ja poikanen.

Emo häippäsi minun mielestäni vaarallisesti muualle ja jätti poikasen isolle kivelle aivan yksin kalan kanssa. Kala ei ollut vaaraksi, mutta jokin muu olisi hyvinkin voinut olla. Mutta tässä poikanen  kalan kimpussa. Ihan ei vielä rutiinia ole hallussa.

Nyt ollaan ajauduttu kalan kanssa kivellä jo hieman alas päin. Ruokailu on aika tehottoman näköistä.

Emo tulee paikalle (vihdoin) ja kalaa ei näy missään. Poikanen on jo luovuttanut.

Ja TÄÄLTÄHÄN se kala löytyy! Emo nappaa vähän kärsineen kalan raadon nokkaansa. Poikanen seuraa silmä kovana.

Ja emo näyttää myös, mitä kalalle tehdään. Se syödään - näin. Siinä on poikasella ihmettelemistä.

Sinne meni!

Väsynyt poikanen taitaa jolkutella päiväunille?

Ihan mahtaviin tunnelmiin pääsee mukaan näiden kovin tavallistenkin luontovieraiden kanssa, kun vain malttaa pysyä paikoillaan ja seurata hiljaa. Tarina kertoo itseään lause lauseelta.

Huomisaamulle en laita itselleni herätystä. Tosi kapinallista 🤭. Herään muutenkin vähän miten sattuu, välillä ihan ennen aikojani ja välillä nukuttaisi oikein pitkäänkin. Ikävästi valvottanut kipeä sormi on nyt hillitymmässä kuosissa eikä ole juuri valvottanut. Hieman sorruin puutarhatöihin ja jo paremmaksi parantunut olkapääni otti siitä nokkiinsa. Nyt nukkumisasennot ovat taas kortilla. Eiköhän tästäkin päästä muutaman päivän ja yön myötäilyllä. Tekemättömät asiat kummittelevat töitä lukuun ottamatta varmasti vieläkin mielessä öisin ja järjestävät erinomaisia heräämishetkiä. Yritin tehdä niistä post-it-lapuilla listaa työhuoneen seinälle, mutta tapetti hylki ne ja tiputti laput pitkin lattiaa. Täytyy yrittää jotain muuta hallinnan keinoa.

Mutta nyt muutaman yön ajan ei haittaa, vaikka nukkuminen olisi huonoa. Paikkaan sen sitten päikkäreillä, aikkareilla tai ilkkareilla. Tilanteesta riippuen.

Oikein hyvää minun lomani alkua sinulle! 💖