Sukupolvitulkintoja ja pysähtymisisä luonnossa

Jotkin asiat ovat ehkä erilaisia eri sukupolville. Ensimmäisenä esimerkkinä mieleeni tulee ilmaisu "ensi torstaina" tai "ensi viikonloppuna".  Näiden kanssa ainakin meillä on pientä säätöä. Minulle ensi torstaina (kun tänään on tiistai) tarkoittaa ylihuomista, eli seuraavaa eteen tulevaa torstaita. Jälkipolvi vaikuttaa tulkitsevan sitä ennemminkin niin, että se tarkoittaa seuraavan eli ensi viikon torstaita. Silloin kun sovitaan tapaamisista viikolla on väliä eli nämä täytyy tarkistaa tarkoin.

Ensi viikonloppu ei heillä tarkoita juhannusviikonloppua, vaan sitä seuraavaa. Päin vastoin kuin minulla.

Uutisoinneissa minua hieman ahdistaa, kun joku "meinaa" tehdä jotain. Meinaaminen on minulle melkoista puhekieltä, enkä mielelläni törmäisi siihen sivistyneiden sivustojen sivuilla. Silti niin monella sivustolla meinataan sitä eikä meinata tätä. 

Voi olla, että tämä on vain minun inhokkisanojani. Silti se kirjoitettuna jotenkin särähtää ikävästi korvaan (vaikkei kirjoituksen kai pitäisi koskaan mitenkään osua korvaan?).

Miten sinä suhtaudut näihin minun ristiriitatermeihini? Ja miksi? 

Onko sinulla jotain omia ristiriitatermejä tai -ilmaisuja? Inhokkisanoja?

Tänä torstaina (nuorison mukaan ensi torstaina) minä vietän ylimääräistä vapaata eli vuosilomapäivää. Aion lepuuttaa kiireen piinaamaa päätäni ja helliä valmiustilaani, kertoa hellästi, että nyt voi valmiustilanikin hellittää ja rentoutua.

Jos säät sallivat, heilun jälleen kameran kanssa luonnossa. Se tuntuu olevan paras rauhoittajani ja kiireen pois -kytkijäni. Tähän aikaan vuodesta heikommassakin kelissä riittää jotain kuvattavaa. Jatkan myös lukemista, vaikka nyt käsillä oleva kirja ei olekaan niin mukaansa tempaava, kuin olisin toivonut. Kirja kerrallaan tätä maratonia eteenpäin 👍

Luonnon kukkia lammen rannalla. Pieniä pikkaraisia, mutta jotenkin hellyyttävän koskettavia.

Tytönkorento niittyleinikin kukalla.

Miten sinä nollaat kiireesi ja kierroksesi?

Miten keräät hyvää energiaa?

Ja miten autat itseäsi nukkumaan paremmin?

Ihanaa juhannuksen odotusta 💖

Kesän määritelmää ja laulujoutsenia

Kesä voi merkitä niin montaa asiaa. Joskus se määritellään kalenterin mukaan, joskus lämpötilan mukaan ja joskus vaikkapa omien lomien mukaan. Vielä kesäkuun ensimmäisenä päivänä minulle toivotettiin hyvää kesän odotusta. Minun kesäni alkoi jo kauan sitten, ihan en silti osaa osoittaa sitä oikeaa hetkeä, jolloin minun kesäni alkoi.

Mitä useamman kesän on elänyt, sitä laajempi on oma ymmärrys siitä, millainen kesä oikeasti voi olla. Sään, iloisten tai surullisten tapahtumien tahi vaikkapa kesätapahtumien suhteen. Ehkä tärkeintä onkin olla asettamatta lomalle kaikkia elämän pelastavia tavoitteita. Onneksi elämä on enemmän kuin vain se loma.

Hyvän kesän ja/tai loman määritelmät ovat aivan mahdottoman erilaisia. Yksi tykkää kuumasta, toinen kaipaa tasalämpöä. Joku haluaa lomaansa tapahtumia ja vilkasta elämää, kun joku toinen haluaakin rauhoittua ja levätä. Siinä, missä yksi tarvitsee todella pitkän loman rentoutuakseen ja palautuakseen, toinen haluaa tiiviimmän loman useissa pätkissä. Ihanaa, että olemme niin erilaisia 💖

Minulla on kunta-alan työntekijänä mahtavan pitkä vuosiloma. Se on minun työkokemuksellani kaikkiaan 38 päivää, joissa mukana ei ole lauantaipäiviä. Nuo ovat siis puhtaasti arkityöpäiviä. Kaikkeen hyvään tottuu todella nopeasti, mutta tätä pitkää loma-aikaa arvostan oikein isosti.

