Oma kalatiiramme on opetellut jo harhauttamaan isoja lokkeja, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä heti jos ja kun havaitsevat tiiran saaneen saalista. Paljon isompina lintuina niiden on helppo painostaa. Ne lentävät ja syöksyvät armottomasti ja kalatiira saa olla saaliinsa kanssa todella tarkkana...
Kala suussa ei passaa näyttäytyä. Siitä seuraa vain ikävyyksiä. Siksi ensin saalistetaan ihan rauhassa...
Ja SITTEN kun säkä vihdoin käy kohdalle, tiira on oppinut, silloin ei hötkyillä. Ei lähdetä riemuissaan kohti kotipesää, vaan hämätään. Jäädään kiertelemään saalis suussa veden ylle kuin kalastus olisi muka vielä kesken. Lokit ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät huomaa moista fuskua ollenkaan. Tiira kaartelee ja lekuttelee ihan saaliittoman oloisena ja lentelee myöhemmin vihdoin turhautuneen näköisenä pois. Kala suussaan. Ja välttyy isojen lokkien ahdistelulta.
Kalatiira palaa lammelle, mutta myöhäisherännäiset lokit purkavat kiukkunsa nyt tiiraparkaan. Ne syöksyvät ja ryöpsäyttävät jätöksensä tiiraparan päälle. Tiira päätyy lampeen - nyt peseytymään moneen kertaan, uudelleen ja uudelleen.
Peseydyttyään se tarvitsee tauon. Se hengähtää katuvalon kuvun päällä ja kuivattelee itseään. Ei ole helppoa elämä silläkään...
No ei ole tosiaan helppoa tiiralla!
VastaaPoistaMelkoisia selviytyjiä nuo luonnossa elävät ovat!
Edellisen postauksen silkkiuikkuperhe toi hymyn huulille, niin liikuttavaa huolenpitoa!
Ei ole tiirankaan elämä helppoa - sen huomaa vasta, kun sitä oikein kunnolla seuraa. Lokit näyttävät ahdistelevan niitä jokaisella järvellä...
PoistaSilkkiuikut näyttävät puolestaan viljelevän hellyyttä ja huolenpitoa niin poikasiaan kuin toisiaankin kohtaan oikein ylenpalttisesti :-) Niin romanttista...
Tiira parka, eipä ole helppoa ruuan hankinta ja elämä
VastaaPoistaSääliksi käy, vaan sitkeä sissi tuo on...
Poista