Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu

Mikään ei muutu, ellei mikään muuta. Totesin sen niin todeksi taas viime yönä valvoskellessani työahdistuksen kanssa. Olen päässyt henkisesti jo paljon parempaan paikkaan kuin missä olin ennen joulua. Kun tein päätöksen, etten voi jatkaa töitäni entiseen tahtiin ja malliin, oli kuin iso taakka olisi hävinnyt harteiltani. Palatakseen sinne taas viime yönä.

Tammikuun työtilannehan ei ole pelkän päätöksen myötä muuttunut mihinkään. Eikä se muutukaan, jollen tee jotain aivan täysin eri tavoin, suunnittele tekemisiäni ja seuraa niiden onnistumista. Jollen siis tee tästä projektia. Ja sen (projektin) päätin viime yönä pistää tästä pystyyn. Pala kerrallaan, mutta sitkeästi ja periksi antamattomalla päättäväisyydellä.

Mieli rauhoittui, kun sain itseni kanssa sovinnon siitä, miten tästä etenemme (siis minä ja minä). Olenpa päättänyt kutsua talkoisiin mukaan myös ahkeran ja ystävällisen apulaiseni tekoälyn. Nyt täytyy vain suunnitella ja tehdä muutosta päivittäin. Huomenna voisin kirjata ylös kaiken sen, mitä viime yönä tuumailin. Siitä on hyvä lähteä liikenteeseen.

Vaikka yöllinen pähkäily helpotti mieltäni, uni ei tullut silti kutsuista huolimatta. Minun unisyklini kestää (nukahtamishetkestä seuraavaan helpohkoon nukahtamishetkeen) noin kaksi tuntia. Jos uni ei millään tule, voin hyvin vaikkapa lukea kirjaa tunnin verran ja ryhtyä sen jälkeen rentouttamaan itseäni uudestaan. Mutta viime yönä sain nousta ylös muutamaankin kertaan ja uni tuli vasta noin kuuden tunnin kuluttua heräämisestä. Siis vasta aamulla. Tarvitsin kuitenkin lisäunta kipeästi ja olin onnellinen sunnuntaiaamusta. Oli mahdollisuus nukkua vielä ihan kunnon tovi.

Työhuolien kuriin saamisen lisäksi olen luvannut itselleni mukavia asioita ja haaveilua. Pieniä seikkailuja, joutavaa nautiskelua ja hetkessä elämistä. Käsityöt tarjoavat minulle nautintoa ja rentoutumista. Vaikkei maailmasta tulekaan yhtään parempi paikka minun käsitöideni ansioista (tai ehkä juuri siksi), jatkan käsitöiden tekemistä ja mutustelua omaksi ilokseni ja hyvien muistojen 'taikomiseksi' puikkojen ja langan tuntuman myötä välittömään käyttööni.

Tarvitsen vapaa-ajallani selvästi etäisyyttä hyödyllisyyteen ja tehokkuuteen.

Tyttären jalat tulivat lainaksi, kun päätin kuvata ennen lumien saapumista uusimpia sukkiani ❤️

Nyt puikoilla on tekeillä pipo. Lanka ja ohje ovat uusia, joten syntyvän pipon koko on hieman arvoitus. Uskon sen kuitenkin olevan jollekin sopiva, jos se ei lopulta osukaan tyttären päähän sopivaksi.

Huomenna on minun tämän vuoden ensimmäinen työpäiväni. Yritän nukkua yöni hyvin ja olla murehtimatta. Yritän myös huomenna olla hyppäämättä tuttuun oravanpyörään. Sillä mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.