Roskahirviöitä, kantarellikuume ja nettikauppaturhautumista

Pari päivää sitten todistin ihan elävässä elämässä ensimmäistä kertaa sen, mitä tiedän ihan liian monestikin tapahtuvan. Ajoimme mustan farmariauton perässä kaupunkialueella liikennevalojen välissä. Edessä olevasta autosta avattiin ikkuna ja sieltä heitettiin tyhjä hampurilaisketjun paperipussi tielle 😳. Oli sunnuntai-iltapäivä hieman ennen kello 17:ää. Auton kyydissäolijoiden ja kuskinkin ikä näytti vaihtelevan jossain teini-ikäisten ja parikymppisten välillä. Sinne ne jäivät liikennevaloihin mussuttamaan hampurilaisiaan, kun ajoimme viereistä kaistaa toiseen suuntaan. Olipa pysäyttävä kokemus nähdä roskahirviöt livenä - nehän näyttivät ihan tavallisilta (vaikkakin nuorilta) ihmisiltä! Silti tulee mieleen, etteihän kenelläkään hiemankaan yhteiskuntakelpoisella ihmisellä voi vähän niin kuin keskellä päivää tulla impulssi noin hölmöön toimintaan 😳. Toivottavasti omat jälkeläiset ovat älynneet aikoinaan paremmin. Nyt aikuisina eivät ainakaan toimisi noin ameebamaisesti.

Ymmärrän jotenkin, että 13-vuotias kokee olevansa rebel, kun käyttäytyy jotenkin noin kaikkia normiajatuksia uhaten. Se on onneksi ohimenevää. Tai vielä parikymppinen taantuu piristeiden myötä tuon 13-vuotiaan tasolle ja edelleen luulee olevansa oikein cool. Mutta näin vain tapahtui näissäkin olosuhteissa. Elämä osaa olla monimuotoisempaa kuin kuvittelinkaan 🙈.

Odotan kylmiä kelejä, jotta hirvikärpäsmetsiin arvaisi mennä suppilovahveroiden perään. Hirvikärpäsiä on ollut niin paljon, että olen jättänyt osan metsistä odottamaan kylmiä kelejä, jolloin hirvikärpäset kohmettuneina liikkuvat hitaammin. Kylmiä kelejä odotellessa siis.

Tavallaan odottelen myös ensimmäisiä lumia. Kantarellit eivät säilytä rakennetaan jäätymisen jälkeen. Sen jälkeen niiden perään ei kannata vilkuilla. Kyllähän niitä keräisi, mutta niiden siivoamista en ole oppinut tekemään niin ergonomisesti, etteikö selkä kipeytyisi. Onko sinulla mitään ergonomista sienien siivoamisvinkkiä?

Minulta on myös kysytty, vieläkö kantarelleja löytyy. Kyllä niitä löytyy (yllättävän paljon). Päätin lopettaa tutuilla kantarellipaikoillani käymisen ja kartoittaa sen sijaan tuleville kesille mahdollisia uusia sienimetsiä. Tähän aikaan vuodesta valoisat kuusimetsät ovat helppoja sienien tarkkailupaikkoja. Niissä ei ole juurikaan lehtipuista pudonneita lehtiä maata täyttämässä, mutta aikaisemmin syksyllä näköesteenä olleet heinät ovat asettuneet maanläheiseen asentoon. Erityisesti kantarellit näkyvät nyt todella helposti. Ja niitä löytyikin tutkimusreissulla melkein pilvin pimein 😞.

Jos uudesta metsästä löytyy kantarelleja tähän aikaan vuodesta oikein runsaasti, olet löytänyt paikan, jossa kukaan ei käy sienestämässä kesän aikana. Minä tallennan tällaiset paikat aina kännykän maastokarttasovelluksen muistiin seuraavaa vuotta varten. Minun suuntavaistollani ja -muistillani en löytäisi noita paikkoja enää uudelleen.

Kartoitusreissulta jäi mukaan ällistyttävän iso määrä kauniita kantarelleja. Suppiksia en ryhtynyt edes silmäilemään, muuten en olisi päässyt metsistä kotiin koskaan.

Sattuneesta syystä olen tarjoillut sieniä myös niille lähi-ihmisilleni, jotka keskimääräistä useammin ovat olleet kiinnostuneita sienilahjoituksista. Kiitos heille - siivottavien ja pakastettavien sienien määrä on pienentynyt ratkaisevasti juuri heidän ansiostaan 💖.

Tunnelmia syyskuun lomalta: Oravi

Sahanlahti resort - Puumala.

Mussalo - Kotka.

Lopuksi vielä pientä (?) turhautumista nettiostosten tekemisestä. Kyseessä tässä on vain yksi ainoa nettikauppa, jolle olen tehnyt vaatetilauksen (saman) kahdesti. Ensin odottelin muutaman viikon ja aloin ihmettelemään todella pitkää odotusaikaa. Kun kävin tarkistamassa tilanteen, näkyi, ettei tilaus ollut koskaan mennyt läpi. Noihin vaatteisiin pitkäaikaisen hakurumban jälkeen kovasti ihastuneena tein tilauksen uudelleen. Se oli helppoa, koska tuotteet löytyivät vielä ostoskoristani. Kaikki näytti sujuvan ihan ok, mutta pari viikkoa myöhemmin tilanteen tarkistettuani oltiin taas lähtöasetelmissa.

Murrr.

Vaikka olin kovasti ihastunut noihin vaatteisiin, se energia oli nyt käytetty. En tehnyt enää uutta tilausta. Ja täällä minä olen edelleen kaksi puseroa kahdesti tilanneena enkä vieläkään ole yhdenkään uuden vaatteen omistaja. Lähityön lisääntyessä vaatteet tulisivat ihan tarpeeseen. Nähtävästi matkustaminen isojen kauppojen äärelle vähän kauemmas on edessä. Ja aikaakin saa varautua käyttämään paljon. Jollei nyt netistä sattuisi jostain muusta kaupasta löytymään jotain sopivaa 🤔.

Uusien vaatteiden hankkiminen on minulle aina vähän puolivastentahtoinen velvollisuus, jotteivät muut kyllästyisi aina samoihin vaatteisiini. En nauti vaatteiden hankkimisesta. Mutta olisi ihanaa, jos vaatekaapissa olisi aina riittävästi mukavia, nautinnollisia ja tuoreita/iättömiä käyttövaatteita. Muuten kääriydyn aina päivästä toiseen samoihin lempivaatteisiini, joita saattaa olla kaapissani useampi kappalekin. Minua ei häiritse, vaikka päälläni olisi aina samanlaiset (mukavat) vaatteet. Tuntuu kuitenkin, että yhteiskunta odottaa jotain enemmän.

Miten sinä sopeudut (vai sopeudutko?) työelämän pukeutumisvaateisiin?

Ihanaa alkanutta lokakuuta! 💖