Kuuma kesäaika ei ole minulle mieluista aikaa, mutta silloin on töiden puolesta ihan paras aika viettää lomia. Omat haavelomat osuisivat kevääseen ja syksyyn, kun luonnossa tapahtuu paljon ja koko ajan. Toukokuu ja syyskuu ovat työn puolesta melkoisen varattuja, joten teen lomien kanssa enemmän ja vähemmän säätöä.

Valokuvaajana voisin ihan ilomielin maata jossain pusikossa aamusta iltaan ja lisää sen jälkeenkin ihan vain tarkkaillakseni ja kuvatakseni luontoa. Parhaat kevään ja syksyn kuvausajat odottavat varmaankin isoa elämänmuutosta, sillä nykyisillä työrytmeillä ristiriidat ovat isoja.

Työ asettaa myös oman vuorokausirytminsä, johon ei sovi ainakaan helposti aamu- ja yökukkumiset kuvaamisen kanssa. Himmailin kuvaamisen kanssa jo enemmänkin arjen selviytymisen kanssa seilatessa. Arki ilman intohimojen seikkailuja on kuitenkin tyhjää. Tässä täytyy säätää.

Laulujoutsenet ovat saapuneet jälleen naapureiksemme. Ihanat he, kukaan ei kumma kyllä valita kakkakasoista 🙄. Hanhien kanssa ei löytyisi tällaista ymmärrystä.

Ihanaa kesäkuun jatkoa 🥰

Mitä olet suunnitellut kesäkuulle?

Kesä alkaa virallisesti vihdoinkin, nautitaan 💖

Nyt on toukokuun viimeinen ilta ja aurinko jakaa valoaan suopeasti. Vasta huomenna alkaa kai se virallinen kesä, vaikka minulla onkin ollut kesä jo kauan. Mutta ihan kivalta tuntuu se, että koko kesä on vielä edessä 🥰.

Meillä on kuolinpesän omistuksessa vielä pienen pieni mökki. Sinne vie erittäin huonokuntoinen metsätie, jonka voi taittaa vain kävellen tai melkoisella maastoautolla. Ei sähköä eikä vettä. Ja mökkikin on jo jokseenkin heikossa hapessa. Veli yrittää myydä sitä, mutta eihän se mikään hohdokas kohde olisi edes ilmaiseksi.

Olen ainakin vuoden päivät miettinyt sen kohtaloa. Sinne liittyy paljon lapsuuden muistojani enkä ennen viime kesää ollut käynyt siellä lähemmäs 50 vuoteen. Kaikki näyttää nyt tässä ajassa niin erilaiselta kuin silloin lapsena.

Osittain haluaisin pitää mökistä kiinni. Ja sitten kuitenkin ymmärrän, kuinka paljon tekemistä paikasta nauttiminen vaatisi. Minäkään en ole enää siinä parhaassa remontointi-iässä.

Nyt paikasta on kiinnostunut minua nuorempi pariskunta, joka on käynyt jo katselemassa pihapiiriä. Kesäkuun alkupuolella käyn avaamassa heille ovet, jos ovat vielä kiinnostuneita siitä.

Kovasti ristiriitaisin tuntein suhtaudun tähän prosessiin. Saapas siis nähdä, mitä tästä seuraa.

Muutama lomakuva Soinin Kaihiharjulta. Siellä oli kaunis esteetön reitti Ison kaihijärven toiseen päähän komealle nuotiopaikalle. Järven rantaan ei harjulta päässyt esteettömästi, mutta sinne näki kauniisti. Matkalla oli myös useampi pysähtymispaikka. Tänne voisi lähteä hieman huonommillakin jaloilla. Matkaa edestakaisin tuli noin 700 metriä.

Lämpimät onnittelut kaikille koulunsa (tai luokkansa) päättäneille 🎈

Kaunista alkukesää! Pilvisellä ja sateisellakin päivällä voi nauttia kesästä. Sadeasusteissa ei tarvitse välittää kelistä mitään ja tie on auki vaikka minne 🎈🥰🌼

Pari yötä kesään

Ihan kaikessa omassa elämässä törmään vastakkainasetteluun. Toki kyse ei ole vain siitä, mutta voimakkaat mielipiteet ja kannanotot virittävät vähintään yhtä voimakkaita vastareaktioita.

