Onnistumisen fiilikseen tottuu kurjan helposti. Nautinnon raja karkaa niin kuin missä tahansa addiktiossa. Hyvään oloon tarvitaan aina isompi ja isompi annos. Edessä on ennemmin tai myöhemmin vääjäämätön pettymys.
Olen suorittaja. Olen ollut sitä kauan. Suoritan muunmuassa onnistumisia ja hyvää oloa. Se (suorittaminen) toimii vain harvoin. Mutta se ei ole minullekaan mitään uutta.
Jos menen metsään sienet mielessäni, matka päätyy suorittamiseksi. Jos saan venytettyä matkani tarkoituksen nautinnolliseen kiireettömyyteen, olen jo paljon paremmissa asemissa.
Siis metsään, jossa on kaunista, paljon sammalta. Ja niitä suppilovaveroita :-)
Metsään minunkin mieleni halajaa, aina kun kiire ahistaa. Noiden sammalmättäiden seasta huomaa helposti suppikset, vaan täällä meidän metsikössä niitä ei ole, itse asiassa en ole koskaan päässyt niitä keräämään.
VastaaPoistaKyllä, metsä toimii mielen rauhoittajana :)
Metsä on hyvä paikka :-)
PoistaLuonnossa suppikset eivät erotu ihan noin hyvin, sillä valoa on niukasti ja silmä saa olla tarkkana :-) Kuviin on vähän lisätty valoisuutta.
Metsä on rauhan tyyssija. Hmm. sienimetsään mieleni tekevi.
VastaaPoistaMetsän lumoa voi itse kukin etsiä ja harjoitella tunnistamaan :-)
PoistaNiin levolliset metsäkuvat. Kyllä luonnosta löytyy vaikka minkälaisia sieniä. Olisi kiva tuntea enemmänkin sienilajeja, oma tuntemukseni rajoittuu niihin "tavallisiin" (rouskut, kanttarellit, tatit, mustatorvisienet, suppilovahverot). - Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaEn minäkään mikään sienitohtori ole ;-) Muutamat perussienet riittävät mainiosti minun tarpeisiini. Muita sieniä voi sitten vain ihastella ja vaikkapa valokuvailla :-)
PoistaMetsä on ihana paikka. Ihania syyskuvia ♥
VastaaPoistaKiitos, Kirsti!
PoistaTervehdys toiselta suorittajalta. Metsä on onneksi paikka, jossa siitä suorittamisesta voi opetella pääsemään irti. Ei se helppoa ole, mutta kaunis ja rauhoittava ympäristö auttaa. Tuollainen sammaleiden peittämä metsikkö on kuin sadusta.
VastaaPoistaHuokailinkin ensin pelkkiä sammaleita, kunnes huomasin suppikset :-)
PoistaEikä ollut kuin muutama hirvikärpänen häiritsemässä.
Juuri niin, suorittamisen saa katkaistua, kun keskityy vain hetkeen, ei tekemiseen.
VastaaPoistaSilti helpommin sanottu kuin tehty ;-)
PoistaOnpas siellä sieniä. Tunnistan itseni tuosta suorittajasta...tarviiko sitä aina suoriutua...no, ei kyllä tarvis!
VastaaPoistaEihän sitä tarvitse, mutta kun se vain vie mennessään...
PoistaOi ihme mikä suppispaikka. Olen vähän kateellinen :)
VastaaPoistaTämä oli ihan neitseellinen suppismetsä, kukaan ei ollut käynyt sieltä keräämässä. Melkein sydämen pysäyttävä löytö :-)
PoistaMetsäluonto antaa kaikkea, luonnon rauhaa, sammalpolkuja kulkea ja näitä suppiksia!
VastaaPoistaIhanat kuvat!
Kiitos, Minttuli!
PoistaTämän päivän metsäreissu tarjoili myös suunnattoman määrän hirvikärpäsiä. Huono metsä, sinne en mene enää uudelleen ;-)
Valtavasti sieniä!
VastaaPoistaElämäni löytö :-)
PoistaJa suunnaton pitkäaikainen kiire saa ihmisen/ihmiset sairastumaan. Ei kroppa kaikkea kestä. Metsä on paras paikka rauhoittua, minusta ainakin.
VastaaPoistaMetsä auttaa rauhoittumaan. Lisäksi siellä samoilu tekee kropalle hyvää :-)
PoistaÄlä yritä suorittaa tuon metsän keräämistä tyhjäksi sienistä :D Takuulla nääntyisit. Kauniit kuvat satumaisesta metsästä. Onkohan ihanien vihreiden kumpareiden alla kantoja, kiviä vai peikkoja?
VastaaPoistaMyöhäinen varoitus, Milja ;-) Onneksi tuo oli aika pieni metsäpläntti nimenomaan suppiksille suostuisan ympäristön suhteen.
PoistaEi sinne montaa sientä tainnut jäädä ;-)
Peikkoja ei näkynyt eikä kuulunut - kiviksi noita veikkaan <3
Mun aivoissa on joku sieniesto! Jos mä opin muutaman lajin, niin seuraavana syksynä ne ovat kadonneet mun päästä! Yleensä ostan sienet siksi kaupasta tai torilta! Pysyypä porukat hengissä!! Metsä on kyllä paras!
VastaaPoistaEn minäkään poimiskele kuin suppiksia, kantarelleja ja joitakin rouskuja. Tämä valikoima riittää hyvin minulle ja muulel perheelle :-)
PoistaOlen kanssasi samaa mieltä.. metsä rauhoittaa. Olen lapsesta asti tottunut samoilemaan metsissä (ent. partiolainen :) ) ja metsässä on kuin kotonaan. Varsinkin tuollaisten sammaleisten, kuten ihanassa kuvassasi ja myös metsälampien ja soiden äärellä.
VastaaPoistaMinä olen löytänyt metsän vasta erittäin kypsällä aikuisiällä. Ja silloinkin hitaasti, aste kerrallaan. Hyvä, etteä nautin tuosta vihdoin nyt :-)
PoistaOnpa ihana näky (sekä sammalmättäät että suppilovahverot)!
VastaaPoistaItse syyllistyn usein samaan. Mutta metsässä yleensä vain haahuilen ja keskityn selvittämään luonnon eri kasveja, että mitä ne ovat ja voiko esimerkiksi hyötykäyttää. Itseasiassa sienessä en ole käynyt moneen vuoteen.
VastaaPoista