Kevään näköinen päivä ja tilkkupeitto edistyy

Torkkupeitto etenee. Palojen lankojen päät on päätelty, olen mallaillut paloja tuohon ruokailupöydän päälle ja seitsemän riviä 13:sta olen ommellut yhteen pötkylöiksi. Päädyin ompelemaan, sillä tilkut ovat hieman eri kokoisia, osa niistä on vanhempia ja tehty eri mallilla. Myöhemmin sitten täytyy nuo 13 pötkyläriviä yhdistää toisiinsa. ja virkata reunus.

Piti tehdä ensin sellainen ihan plain, yksinkertainen ja tylsä malli. Vaan niiden tilkkujen väsääminen oli hidasta. Päätin, että isä saa luvan tykätä juuri sellaisesta tilkkupeitosta, jonka hänelle teen ja otin itsekkäästi mukaan myös noita vanhempia tilkkuja. Kukkia. Ei sinänsä isän lempparijuttuja 🤭. Mutta sinne peittoon ne nyt menevät. Eivät kaikki, mutta paljon kuitenkin.

Tältä näyttää palojen sommitteluvaihe. Muutama pala on tuolla vielä vaihtanut paikkaansa.

Kaikki on tehty ripelangoista. Kauniimpi olisi tullut, kun olisi ostanut pari kerää yhtenäistävää lankaa palojen reunoille ja lopulta koko peiton ympäri raameiksi. Tilkut olisi voinut kaikki yhdistää yhdellä ja samalla värillä eikä yrittää löytää vielä jommankumman yhdistettävän palan värinen langan pätkä.

Ruokailuhuone on nyt sitten varattu tälle työlle joksikin aikaa, joten ruokailu tapahtuu puolestaan joko keittiön tasoilla tai olohuoneessa.

Huomenna on toimistopäivä Helsingissä. Kannettava työtietokone oikuttelee sen verran pahasti, ettei se tokene etäkorjauksella. Toivottavasti huomiselle varattu lähihoiva auttaa sitä virkoamaan. Ihan kokonaan se ei ole rikki, mutta ei se ihan kokonaan kyllä toimikaan.

Kävin työpäivän jälkeen lyhyellä kävelylenkillä. Eniten liikennöidyt ja auratut reitit ovat jo lumettomia. Oikaiseminen oli tyhmää, sillä märkää sohjoa ja vettä riitti. Linnut huusivat kuin viimeistä päivää, aurinko hymyili. Niin minäkin, hymyilin siis 😊.