Kukaan ei ehdi kuunnella muita, tai siltä ainakin vaikuttaa.

Yhteiskunnan ristiriidoista olisi oikein ilahduttavaa irrottautua vähintäänkin työ- ja yhdistystoiminnan piirissä. Jos muualla yhteiskunnassa tarvotaan vastakkainasettelun raameissa, siitä voisi hyvinkin irrottaa otteensa yhteiskunnallisen debatin ulkopuolella. Vai?

Lähtisin ensiksi edistämään kuuntelemista ja kuulemisen taitoa / halua. Kun debatissa keskitytään vastapuolen voittamiseen ja päihittämiseen, dialogissa pyritään vastapuolen ymmärtämiseen. Noissa on iso ero.

Kuuleminen ja kuunteleminen avaa monesti lukkoja vanhoihin tapahtumiin ja konflikteihin. Ne kun eivät häviä puhaltamalla tai olkia kohauttelemalla. Menneisyyden ymmärtäminen parantaa uusien muutosten onnistumisten mahdollisuuksia. Hankalasti johdettu työyhteisö ei muutu uudeksi heti johtajan vaihtamisen jälkeen. Ristiriitainen yhteisö ei uudistu yhden henkilön panoksella. Kaikkien pitää osallistua.

Ihanaa siirtymistä kesäkuuhun. Iloitaan siitä, mitä saadaan 🥰💖🌼

Kottaraiset kevätpuuhissa (ja minä lomalla)

Olin lomalla. Taas. Nyt miehen ja koiran kanssa. Oli ihanaa ja upeaa, vaikka ennen lomaa sai tehdä töitä kaksin käsin ja enemmänkin.

Lomajulkaisuja odotellessa (?)  kirjoitan tänne arjesta.

Ennen lasten syntymää vietimme kaiken mahdollisen kesäajan purjeveneellä Päijänteellä. Se oli upeaa aikaa. Jälkikasvun myötä vene jäi telakalle pihalle - ihan pienten lasten kanssa sillä ei olisi asiaa vesille. Vuodet vierivät ja lapset löysivät purjeveneen tikapuiden avulla. Kaikella taitaa olla tarkoituksensa.

Matkailuautolomalla tulee kuljettua monien paikkojen kautta ja ohi. Niiden herättelemänä tulee kaivettua asioita netin pohjattomista syövereistä.

Nyt järviasiaa:

Suomen yleisimmät järvien nimet - top 10:

1. Mustalampi 390
2. Ahvenlampi 334
3. Haukilampi 265
4. Saarijärvi 201
5. Särkilampi 189
6. Kuikkalampi 187
7. Särkijärvi 176
8. Pitkälampi 176
9. Pitkäjärvi 171
10. Heinälampi

Ja vielä tilastojen kummallisuuksia:

Vain yhden osuman saivat mm. tällaiset järvet:

Vuolib,

Vuolib Tsuoggajavri,

Viituksenlampi,

Vetelä-Kuohu,

Vuopajanperänlampi,

Väsynevanlammi.

Näitä löytyy Suomesta siis vain yksi kutakin.

Lisää kummallisuuksia.

Näiden nimisiä järviä on Suomessa yllättävänkin paljon:

Paskolampi - 104 kpl

Pahalampi - 77 kpl

Kalaton - 46 kpl

Paskalampi - 39 kpl

Matalalampi - 33 kpl

Kiimalampi - 29 kpl

Housulampi - 14 kpl

Ihan yhden kottaraisen kuvan verran terveisiä ihanalta lomalta. Pään seinään hakkaaminen on paljon helpompaa lopettaa lomalla kuin työn tuiskeessa 💖

Äitienpäivän ulkoilut ja vesimyyrät

Ihanaa äitienpäivää kaikille meille 💖. Jos et ole äiti, niin sinulla on tai on ollut äiti. Kaikki meistä ymmärtävät, miten merkittävä rooli äidillä parhaimmillaan voi olla ihmisen elämässä. Minä olen kahden aikuisen lapsen äiti ja oma äitini on menehtynyt pari vuotta sitten.

Tänään sää oli herkullisen keväinen, vaikka paikallaan oleminen tuntuikin välillä viluiselta. Siirtyminen pihatuolilta puutarhatöihin sai kropan lämmön kohoamaan ja vilun katoamaan.

Ulkoilin melkein koko päivän. Luin kirjaa, tein puutarhatöitä, luin taas kirjaa ja lähdin lammelle katsomaan vesielämää. Tein lisää puutarhatöitä ja luin vielä kirjaa. Söimme välissä ja vielä lähdin lammelle tiirailemaan lammen eläimiä. Siitä onkin kulunut aikaa, kun viimeksi olen viettänyt näin paljon aikaa ulkoilmassa.

Lammella asuvat tällä hetkellä laulujoutsenpari ja telkkäpari. Niiden lisäksi lammella asustaa vesimyyriä. Niitä on hieman vaikeampi saada kuvaan, ne eivät näytä viihtyvän julkisuudessa.

Tässä muutamia tämän viikonlopun kohtaamisia vesimyyrän kanssa.

Miten sinun viikonloppusi kului?

Miltä toukokuu maistuu?

25 vesiputousta opastetulla vaellusretkellä (Madeira)

Nyt kun kevät etenee taas toistaiseksi melkoisen matelevaa vauhtia, on hyvää aikaa rypeä menneisyydessä ja palata vielä Madeiran matkan tunnelmiin. Vielä on kuvia jäljellä.

Liitän tähän sekä kännykällä että kameralla otettuja kuvia. Vaihtelevat valaistusolosuhteet suosivat välillä enemmän kännykkäkuvia.

Osallistuimme opastetulle vaellusreissulle, joka tunnetaan nimellä 25 vesiputousta (Levada das 25 fontes). Tässä linkki retken selosteeseen matkanjärjestäjän sivuilla.

Retki aloitettiin korkealta, yli 1200 metrin korkeudelta. Lähdimme hotellilta bussilla ja kävimme noukkimassa lisää osallistujia muilta hotelleilta. Olimme porukan ainoat suomalaiset, mutta opas hallitsi pari suomenkielistä fraasia. Opastus oli siis englanninkielinen.

Tyttären edellä hölkkäävä porukka ei kuulunut meidän retkemme osallistujiin. Me emme hölkänneet. Pysähdyimme moni muutamaan kertaan puhaltamaan tiukempien portaiden varrelle.

Vesiputoukset olivat alussa pieniä. Onneksi isompaakin oli luvassa.

Tässä ollaan päästy jo hieman isomman putouksen äärelle. Korkealta vuorelta vesi valuu välillä melkein pystysuoraan alas ja välillä hieman loivemmin maan muotojen mukaan.

Tässä matkalle osui yksi suihkumainen putous, joka kasteli kaiken ohikulkevan.

Ja nyt ollaan retken ytimessä, täällä pidettiin pieni evästaukokin.

Jossain ensimmäisten pienten putousten jälkeen kävelin hieman huolimattomasti ja kompastuin epätasaiseen maastoon. Lennähdin sinne polun viereen ja kun edessä oli vain alamäkeä, en saanut vauhtiakaan pysäytettyä. Sinne jäin sitten mäkeen makaamaan pää alaspäin ja takapuoli johonkin ohdakkeiseen puskaan kiinnittyneenä. Kesti hetken, ennen kuin jokseenkin järkyttyneet kanssakulkijani tokenivat auttamaan minua tilanteesta pois.

Pintahaavoja ja ruhjeita tuli käteen ja jalkaan. Rintakehään osui jokin sen verran kipeästi, että muutaman päivän se muistutteli minua itsestään. Käsi parani pian, mutta jalan mustelmat äityivät laajenemaan ja valumaan reidestä ja säärestä alaspäin. Jalka on vieläkin parin kuukauden jälkeen hieman kosketusarka. 

Oman ensiapupakkaukseni desinfioivat liinat olivat kuivuneet vanhuuttaan. Onneksi oppaalla oli ajantasainen puhdistussetti mukana. Tämä episodi jäi ehkä itselleni mieleen yhtenä matkan huipputapahtumista. Vielä tapahtumapäivänä ketään muuta kuin minua ei tapahtunut jaksanut naurattaa. Ja minuakin vain vähän, sillä olo oli kuitenkin kohtuullisen kivulias.

Korkeuserot jäivät tältäkin retkeltä mieleen todella vahvoina. Toki takana oli jo monta vaellus- ja kiipeilypäivää, joten voimatkaan eivät olleet enää tuoreimmillaan. Tyttären mielestä reitti oli helppo ja hauska 🌼